Kotimainen elokuva- ja tv-ala on isossa muutoksessa.
Vielä muutama vuosi sitten töitä oli yli tarpeen, ja alan ammattilaiset revittiin käsistä.
– Töitä piti lähestulkoon väistellä ensimmäisten kolmen, neljän vuoden aikana. Koko ajan puhuttiin, että tuotantoja menee ohi, kun Suomessa ei ole tarpeeksi tekijöitä. Pula oli nimenomaan tuotannon ja tekniikan ammattilaisista, tuottaja Johan-Sebastian Rintala muistelee opiskeluaikojaan Aalto-yliopiston elokuvakoulussa.
Rintalan Fragile Ego Films on helsinkiläinen uuden polven elokuva- ja tv-tuotantoyhtiö. Hän perusti sen yhdessä Sebastian Granskogin kanssa 2020-luvun alussa. Rintala opiskeli tuottajaksi ja Granskog käsikirjoittajaksi Aalto-yliopiston elokuvakoulussa. Kun Rintala aloitti opinnot vuonna 2019, suoratoistobuumi oli kuumimmillaan ja suoratoistopalvelut kilpailivat tilaajista tv-sarjoilla.
– Aika pian opiskelun alussa selvisi, että alan työtilanne on ehkä parempi kuin koskaan, Rintala sanoo nyt.
Menestymisen tunnetta lisäsi vielä se, että Aalto-yliopiston elokuvakouluun on vaikea päästä. Elokuva- ja tv-tuotannon opintoihin oli noin 90 hakijaa, joista neljä otettiin sisään.
Itse alasta Rintalalla oli vain vähän tietoa.
– Luulin, että Suomessa on noin viisitoista elokuvantekijää ja ammatti kulkee verenperintönä. Vasta koulussa selvisi, että tämä on paljon isompi ala kuin mitä olin kuvitellut.
Suoratoistobuumi herätti Rintalassa yltiöoptimismia. Hän ajatteli, ettei draaman kysyntää pysäytä tulevaisuudessa mikään. Olihan myös suoratoistojätti Netflix tullut Suomeen etsimään draamasarjoja. Endemol Shine Finland -tuotantoyhtiössä tärppäsi. Se sai myytyä Netflixille Dance Brothers (2023) -alkuperäissarjan, jonka tuottaja-käsikirjoittaja Max Malka oli luonut.
Sitten suoratoistokupla puhkesi ja kansainvälisten suoratoistojättien kiinnostus Suomeen lopahti. Myös Netflix nosti kytkintä.
Lue lisää: Suoratoistopalvelujen pudotuspeli näkyy myös Suomessa
Rintalasta tuntui kuin hän olisi pudonnut tyhjyyteen.
– Juuri kun olin valmistumassa 2023–2024, töpseli vedettiin seinästä. Tilanne näytti siltä, että mitään töitä ei olekaan.
Sarjoja tilataan vähemmän
Audiovisuaalisen alan ahdingosta on puhuttu jo pitkään, ja tunnelin päässä kajastaa vain vähän valoa. Epävarmuus liittyy erityisesti käsikirjoitettuun sisältöön eli draamaan ja komediaan. Suomessa niiden vakiintuneita tilaajia on Ylen lisäksi kolme: MTV, Nelonen ja Elisa Viihde. Alaan heijastuu myös yleinen taloudellinen tilanne. Suomen talous rämpii yhä suossa.
Suomessa tilastoidaan vain julkaistujen tv-sarjojen määriä, mutta niihin tehty investointi on salaisuus paitsi Ylellä, joka kertoo käyttävänsä noin 19 miljoonaa euroa vuosittain draamaan.
Av-alan tuottajien etujärjestön APFI:n (Audiovisual Producers Finland) toiminnanjohtaja Laura Kuulasmaa vahvistaa Ylelle saman, mistä alalla puhutaan: kotimaisen draaman ostot ovat vähentyneet.
Se näkyy myös Fragile Ego Filmsissä.
– Kilpailu on kovaa ja tuntuu, että kaikilla on niin vähän tuotantoon päässeitä projekteja, että tuotantoyhtiöillä on aikaa kehitellä uusia konsepteja ja toivoa, että joku niistä etenisi, Rauhala sanoo.
Hän elättää itsensä tekemällä töitä freelancerina myös muille tuotantoyhtiöille. Rauhala on työskennellyt linjatuottajana, tuotantopäällikkönä ja apulaistuottajana elokuvissa ja tv-sarjoissa.
– Seuraavat puoli vuotta näyttää oikein mainiolta Fragile Ego Filmsissä, mutta mitä sen jälkeen, se on vielä mysteeri, Rauhala sanoo.
Draamasarja on kaupallinen riski
MTV tilasi vielä yli kaksi vuotta sitten 12 sarjaa vuodessa. Nyt tilausmäärä on supistunut APFI:n mukaan kuuteen sarjaan vuodessa.
MTV on ollut pitkään taloudellisissa vaikeuksissa. Se kävi taas kerran läpi raskaat muutosneuvottelut viime syksynä. Draamatuotannot ovat kalliita, ja niihin sisältyy aina riski: Mitä jos sijoitus ei tuokaan riittävästi mainostuloja?
MTV:ltä kerrotaan, että kanavalla on useita draamahankkeita rahoitus- ja kehittelyvaiheessa, mutta yhtiö ei paljasta niiden määrää. Kanava ei myöskään kerro, onko sillä ajamattomia sarjoja ”hyllyssä”.
MTV:n talousvaikeudet ovat vähentäneet töitä elokuva- ja tv-alalla. Alalla on ollut huoli myös siitä, millaiseksi kotimainen suoratoistomarkkina muuttuu.
Syksyllä 2023 Elisa Viihteen sarjat siirtyivät Nelosen Ruutu-palveluun. Alalla on pelätty, että Sanoman omistama Nelonen Media vähentää kotimaisten sarjojen ostamista.
Nelosen kotimaisen sisällön päällikkö Mirko Baas sanoo, että näin ei käy.
– Elisan kautta tulevat sarjat eivät vaikuta meidän hankintoihimme. Myös tämän vuoden aikana on jo tehty uusia hankintoja, jotka nähdään ja julkistetaan myöhemmin, Baas toteaa.
Elisa Viihde kertoo, että se tilaa sarjoja kuten ennen. Elisa on tilannut keskimäärin kuusi sarjaa vuodessa.
Yle tilaa tulevaisuudessa enemmän
Tiukentuneessa kilpailutilanteessa itsenäisten tuotantoyhtiöiden katse kääntyy herkästi Yleisradioon. Se on ollut vuodesta toiseen vakaa tilaaja. Talo meni joksikin aikaa sekaisin, kun Ylessä käytiin mittavat muutosneuvottelut vuosina 2024–2025. Niiden seurauksena yhtiöstä katosi hieman yli 300 työpaikkaa. Itsenäisille tuotantoyhtiöille seurasi iloisia uutisia: Ylen tehtäviä ja rahoitusta pohtinut parlamentaarinen työryhmä päätti, että Ylen pitää lisätä talon ulkopuolisia ostoja vuoteen 2030 mennessä.
Yle ei ole tehnyt vielä päätöstä siitä, miten ja milloin muutos toteutetaan.
Elokuva- ja tv-tuottajilta vaaditaan pitkää pinnaa. Esimerkiksi Yle suunnittelee parhaillaan varhaisessa vaiheessa olevien hankkeiden osalta julkaisua vuoteen 2029.
Kilpailu on kovaa myös muissa Pohjoismaissa. Yleisradioyhtiöiden ohjelmatilaukset ovat pysyneet lähes ennallaan, mutta kaupallisten tilaajien tilaukset vaihtelevat paljon.
Ylen draamapäällikkö Jarmo Lampela muistuttaa, että suomalainen ja pohjoismainen av-ala on osa globaalia markkinaa etenkin mainostulojen osalta.
– Jättimäiset internetin ja sosiaalisen median toimijat houkuttelevat mainostajia enemmän. Mahdollisuuksia riskinottoon, jollainen draamasarja tai elokuva on aina jossain määrin, on vähemmän, Lampela toteaa.
Elokuvakoulu haluaa leikata
Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitoksella opiskellaan kuten ennen.
Myrsky Virmavirta ja Harri Connell ovat elokuva- ja tv-tuotannon maisteriopiskelijoita.
Tuottamisessa yhdistyy Virmavirran mukaan monta häntä kiinnostavaa asiaa.
– Siinä on sekä analyyttinen että luova puoli. Pääsee tekemään projektijohtamista, mutta toisaalta toteuttamaan myös omia taiteellisia intohimoja ja ajatuksia, Virmavirta sanoo.
Hänellä ei ollut alalla esikuvia tuottamisessa ennen opintoja elokuvakoulussa.
– Ehkä ihailin ylipäätään ajatusta sellaisesta vahvasta, visionäärisestä tuottajasta, joka tekee pyyteettömästi omanlaisia juttuja ja johtaa näkemyksellä ja inhimillisellä otteella työryhmää.
Virmavirta kokee, että Aallon elokuvakoulu on opettanut hänelle ”kaiken elokuvantekemisestä”. Elokuvaopiskelija suhtautuu toiveikkaana tulevaisuuteen.
– Toivon tietysti, että kun valmistun vuoden päästä pääsisin tekemään näitä töitä. Ei auta mitään, että vaipuu sellaiseen epätoivon alhoon. On monia suuntia, ja ajattelen, että oma polku kyllä löytyy, Virmavirta toteaa.
Harri Connell haki Aallon elokuva- ja tv-tuotannon opintoihin, koska oli aina halunnut tehdä elokuvia. Virmavirran tapaan myös hän kokee saaneensa elokuvakoulusta ”kaikki eväät” ammattiin. Connellia kiehtoo tuottajan asema tuotannoissa.
– Siinä pääsee tekemään tosi paljon kaikkien muiden kanssa töitä ja mahdollistamaan heidän ideoitaan. Ja olemaan osallisena jokaisessa elokuvantekemisen vaiheessa.
Tulevaisuus näyttää hänen mukaansa vielä hahmottomalta. Hän aikoo keskittyä nyt opiskeluun ja on tajunnut, että opiskelijakaverit ja luennoitsijat ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa hän tulee tekemään elokuvia.
– Minulla ei ole sellaista mielikuvaa alasta, että heti kun valmistun, pääsen tuottamaan ensimmäisen pitkän elokuvan. Se on varmaan enemmän sitä, että pääsee tekemään jotain töitä elokuvien parissa, Connell pohtii.
Kun Virmavirta ja Connell hakivat Aalto-yliopiston elokuvakouluun, elokuva- ja tv-tuotannon aloituspaikkojen määrä oli nostettu neljästä kuuteen. Muutos tapahtui vuonna 2021, kun Marinin hallitus halusi nostaa kandipaikkojen määrää yliopistoissa.
Nyt Aalto haluaa päästä ”ylimääräisistä” aloituspaikoista eroon.
– Olemme tiputtamassa niitä pois. Näkemyksemme on, että alalle ei kannata kouluttaa liikaa ihmisiä vaan se määrä, jonka ala työllistää, elokuvataiteen laitoksen johtaja Anna Heiskanen sanoo.
Aallosta valmistunut tuottaja Johan-Sebastian Rintala uskoo, että ”pahin vaihe on jo ohi”, vaikka tulevaisuus näyttää yhä epävarmalta.
– Ympärillä kuulee tosi paljon epävarmemmistakin tilanteista ja on konkurssiuutisia. Kyllä tämä tuntuu vähän uhkapeliltä, Rintala toteaa.