Niina Strandman parkkeeraa potkukelkkansa toimintakeskus Kaislan eteen Viitasaarella.
Pakkasaamuna menopeli luisti liukkaasti kotoa Kaislaan, jossa järjestetään päivä- ja työtoimintaa kehitysvammaisille. Strandman käy siellä muutamana päivänä viikossa.
Työtoimintaan osallistumisesta maksettiin aiemmin pientä korvausta, eli työosuusrahaa. Hyvinvointialueet harkitsevat nyt siitä luopumista.
Esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialue ei enää maksa lainkaan toimintakeskuksen työtoimintaan osallistumisesta.
Aiemmin työosuusrahaa on maksettu osassa alueen kunnista ja osassa ei. Käytännöt ovat olleet vaihtelevia. Joissakin kunnissa työosuusrahaa on maksettu myös päivätoiminnasta.
Nyt raha otetaan pois tasapuolisesti kaikilta Keski-Suomessa.
Kehitysvammaliiton työllisyysasiantuntija Simo Klem kertoo, että suurin osa kehitysvammaisista elää minimitasoisella työkyvyttömyyseläkkeellä.
– Kun toimeentulo on joka tapauksessa minimaalista, pienikin lisä on merkittävä, Klem sanoo.
Suomessa on noin 30 000 työikäistä kehitysvammaista ihmistä. Noin 6 000 heistä käy työtoiminnassa työkeskuksissa ja saman verran osallistuu päivätoimintaan.
Strandman on päätöksestä harmissaan. Raha on ollut tärkeä monelle toimintakeskuksen kävijälle. Hän kertoo, että sai osallistumisesta kuusi euroa päivässä.
Päätös työosuusrahan poistamisesta vaikutti Niina Strandmanin ja monen muun talouteen:
Viitasaarella työtoiminnan osallistujat ovat esimerkiksi tehneet paikalliselle yritykselle tuotteiden pakkaustöitä. He ovat niitanneet pahvisia ripustinetikettejä muovipusseihin, joihin on pakattu rakentamiseen ja sisustamiseen liittyvä tuotteita, kuten ikkuna-avaimia.
Jaripekka Paanaselle se on mieluista hommaa.
– Välillä tein aika koviakin sarjoja. Aloin tehdä heti aamulla ja sain tehdä niin paljon kuin halusin, Paananen kertoo.
Paananen on saanut osallistumisesta alle kymmenen euroa päivässä. Hän on käyttänyt rahan harrastuksiin ja ruokaan.
– Ruoka on kallista. Olen tehnyt itse paistoksia, pullia ja sämpylöitä, Paananen luettelee.
Jaripekka Paanasella on paljon harrastuksia. Videolla hän pohtii, miten niille käy pitkässä juoksussa, kun rahaa on vähemmän käytössä:
Työosuusrahan maksamisvelvoitetta tai määrää ei ole aiemminkaan säännelty lailla. Siksi hyvinvointialue on voinut päättää, maksaako se työtoimintaan osallistumisesta kannustinta. Se on voinut määritellä myös summan itse.
Korvaukset poistuvat Keski-Suomessa vähitellen. Osalla asiakkaista on voimassa vielä aiemman vammaispalvelulain mukainen päätös työosuusrahan maksamisesta.
Keski-Suomen hyvinvointialueen vammaispalveluiden palvelujohtaja Päivi Junnilainen toteaa, että työtoiminnan järjestämisen kulut ovat kasvaneet. Myös kysyntä on hiipunut.
– Yritysmaailmallakin on tiukkaa, joten alihankintatyöt yrityksille ovat vähentyneet, Junnilainen kertoo.
Kehitysvammaliitto ja Kirkkohallitus ilmaisivat hiljattain huolensa leikkausten kohdentamisesta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin.
Hyvinvointialueet ovat selittäneet tilannetta säästöillä.
– On ajateltu, että tämä olisi helppo kohde napsaista pois, työllisyysasiantuntija Simo Klem toteaa.
Liiton tietojen mukaan viisi hyvinvointialuetta on pohtinut kannustimesta luopumista. Tilanne elää jatkuvasti.
– Osa hyvinvointialueista on pyörtänyt jo päätöksen ja perääntynyt. Kansan ääni on alkanut olla niin voimakkaasti vastaan, Klem toteaa.
Klemin mielestä päätöksissä on kyse pohjiimmiltaan arvovalinnoista.
Vaikka kyseessä on kannustin eikä palkka, moni mieltää sen sellaiseksi.
– Siinä on itsetuntoa vahvistava elementti, kun kokee, että lähtee töihin aamulla.
Klemin mukaan tuntuma on, että moni ei tulisi toimintaan ollenkaan, jos siihen osallistumisesta ei maksettaisi. Yksin kotiin jääminen lisää syrjäytymisriskiä.
Varsinkin Etelä- ja Varsinais-Suomessa huomattiin koronavuosina, että kehitysvammaisten määrä ruokajonoissa kasvoi.
Silloin työtoiminta ja siihen osallistumisesta maksettava työosuusraha olivat ajoittain katkolla. Vähät rahat eivät enää riittäneet ruokaan.
Jatkossa työosuusrahan saa Keski-Suomessa ainoastaan osallistumalla tavanomaisella työpaikalla toteutettavaan työtoimintaan.
Vammaispalveluiden palvelujohtajan Päivi Junnilaisen mukaan tavoitteena on, että asiakas pääsisi näyttämään työpaikalla taitonsa ja se poikisi oikean työsuhteen.
Yhteensä noin 2 300 kehitysvammaista Suomessa käy avotöissä. Yksi heistä on Niina Strandman.
Hän työskentelee kolmena päivänä viikossa kahdessa eri kaupassa.
Strandmanin tehtäviin kuuluu muun muassa asiakkaiden opastusta ja tyhjien henkareiden sekä pudonneiden vaatteiden keräämistä.
– Se on monipuolista työtä. Siitä saa työniloa, kun auttaa asiakasta, Strandman sanoo.
Kehitysvammaliiton työllisyysasiantuntija Simo Klem ymmärtää ajatuksen Keski-Suomen hyvinvointialueen päätöksen takana.
Hän kuitenkin ajattelee, että se asettaa toimintakeskuksessa ja tavallisella työpaikalla toteutettavan työtoiminnan eriarvoiseen asemaan, vaikka molemmissa on kyse sosiaalipalvelusta.
Hänen mukaansa avotyötoiminta harvoin muuttuu palkkatyöksi.
Vain noin 500–600 kehitysvammaista henkilöä tekee työsuhteista palkkatyötä.