Keltainen puutalo palaa Kokkolan vanhassakaupungissa. Paitsi ettei talo ole oikeasti keltainen eikä sen ikkunalaudalla ole kahta valkoista posliinikoiraa.
Vajaa kuukausi sitten julkaistussa dekkarissa Kokkola palaa Saila-Mari Kohtala haluaa välittää paikkakunnan hengen, mutta ei leimata ketään.
Kohtala Kokkola palaa on yksi monista Suomessa tänä vuonna julkaistavista jännityskirjoista.
Paikallisuus on tavaramerkki
Suomessa kirjoitetaan dekkareita nyt enemmän kuin koskaan.
Esimerkiksi Otava ja WSOY julkaisevat tänä vuonna 225 jännityskirjaa, joista 86 on suomalaisten kirjailijoiden kirjoittamia.
Lisäksi niille on tullut luettavaksi satoja dekkarikäsikirjoituksia.
Kustantajien mukaan äänikirjat ovat lisänneet dekkareiden suosiota.
Dekkarien tapahtumat sijoittuvat tyypillisimmin kirjoittajien kotipaikkakunnille. Ihmiset myös lukevat mielellään omaan kaupunkiinsa sijoittuvia kirjoja, kustantamoilla tiedetään.
– Vaikea olisi ajatella Reijo Mäen Vares-dekkareita ilman Turkua tai Outi Pakkasen Anna Laine -kirjoja ilman Helsinkiä, sanoo Otavan kustannusjohtaja Antti Kasper.
Tarina voi sijoittua myös pikkukaupunkiin tai yksittäiseen kaupunginosaan, kuten Kaisu Tuokon kirjat Kristiinankaupunkiin ja Eva Loukon Lauttasaareen.
– Pikkukaupunkimiljöö tarjoaa vahvan tunnelman, jossa kaikki tuntevat toisensa ja yhteisön jännitteet korostuvat, Otavan Kasper toteaa.
Rikoksia Keski-Pohjanmaalla
Saila-Mari Kohtala valitsi kirjojensa paikkakunnat henkilökohtaisten siteidensä perusteella. Hän on kotoisin runsaan 5 000 asukkaan Kannuksesta, mutta asuu Helsingissä.
Vapaa-aikaa hän viettää Kalajoen Himangalla, Kokkola puolestaan oli hänen lapsuutensa ja nuoruutensa paratiisi.
– Oli kuin olisi taivaaseen noussut, kun nousi Kokkolan Anttilan rullaportaat. Ja jos jouluna kuusen alla oli vanhanaikaista Sokoksen joulupaperia, tiesi, että sieltä on jotain parempaa tulossa, Kohtala muistelee.
Keskipohjalaiset paikat näkyvät teoksissa ja luovat kirjojen tunnelman. Kolmiosaisen sarjan ensimmäinen teos sijoittuu Kannukseen, toinen Kallan saarelle Kalajoelle ja kolmas Kokkolaan.
Kannuksen kadonneet -kirjassa (Otava, 2024) Kannus oli käytännössä yksi pääosan esittäjistä, Kohtala sanoo.
Suomenruotsalaisuus tuli kirjoihin Kohtalan omien lukiokavereiden ansiosta.
– Kannuksen lukioon tuli kolme kokkolalaista ja se muutti elämäni isosti. Heidän kauttaan löysin myös ruotsalaisen musiikin, jota käytin paljon Kallan lapset -kirjassani.
Kaksoset esikuvana
Todellisten paikkojen käyttäminen luo haasteita.
Katujen nimiä ja talojen värejä Kohtala muuttaa erityisesti silloin, kun liittää niihin rikoksia.
– En halua, että kukaan ajattelee, että se on juuri minun taloni, joka palaa, Kohtala toteaa.
Lukijat saattavat myös etsiä kirjoista tuttuja hahmoja tai paikkoja tai kuvitella olevansa itse kirjan henkilöiden esikuvia.
Joillakin henkilöhahmoilla on piirteitä todellisista ihmisistä, kirjailija myöntää.
Esimerkiksi Kannuksen kadonneet -kirjassa olevien kaksoissisarten pohjana ovat helsinkiläiset noin 60-vuotiaat naiset, joita Kohtala ihaili.
– He olivat ihan tavallisia naisia, joilla oli maantien väriset hiukset, mutta aivan käsittämätön tyylikkyys ja karisma. Usein jäin katsomaan heitä ja mietin, että, miten voi olla mahdollista, että heistä uhkuu tuollainen täysin ei-yritetty eleganssi.
Seuraavaksi Kohtala ei kirjoita dekkaria, vaan vaihtaa tyyliä ja kirjoittaa kirjasarjaa romanttisesta erotiikasta ja aikuisen naisen seikkailuista.
– Hyödynnän kokemuksiani Himangalla olevasta ihanasta vanhasta talosta. Olen viisikymppinen sinkku ja aika aktiivinen Tinderissä. Sielläkin on aika paljon, mistä ammentaa.