Kuinka rauhallinen työläinen tarttui aseisiin?
Tämä on kysymys, jonka Suomen vuoden 1918 sisällissotaa teoksissaan käsitellyt tietokirjailija Pertti Rajala nostaa esille uusimmassa, maaliskuun lopussa ilmestyvässä kirjassaan.
Rajala kiinnittää huomion aikakauden valtamediaan: sanomalehdistöön ja erityisesti Porissa vuosina 1906–1918 ilmestyneeseen työväenlehti Sosialidemokraattiin.
Kahtia jakautunut kansa
Aluksi kolme- ja lopuksi kuusipäiväisenä ilmestyneen sanomalehden kirjoittelu kuvastaa Rajalan mukaan aikansa vahvasti jakautunutta yhteiskuntaa.
Toisaalta lehti myös itse rakensi ja syvensi kahtiajakoa: teräväkynäisten toimittajien käyttämä retoriikka oli tiukan luokkakantaista riistettyine työläisineen ja sortavine porvareineen.
Lahtari-termi ilmestyy lehden teksteihin enenevässä määrin loppua kohti, kun punaiset ja valkoiset olivat jo ajautumassa kohtalokkaaseen välienselvittelyyn.
”Lähti lapasesta”
Sosialidemokraatti oli pitkään parlamentaaristen toimintatapojen kannattaja, mutta lopulta aseellisen vallankumouksen kannattajat veivät voiton kuten myös sosialidemokraattisessa puolueessa.
Lehti ei varsinaisesti yllyttänyt aseisiin.
Entinen Satakunnan maakuntajohtaja, itsekin sosiaalidemokraatteja edustava Rajala korostaa, että työväen olosuhteet 1900-luvun alkupuolella olivat kurjat, ja siksi teemojen käsittely oli lehdelle suoranainen velvollisuus.
Taitavien kirjoittajien retoriikka oli kuitenkin omalta osaltaan jyrkentämässä asenteita.
– Kuten nykyisin somessa usein, kirjoittelu lähti lapasesta. Ei ymmärretty, kuinka tosissaan moni kirjoitukset otti. Oli myös selvää kilpailua siitä, kuka osaa sanoa kaikkein kovimmin ja rumimmin.
Väinö Tanner toimittajana
Sosialidemokraatissa vaikutti tunnettuja kirjoittajia, Eetu Salin ja Väinö Tanner maineikkaimpina. Tanner oli ennen sisällissotaa jo senaattorina, eikä hän hyväksynyt väkivaltaista vallankumousta missään vaiheessa.
Tanner nousi sisällissodan jälkeen parlamentaariselle linjalle siirtyneen SDP:n johtajaksi. Hänen laillaan vallankumousta arvostelleelle porilaiselle toimittaja Juho Rainiolle kävi huonommin.
Valkoiset teloittivat Rainion sisällissodan jälkiselvittelyissä Porin raatihuoneen kellarissa ilman edes alkeellista oikeuden jakamista.
– ”Vanhat synnit” vaikuttivat. Rainiolla oli lehdessä pakinapalsta, jolla hän ruoski porvareita ja patruunoita, kertoi työläisten oloista ja vaati muutosta, mutta parlamentaarisesti, taustoittaa Pertti Rajala.
Rainio jäi vuonna 1918 pois Sosialidemokraatin toimituksesta, koska riitaantui radikaalien kanssa.
– Mutta kiihko valkoisten voiton jälkeen oli niin voimakasta, että hänet surmattiin välittömästi, erittäin julmalla tavalla.
Valkoinen ja punainen terrori
Sisällissodan lopulla ja päätyttyä ryöpsähtänyttä valkoista terroria edelsi punainen terrori.
Porin seudulla muistetaan edelleen sahayhtiö Ahlströmin vangittuihin toimihenkilöihin kohdistunut verilöyly Noormarkun Koliahteella ja Pietniemen Vanhakartanosta otettujen valkoisten vankien teloitus Porin lyseon pihamaalla.
Molemmat hirmuteot Sosialidemokraatti tuomitsi – kykenemättä kuitenkaan hillitsemään väkivaltaa tai saamaan syyllisiä tuomiolle.
Lehtikirjoittelu ajankohtainen tutkimuskohde
Lehdistön jyrkentyvää retoriikkaa ja sen vaikutusta Suomen sisällissotaan on tutkittu viime aikoina uudella innolla.
Tietokirjailija Helena Pilkkeen teos Sanomalehtien sisällissota kuvaa vastakkainasettelua lehdistössä maaliskuusta 1917 eli Venäjän keisarivallan kaatumisesta alkaen.
Pertti Rajalan arvio on, että kehitys alkoi lehdistössä jo paljon aikaisemmin.
Koko suomalainen lehdistö oli ennen itsenäistymistä sitoutunut poliittisiin puolueisiin. Retoriikka oli jyrkkää myös porvareita kannattaneissa lehdissä.
Radikalisoitumiseen vaikutti työväestön puolella pettymys parlamentarismiin, koska keisari pystyi estämään eduskunnan säätämien lakien toimeenpanon.
Kun valta viimein oli tulossa kansan käsiin eduskunnassa vuonna 1917, maltti ei riittänyt odottamaan rauhallista kehitystä vaan väkivalta vei voiton.
Sisällissodan jälkeen Suomen työväenliike jakautui jyrkästi kahtia, parlamentarismia kannattaneisiin sosiaalidemokraatteihin ja vallankumousta ajaneisiin kommunisteihin.
Sosiaalidemokraatit perustivat lakkautetun Sosialidemokraatti-lehden jatkajaksi Poriin Uuden Ajan, joka jatkoi ilmestymistään vuoteen 2019 saakka.
Nykykehitys huolettaa kirjailijaa
Tietokirjailija Pertti Rajala katsoo Suomen nykykehitystä surullisena. Hänen mielestään kahtiajako on viime vuosina voimistunut.
Rajala korostaa, että vaikka historia ei toista itseään, siitä voi yrittää ottaa oppia.
– Ei ole kamalampaa asiaa kuin kansakunnan jakautuminen. Meillä on varoittava esimerkki 1900-luvun alusta. Poliitikoilta ja tavallisilta kansalaisilta kaivataan nyt malttia ja viisautta.
