Aurajokisäätiö käy kelluvin peittein keltalammikin kimppuun – niitto ja kitkentä osoittautuneet tehottomiksi Aurajoessa

Ruotsista saatujen kokemusten perusteella kelluvat peitteet tukahduttavat vieraslajin kasvustot tehokkaasti.

Keltalammikin peittämää vesialuetta Aurajoessa.
Keltalammikki havaittiin Aurajoessa ensimmäisen kerran vuonna 2015, minkä jälkeen sen leviäminen on ollut nopeaa. Arkistokuva. Kuva: Linus Hoffman / Yle

Aurajokisäätiö aloittaa kaksivuotisen hankkeen keltalammikin torjumiseksi Aurajoesta. Käytössä on pintapeittomenetelmä, jota on kokeiltu Ruotsin Tingsrydissä sijaitsevissa vesissä.

Kelluvien peitteiden torjuntateho perustuu siihen, että ne estävät auringonvalon pääsyn kasvin lehdille, mikä tukahduttaa kasvustot tehokkaasti. Kelluvia peitteitä on myös helppo seurata ja hallita, mikä on tärkeää virtavesissä, kertoo Aurajokisäätiö tiedotteessa.

Torjuntatoimet keskittyvät Aurajokeen Liedon alueella.

Tavoitteena on vastata kasvavaan tarpeeseen hillitä keltalammikin leviämistä. Kyseessä on vieraslaji, joka heikentää joen virkistyskäyttöä ja syrjäyttää alueen luontaista vesikasvillisuutta.

Niitto ei tuota toivottua tulosta

Aiemmat niittoon ja kitkentään perustuvat torjuntamenetelmät ovat osoittautuneet työläiksi ja tehottomiksi. Kitkennän yhteydessä voi lisäksi syntyä irronneita kasvinosia, jotka kulkeutuvat virran mukana ja voivat levittää kasvia uusille kasvupaikoille.

Keltalammikki on levinnyt alueelle puutarhaistutusten seurauksena. Kyseessä on näyttävä, mutta haitallinen kelluslehtinen vesikasvi, joka muodostaa tiheitä kasvustoja. Nämä estävät kalastusta ja uimista sekä tukahduttavat alleen alueen luontaisia vesikasveja.

Ensimmäiset havainnot keltalammikista Lounais-Suomessa ovat vuodelta 2012. Aurajoessa laji havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2015, minkä jälkeen sen leviäminen on ollut nopeaa.

Ladataan lomaketta...