Kolttasaamelainen Jaakko Toikka yllättyi kunnolla helmikuussa Suomen saamelaisnuorten vuosikokouksessa.
Toikkaa oli juuri ehdotettu johtamaan valtakunnallista saamelaisnuorten yhdistystä suurella tuella. Ehdotus tuli Toikalle itselleen täysin yllätyksenä: olihan hän toiminut yhdistyksen aktiivina vasta reilun vuoden ajan.
– Kyllä siitä tuli hyvä fiilis, kun niin monet luottivat siihen, että minä pystyisin johtamaan yhdistystämme, hän pohtii.
Varsinais-Suomessa kasvaneelle kolttasaamelaisnuorelle saamelaisnuorten yhdistystoiminta on tuonut vahvistusta omalle identiteetille.
– SSN on vahvistanut saamelaiskulttuuriin liittyviä asioita elämässäni ja olen saanut paljon hienoja ystäviä, Toikka kertoo.
Juuri se on tuoreen puheenjohtajan mielestä yhdistyksen tärkein tehtävä.
Suomen Saamelaisnuoret, tutummin SSN on toiminut pian 35 vuotta saamelaisnuorten identiteetin ja saamelaiskulttuurin eteen sekä ylläpitänyt yhteyksiä muihin Saamenmaan nuorten organisaatioihin.
Muutto pohjoiseen vai ura etelässä?
Suurin osa saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella. Toikkakin on asunut koko elämänsä Turun lähistöllä, mutta hänen sukujuurensa ovat Saamenmaalla, Inarin Suprussa.
Jaakko Toikka opiskelee tällä hetkellä merenkulkutekniikkaa Turussa ja työskentelee opintojen ohella kansimiehenä laivanvarustamolla.
Omasta kielestä ja kulttuurista kiinni pitäminen on välillä ollut haastavaa. Koltansaamea Toikka opiskelee Oulun yliopiston järjestämillä etäopinnoilla.
Kun mahdollisuus oppia omaa kieltä avautui, vahvistui myös kolttanuoren identiteetti.
– Toivon todella, että pystyisin oppimaan lisää kieltä nykyisten opintojen ohella. Ehkä en ihan heti äidinkielisen tasoisesti pysty puhumaan, mutta tavoitteenani on oppia puhumaan saameksi asiasta kuin asiasta, Toikka kertoo.
Opiskelijana yhteyden pitäminen pohjoiseen kotiseudulle voi myös olla haastavaa: Suomen pitkät välimatkat ja opiskelijan tiukka talous rajoittavat käyntejä sukulaisten luona.
– Kyllä se harmittaa suoraan sanottuna, ettei heitä pääse näkemään niin usein, kuin haluaisin.
Monet saamelaisnuoret myös unelmoivat siitä, että pääsisivät muuttamaan takaisin Saamenmaalle opintojen jälkeen. Saamelaisnuorten toivotaan työllistyvän kotiseudulleen, mutta kaikille muutto pohjoiseen ei kuitenkaan ole mahdollista.
Jaakon kohdalla oman alan töitä ei löydy Suomen saamelaisalueelta, mutta merenkulun alalla voisi työllistyä Norjan puolella
Kuten monet nuoret, hän unelmoi arjesta kotiseudullaan Inarissa.
– Unelmana olisi muuttaa ainakin lähemmäs sukulaisia, hän toteaa.
Mikäli muutto Saamenmaalle ei onnistuisikaan, nuorten on löydettävä oma tapansa ylläpitää yhteys kulttuuriinsa ja sukulaisiinsa.
– Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteys katkeaisi, ajattelee Toikka.
Matalan kynnyksen toimintaa saamelaisnuorille
Yhdistystoiminnan ohella puheenjohtajan arki on kiireistä: opinnot, työt ja kielikurssit vievät aikansa arkipäivistä.
Kiireet eivät kuitenkaan hidasta parikymppistä saamelaisnuorta. Uutena puheenjohtajana Jaakko Toikalle on erityisen tärkeää omaksua uusi roolinsa ja osallistua kokouksiin.
Vaikkei uusi hallitus ole vielä päässyt kokoontumaan ja suunnittelemaan kuluvan vuoden toimintaansa, on Toikalla selkeitä tavoitetta tulevaisuuteen.
Yhteistyötä muihin saamelaisnuorten yhdistyksiin tulee vahvistaa, ja Suomen saamelaisnuorilla tulisi olla lisää matalan kynnyksen toimintaa ja tapahtumia.
– Se kenties myös kiinnostaa enemmän jäseniämme, että meillä on tapahtumia, joihin on helppo osallistua. Niitä tarvittaisiin lisää.
Pitkäikäisellä yhdistyksellä menee hyvin, kertoo Jaakko Toikka. Uusia aktiivisia jäseniä tulee vuosittain lisää. Suomen saamelaisnuorten toiminta on suunniteltu alle 29-vuotiaille, minkä vuoksi jäsenet vaihtuvat usein.
– Se on mielestäni terve merkki, toteaa Toikka.
