Julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen kritisoi Joensuun kaupungin musiikki- ja kulttuuritalon kilpailutusta kovin sanoin. Hän pohtii, onko hankkeessa kyse jopa peitellystä valtiontuesta.
Kymmenien miljoonien musiikki- ja kulttuuritalohanke näyttää menevän Pohjois-Karjalan osuuskaupalle (PKO). Myös Pohjois-Karjalan yrittäjät on moittinut kilpailutusta.
Joensuun kaupunginvaltuusto päättää asiasta maanantaina 23. helmikuuta.
Se saa eteensä kaupunginhallituksen yksimielisen esityksen, jonka on valmistellut kaupunginjohtaja Jere Penttilä.
Esityksen mukaan kaupunki vuokraisi musiikki- ja kulttuuritalon tilat yksityiseltä toimijalta. Sopimus tehtäisiin 25 vuodeksi, jonka aikana kaupunki maksaisi vuokraa korkeintaan 30 miljoonaa euroa.
Joensuun kaupunki lähettää tarjouspyynnön neuvotteluvaiheeseen osallistuneille ehdokkaille eli yksin PKO:lle. Penttilä puolustaa kilpailullista hankintamenettelyä.
– Toivoimme, että saisimme useita osallistumishakemuksia, mutta valitettavasti näin ei tapahtunut, Penttilä sanoo.
Musiikki- ja kulttuuritalo sijoittuisi S-hotellin ja Pielisjoen väliin tontille, jonka omistaa PKO.
Näin kiinnostuneet karsiutuivat kilpailutuksessa
Miten Joensuun kokoisesta kaupungista löytyy vain yksi ehdokas toteuttamaan noin 30 miljoonan euron musiikki- ja kulttuuritaloa, ja miksi se rakennetaan PKO:n tontille?
Viime vuoden alussa Joensuun kaupunki lähti toteuttamaan hanketta kilpailullisella neuvottelumenettelyllä. Hankinta käynnistyi helmikuussa 2025 markkinavuoropuhelulla, johon osallistui yli 20 kiinnostunutta.
Joensuun kaupunki sai varsinaiseen tietopyyntöönsä kaksi vastausta. Viime huhtikuussa kaupunki laati osallistumispyynnön, jossa se määritteli reunaehdot hankkeelle.
Määräaikaan mennessä ainoastaan PKO jätti osallistumishakemuksen.
Tomi Voutilainen on julkisoikeuden professori Itä-Suomen yliopistossa, ja hänen tutkimuskohteisiin kuuluvat julkiset hankinnat. Yle kysyi häneltä näkemystä kulttuuri- ja musiikkitalon kilpailutuksesta. Professori arvioi tapausta asiakirjojen perusteella.
Voutilaisen mielestä kaupunki teki hankkeeseen sellaisia rajauksia, jotka karsivat mahdolliset tarjouspyynnön jättäjät yhteen.
– Jos osallistujia on vain yksi, sitä ei voi sanoa kilpailulliseksi neuvottelumenettelyksi, vaikka hankintalaki ei suoraan tällaista kielläkään. Varsinaista kilpailuahan tällaiseen menettelyyn ei sisälly. Olisi pitänyt arvioida uudelleen, voidaanko hankintamenettelyä jatkaa, Voutilainen sanoo.
Tässä jutussa avataan sitä, mitä nämä rajaukset ovat ja miksi ne ovat ongelmallisia kilpailutuksen kannalta.
Sijaittava kilometrin päässä torista
Musiikki- ja kulttuuritalon on sijaittava alle kilometrin päässä Joensuun kauppatorista. Kaupunginjohtaja puolustaa osallistumispyynnössä olevaa rajausta.
– Tavoite on vahvistaa kaupunkikeskustan elinvoimaisuutta. Sen takia haluttiin muun muassa, että rakennuksen on sijaittava kilometrin säteellä torista, Penttilä sanoo.
Voutilaisen mielestä sijaintivaatimus aiheuttaa ongelman. Hän ihmettelee, onko vaatimuksella tosiasiassa rajoitettu mahdollisuuksia osallistua hankintamenettelyyn.
Penttilän mukaan siitä ei ole ollut kyse.
Kilometrin säteellä kauppatorista on kuitenkin hyvin vähän vapaita tontteja.
Osallistumispyynnön mukaan Joensuun kaupungilla ei ole osoittaa musiikki- ja kulttuuritalolle tonttia.
Kilpailutus ei mittaa markkinahintaa
Kaupunginhallituksen esityksessä on rajattu musiikki- ja kulttuuritalon enimmäisvuokra.
– Miten on arvioitu, että 1,2 miljoonaa vuodessa on käypä arvo Joensuun kaupungin tarpeisiin? Voutilainen ihmettelee.
Kaupunginjohtaja Penttilä korostaa, että hanke on kilpailutettu, mikä antaa pohjan hinnalle.
– Olemme arvioineet, että kilpailutuksessa määritelty hankinnan arvo vastaa markkinahintaa kaupungin tarvitsemien omien tilojen ja palvelujen osalta, Penttilä sanoo.
Vuokra on kiinteä eikä riipu siitä, paljonko kaupunki käyttää kulttuuri- ja musiikkitaloa. Kun hintakatto on annettu, PKO tietää jo ennen tarjousta, paljonko voi pyytää kaupungilta rahaa.
Kaupunginjohtaja ei pidä kiinteää vuokraa erikoisena.
– Meillä on useita vuokrasopimuksia eri toimijoiden kanssa, Penttilä sanoo.
Voutilaisen mielestä hinnanmuodostusta ei voi pitää markkinaehtoisena. Penttilän mukaan hankinnan arvo vastaa markkina-arvoa.
– Se ei sisällä ylimääräisiä kustannuksia, eikä sitä voisi edes teoriassa pitää peiteltynä valtiontukena, Penttilä sanoo.
Voutilainen arvioi, että kaupungin ja hankintayksikön on tehtävä valtiontukiarvio.
– Jos kunta käyttää julkisia varoja niin, että markkinahintaa ei ole testattu esimerkiksi tarjouskilpailussa, kaupungille jää osoitusvelvoite, ettei järjestelyllä makseta piilotettua tukea jollekin toimijalle. EU:n sääntely kieltää lähtökohtaisesti tällaisten tukien käytön.
Voutilaisen mielestä Joensuun kaupungin pitäisi huomioida, että Pohjois-Karjalan osuuskaupalla on määräävä markkina-asema maakunnassa.
– Pönkitetäänkö tällaisilla ratkaisuilla edelleen Pohjois-Karjalan osuuskaupan asemaa? Jos musiikkitalo sijaitsee saman toimijan muiden palveluiden vieressä, siinä edistetään myös majoitusliiketoimintaa.
Pohjois-Karjalan osuuskauppa saisi kulttuuri- ja musiikkitalosta liitännäishyötyjä.
– Jos kaupunki järjestää tapahtuman, luonnollisesti siellä on osuuskauppa tuottamassa esimerkiksi ravintolapalveluita. Kaikki sataa osuuskaupan laariin.
Kilpailutuksen epämääräinen luonne
Joensuun kaupunginvaltuusto siis päättää maanantaina, vuokraako se miljoonilla euroilla kulttuuri- ja musiikkitalolle tiloja, joita ei vielä ole rakennettu. Esityksen mukaan valtuusto antaisi kaupunginhallitukselle valtuudet päättää sopimuksen tarkemmista ehdoista.
– On tarkkaan arvioitava, mitä päätöksiä ja missä vaiheessa valtuusto voi tehdä. Vuokraamisesta ei voi päättää ennen kuin on tarjouspyyntö tehty ja tarjous saatu, Voutilainen toteaa hankintajuridiikasta.
Voutilaisen mielestä hanke on luonteeltaan rakennusurakka, vaikka esitystekstissä puhutaan palvelusopimuksesta.
– Kyseessä vaikuttaa olevan järjestely, jossa yritys toteuttaa lukuunsa rakennusurakan ja kaupunki lähtee maksamaan takaisin investointia, jonka yritys on tehnyt.
Voutilaisen mukaan alalla toimivat yritykset eivät voi enää valittaa kilpailutuksesta markkinaoikeuteen.
– Se olisi pitänyt tehdä siinä vaiheessa, kun menettely alkoi.