Timo Pulkkinen huutaa apua. Niin fyysisesti kuin kuvainnollisesti. Hätä on suuri ja todellinen.
Näkövammainen Pulkkinen ei ole voinut käydä suihkussa kotonaan, varkautelaisessa kerrostaloasunnossa, pitkään aikaan. Lasisen suihkukaapin ovet menivät syksyllä rikki niin, että Pulkkinen pelkää niiden tippuvan alas ja särkyvän.
– Aluksi kävin suihkussa, mutta minä en näe mitään, ja pelottaa, että sitten on lasisilppua lattia täynnä, Pulkkinen sanoo.
Hän pyysi hyvinvointialuetta vaihtamaan suihkukaapin ehjään, mutta päätös oli kielteinen.
Perustelu oli, ettei suihkukaapin vaihtamista voida pitää välttämättömänä tai kohtuullisena ja kaapin korjaukseen on jo kertaalleen myönnetty avustusta.
Pulkkisen mukaan aiempi korjaus tehtiin vuosia sitten aikana, jolloin Varkauden kaupunki vielä hoiti vammaispalvelut hyvinvointialueen sijaan.
– Silloin ei ollut ongelmaa, vaan huoltomies tuli korjaamaan kaapin seuraavana päivänä ilmoituksesta, Pulkkinen sanoo.
Pulkkinen on asunut omistamassaan asunnossa parikymmentä vuotta.
73-vuotiaalla eläkeläisellä ei ole varaa maksaa remonttia itse, joten hän pääsee pesulle kerran viikossa taloyhtiön saunavuorolla.
Vammaispalvelulain mukaan vammaisella on oikeus saada kohtuullinen tuki esteettömään asumiseen, jos hän tarvitsee sitä voidakseen asua vakituisessa asunnossaan.
Valitusten määrä tuplaantunut
Yle on viime aikoina tuonut esiin uutisia eri puolilta Suomea vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden ja osallisuuden heikentymisestä. Uutisissa yhteinen tekijä on uusi vammaispalvelulaki ja tapa, jolla hyvinvointialueet sitä tulkitsevat. Useissa jutuissa myös hyvinvointialueiden säästöt nousevat esiin.
Moni vammainen ihminen tai heidän läheisensä hakee nyt muutosta hyvinvointialueiden päätöksiin hallinto-oikeudesta.
Hallinto-oikeuksiin tehdyt valitukset vammaispalveluasioissa ovat lisääntyneet merkittävästi vuodesta 2023 lähtien. Silloin hyvinvointialueet aloittivat toimintansa.
Yle teki hallinto-oikeuksille tietopyynnön valituksista. Vammaispalveluista tehtyjen valitusten määrät ovat kasvaneet entisestään viime vuonna voimaan tulleen uuden vammaispalvelulain myötä. Monissa hallinto-oikeuksissa valitusten määrä on jopa tuplaantunut parin vuoden takaisesta.
”Vammaisia ihmisiä nöyryytetään systemaattisesti”
Helsingin yliopiston professori Hisayo Katsui on tehnyt vammaistutkimusta yli 25 vuotta.
Hallinto-oikeuksien tilastoja tutkiessaan hän kertoo näkevänsä selvästi sen, että hyvinvointialueet käyttävät uutta lakia säästökeinona. Se näkyy palveluiden karsimisena, lisääntyvinä valituksina ja kasvavana eriarvoisuutena.
Katsuin mukaan hyvinvointialueiden valitusmekanismit eivät usein enää toimi, vaan vammaiset joutuvat hakemaan oikeuksiaan hallinto-oikeudesta.
– Tuntuu, että monia vammaisia ihmisiä nöyryytetään systemaattisesti ja rakenteellisesti tällä tavalla. Sitä ei pitäisi sallia, sanoo Katsui.
Hallinto-oikeuteen hakeutuminen on Katsuin mielestä vammaisille ihmisille kohtuuton vaatimus. Oikeudenkäynnin aikana ei saa palvelua, ja päätöstä voi joutua odottamaan todella kauan. Jatkuva taistelu vaatii paljon voimavaroja.
– Ihmisillä on oikeus näihin palveluihin. En voi käsittää, miksi pitää taistella näin paljon, Katsui huokaa.
”Minulta viedään kaikki”
Myös Timo Pulkkinen on valittanut hallinto-oikeuteen. Valitus koski henkilökohtaisen avun järjestämistä.
Joulukuussa 2024, juuri ennen uuden vammaispalvelulain voimaantuloa, Pohjois-Savon hyvinvointialue vaati Pulkkista katkaisemaan yli 20 vuotta kestäneen ostopalvelusuhteen varkautelaiseen kotipalveluyritykseen, joka hoiti Pulkkisen arkisia asioita.
Nyt Pulkkinen joutuu itse etsimään henkilökohtaisia avustajia työnantajamallilla. Hän kokee sen hyvin vaikeaksi näkövammansa vuoksi. Pulkkinen tarvitsee apua esimerkiksi arjen pankkiasioissa, eikä pankkitunnusten luovuttaminen vaihtuville avustajille tunnu turvalliselta.
Pulkkinen valitti asiasta ensin hyvinvointialueelle, mutta kielteisen päätöksen jälkeen Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvonnan asiantuntija auttoi Pulkkista tekemään valituksen Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Yle on nähnyt Pulkkisen saamat päätökset.
Oikeus hylkäsi valituksen.
– Se oli paha isku minulle, Pulkkinen sanoo.
Pulkkinen ei ole ainoa, sillä hallinto-oikeuksista saatujen tietojen mukaan valtaosa vammaispalveluvalituksista hylätään.
Viimeinen niitti Pulkkiselle oli hyvinvointialueen päätös, jonka mukaan hänen tulee kulkea julkisilla liikennevälineillä huhtikuun parayleisurheilun halli-SM-kisoihin Nastolaan. Varkaudesta sinne tulee matkaa parisataa kilometriä.
Lisäksi kisoihin oppaaksi lähtevän avustajan tunnit olisivat pois arjen avusta. Aiemmin Pulkkinen on voinut matkustaa kisoihin avustajan autolla.
Urheilu on ollut Pulkkisen pelastus, kun perinnöllinen silmäsairaus pakotti hänet pois työstä kolmekymppisenä.
– Neljäkymmentä vuotta olen käynyt näissä kisoissa. Kun tämmöinen otetaan pois, niin tuntuu, että minulta viedään kaikki.
Pulkkinen on valittanut suihku- ja kuljetuspäätöksestä Pohjois-Savon hyvinvointialueelle, mutta ei ole saanut vastausta. Hän kertoo, että jos tulevat vastaukset ovat kielteisiä, aikoo hän tehdä näistä molemmista valitukset hallinto-oikeuteen.
Lain tulkinta on tiukentunut
Pohjois-Savon hyvinvointialue ei kommentoi Pulkkisen tapausta, mutta vammaisten avopalveluiden palveluyksikköjohtaja Sanna Suomi vastaa sähköpostitse kysymyksiin yleisellä tasolla.
Suomi kiistää hyvinvointialueen käyttävän uutta lakia säästökeinona, mutta myöntää lain tulkinnan tiukentuneen joiltain osin. Hänen mukaansa painopiste on siirtynyt diagnooseista konkreettisiin arjen tarpeisiin ja henkilön toimintakykyyn.
– Palvelu myönnetään, kun avuntarve johtuu nimenomaan toimintarajoitteesta. Palvelun tulee olla välttämätön arjen perustoiminnoissa, eikä riitä, että se on vain hyödyllinen, Suomi kertoo.
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan uuden vammaispalvelulain tarkoituksena on muun muassa toteuttaa vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta ja tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää.
Ylen viime vuonna tekemän kyselyn mukaan hyvinvointialueet aikovat säästää ikääntyneiden ja vammaisten palveluista tänä vuonna yhteensä yli 200 miljoonaa euroa.
Timo Pulkkisen pelkona on, että hän ei pian pysty asumaan omassa kodissaan. Hän kokee hyvinvointialueen tekemät päätökset henkisenä rangaistuksena.
– Vuoteen en ole nukkunut kunnolla. Viime yönäkin heräsin kahdelta näitä asioita miettimään.