Irania diktaattorin tavoin johtaneen ajatollah Ali Khamenein kuolema herättää Suomessa asuvissa iranilaisissa toivoa, mutta myös pelkoa siitä, että hallinto tiukentaa kontrollia entisestään.
Kymmenen vuotta sitten Suomeen muuttanut iranilainen Azzar Sarikhani kertoo valvoneensa käytännössä koko viikonlopun. Adrenaliinitaso nousi uutisia seuratessa niin korkealle ettei uni tullut.
– Mutta se että Ali Khamenei on nyt poissa, tekee tästä elämäni onnellisimman päivän.
– Uskon että Iranissa tämän tunteen jakavat ihmiset vasemmalla, oikealla ja keskellä, Sarikhani sanoo.
Vuosien varrella Iranissa asuvat vanhemmat sekä ystävät ovat kertoneet, miten Khamenein hallinto kovensi viime vuosina otteitaan. Rauhanomaisiin mielenosoituksiin vastattiin entistä kovemmalla väkivallalla ja tuhansia, jopa kymmeniätuhansia kuoli muutamassa päivässä.
– Siksi olen toisaalta pahoillani siitä, että Khamenei kuoli ilman, että joutui vastamaan teoistaan oikeudessa, kaikista teloittamistaaan ihmisistä. Eikä hän joutunut näkemään oman hallintonsa murenemista, Sarikhani kuvailee.
Kontrollin kiristyminen pelottaa
Iranilais-suomalainen Bahar Mozaffari lähti Iranista maanpakoon pienen tyttärensä kanssa 22 vuotta sitten. Iranissa hän edisti aktiivisesti muun muassa naisten ihmisoikeuksia, hallinnolta piilossa toimien.
Myöskään Iranin tapahtumia tiiviisti seuraava Mozaffari ei nukkunut perjantain ja lauantain välisenä yönä silmäystäkään.
Kun pommit lauantaiaamuna iskivät, hän sai viestin, että Teheranin keskustassa asuva sisko ja tämän perhe on hädässä. Hyökkäyksen jälkeen hallinto katkaisi pääsyn internetiin, eikä tietoa näiden tilanteesta ole.
Kun sunnuntaina uutinen perheenjäseniä, ystäviä ja tuttavia vanginneen ja teloituttaneen Khamenein kuolemasta tuli, Mozaffarin tunne oli ristiriitainen.
– Odotin, että uutinen herättäisi iloa, sillä niin moni perheenjäseneni ja ystäväni on islamilaisen hallinnon aikana – sekä Khamenein presidenttikaudella että hänen johtajuutensa aikana – joutunut vangituksi, kidutetuksi tai jopa teloitetuksi.
– Mutta rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että reaktioni olikin vain varovainen helpotus.
Toivo ja pelko sekoittuvat
Mozaffari, tämän perhe ja ystäväpiiri ovat odottaneet vallan kaatumista Iranissa vuosikymmenet. On kuitenkin epävarmaa, mitä Khamenein kuolemasta tosiasiassa seuraa.
– Tietysti me haluamme, että tämä järjestelmä kaatuu, mutta yhden henkilön poistaminen ei automaattisesti muuta koko järjestelmää.
Mozaffarin mukaan riskinä on, että Khameneille uskollinen järjestelmä pyrkii vain uudelleenorganisoitumaan ja hyödyntämään kaaosta.
– Todennäköisesti Iranin hallinnon sisällä pyritään nimeämään uusi johtaja, joka edistää heidän agendaansa.
Pahimmillaan kontrolli voi kiristyä entisestään. Iranissa asuu uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä, kuten kurdeja, joiden asema on jo nyt heikko ja voi heiketä entisestään.
Ihmiset tanssivat kadulla
Azzar Sarikhani toivoo, että Khamenein kuolema johtaa ennen pitkää siihen, että iranilaiset saisivat itse äänestää vaaleilla, ketkä maata johtavat.
– Demokraattinen, vapaa Iran, sitä toivon. Ja että uusi parlamentti kirjoittaisi vielä uuden perustuslain.
Pahin pelko taas on, että sota jatkuu kuukausia ja lopulta vuosia.
– Ihmiset eivät ole tyhmiä, he tietävät, että niinkin voi käydä. Mutta silti he juuri nyt tanssivat kaduilla, Sarikhani kuvailee Khamenein jälkeisiä tunnelmia.
Tarvitaan siirtymäaika
Mozaffarin mukaan Iranissa toimii useita oppositioryhmiä, jotka ovat pitkään taistelleet Khamenein hallintoa vastaan.
– Iranissa on liberaaleja, on sosialisteja, on vähemmistöjä ja monia etnisiä ryhmiä, jotka ovat pitkään taistelleet Iranin hallitusta vastaan, ja joilla on omia poliittisia ohjelmia. Valta pitäisi jakaa näiden kesken.
Hänen mukaansa on riski, jos autoritäärisen maan valta siirtyy ryminällä yhdelle ryhmälle tai yhdelle henkilölle.
Hän suhtautuu epäilevästi siihen, että mikä tahansa yksi ryhmittymä tai henkilö, vaikkapa shaahin poika Reza Pahlavi pystyisi yksin edistämään maan todellista demokratisoitumista.
Mozaffari oli yksivuotias, kun islamilainen vallankumous tapahtui 1979. Vuosikymmeniä ei saa korjattua hetkessä.
– Demokratia on Iranissa yhä kaukana. Vaikka olemme maksaneet kovan hinnan islamilaisen tasavallan noususta, on hyväksyttävä, että muutos vie aikaa. Lopulta ratkaisevaa on se, että tulevaisuus on iranilaisten omissa käsissä.