Nyt on neljä vuotta takana Venäjän raakaa hyökkäyssotaa Ukrainassa.
Jäljelle on jäänyt kymmeniä tuhansia kuolleita, haavoittuneita ja läheisensä menettäneitä ukrainalaisia. Miljoonat ovat jättäneet kotinsa.
Kolme Ukrainan sodasta raportoinutta toimittajaa kertoo videoilla, mikä hetki on koskettanut heitä erityisesti neljän sotavuoden aikana.
Antti Kuronen: Muistan Venäjän miehityksen kauhut
Mäntymetsään oli aamutuimaan kokoontunut pari sataa sotilasta. He nojailivat lapioihin, ja kaikilla oli sininen suojavaate päällään.
Kohta heidän oli ryhdyttävä kaivamaan auki joukkohautoja Izjumin kaupungin laidalla.
Oli syyskuu 2022. Ukraina oli juuri vapauttanut Izjumin ja monia muita paikkakuntia pohjoisessa ja itäisessä Ukrainassa.
Kun kyliä ja kaupunkeja oli vapautunut edellisestä keväästä lähtien, pystyin toimittajana menemään heti paikalle raportoimaan.
Venäjän miehityksen hirveys kirkastui kerta toisensa jälkeen.
Kupjanskin poliisiasemaa oli käytetty kuulusteluihin ja kidutukseen. Perunakellareissa ihmiset olivat värjötelleet peloissaan ja kylmissään.
Ruumiita löytyi karuista pakoista.
Samaan aikaan muistan ihmisten spontaanin ilon ja helpotuksen, että miehitys oli ohi.
Justas Stasevskij: Vierailu miinakylässä pysäytti
Olimme marraskuussa 2024 Itä-Ukrainassa Harkovan ja Donetskin alueen rajamailla.
Tarkoitus oli vierailla kylissä, jotka olivat kokeneet Venäjän miehityksen, ja etsiä ihmisiä, jotka olivat jääneet sinne – myös sellaisia, jotka mahdollisesti olivat toivottaneet miehittäjät tervetulleiksi.
Päädyimme Kamjankan kylään, jota Venäjä oli miehittänyt yli puolen vuoden ajan 2022. Kylään oli jäänyt vain yksitoista henkeä.
Kylä oli kauttaaltaan pienten perhosmiinojen peitossa ja Venäjän miehitys oli edelleen käsinkosketeltavaa.
Erityisesti minuun teki vaikutuksen lapsiperhe, jonka pojat kaikesta kurjuudesta huolimatta jaksoivat uskoa tulevaan.
Hanna Visala: Toivon, että Oleh on tarpeeksi nopea
Aurinko porotti Pohjois-Ukrainan harjoitusalueella. Hiekka pöllysi, kun kymmenen nuorta miestä harjoitteli asemapaikkojen vaihtamista sekunneissa. He valmistautuivat etulinjaan.
Yksi heistä oli 21-vuotias Oleh.
Vaikka olin jo nähnyt sodan kauhua ja kohtaloita, tämä nuori ihminen pysäytti.
Oleh oli nähnyt armeijan mainoksen Instagramissa ja päätti värväytyä. Hän oli omien lasteni ikäinen. Hänen vanhempansa olivat kuolleet.
Puhuimme myös tulevaisuudesta. Hänen haaveissaan oli myös joskus oma perhe.
Oleh oli nopea. Toivon, että tarpeeksi nopea, kun vastassa on oikea vihollinen.