CHENGDU Olemme sopineet tapaamisen puiston portille Chengdun miljoonakaupungissa. Paikalle polkee sinivalkoisella kaupunkipyörällä hoikka, 47-vuotias mies, joka näyttää ikäistään nuoremmalta.
Kädenpuristus on luja, silmät uteliaat ja teräväkatseiset.
Hän on Hu Anyan. Pikalähetti, varastotyöntekijä, tarjoilija, mekaanikko, bensamyyjä – ja nyt myös menestyskirjailija.
Istumme betoniselle puiston penkille. Hu kertoo meille elämäntarinansa.
Hu Anyanin kaltaisista ei yleensä tule Kiinassa kuuluisia. Hu valmistui ammattikoulusta vuonna 1999, kun Kiinan talouskasvun kuuma vaihe oli käynnistymässä.
Työuran alku jo kertoi, että Hun ei olisi helppo päästä vauhtiin mukaan.
Ammattikoulusta hän valmistui kodinkonemekaanikoksi, mutta harjoittelupaikka järjestyi hotellista tarjoilijana.
– Koulu ei löytänyt meille koulutusta vastaavaa työtä, Hu muistelee.
Tästä alkoi Hun elämä Kiinan talousihmeen alimmalla portaalla. Kahdenkymmenen vuoden ajan hän tekisi yhdeksäätoista eri työtä pätkätyöläisenä ja muuttaisi kaupungista toiseen paremman tienestin toivossa.
Hikoilin vaatteeni märiksi jo vuoron ensi tuntien aikana, eikä hiki ottanut kuivuakseen vielä aamullakaan, kun vuoro lähestyi jo loppuaan.
Hu Anyan, Pikalähettinä Pekingissä
Parempaa ei kuitenkaan löytynyt.
– Oli kuin olisin ollut jatkuvasti trauman jälkeisessä stressissä. Rahan ansaitseminen tuntui likaiselta, Hu sanoo.
Hu pakottautui jatkamaan, koska hän piti vaikeuksia omana syynään, merkkeinä omista heikkouksista ja epäpätevyydestä. Työ ajoi hänet lopulta masennukseen, ja hän tarttui pulloon.
Mutta jostain sisältä löytyi paloa aivan muuhunkin:
– Halusin tehdä jotain arvokkaampaa. Niinpä aloin kirjoittaa, hän kertoo.
Pikalähetiksi Pekingiin
Pätkätöiden ketju vei Hun Pekingiin vuonna 2018. Kirjoitusharrastus kulki jatkuvasti rinnalla.
Aluksi hänen kirjoituksensa olivat fiktiivisiä pienoisnovelleja, joita hän sai kaupaksi harvakseltaan pienillä summilla kirjallisuusalan verkkolehtiin.
Pandemia vei Hulta lähetin työt. Silloin hän alkoi kirjoittaa myös omasta elämästään.
– Aikomukseni ei ollut kirjoittaa omista kokemuksistani. Se oli minulle vähän yllättävä juonne, Hu pohdiskelee nyt.
Hän julkaisi tekstejään sosiaalisen median Douban-sivustolla, ja logistiikkakeskuksen yövuoron kuvaus nousi viraalihitiksi.
Julkaisu sattui suuren kiinalaisen kustantamon silmiin, ja Hu sai ehdotuksen koota omakohtaiset tarinansa kirjaksi.
Hu sanoo yllättyneensä.
– Kun on tottunut pettymään kerta toisensa jälkeen, sitä lakkaa haaveilemasta, hän pohdiskelee.
Videolla Hu Anyan kertoo elämänvaiheistaan lähemmin:
Hun teos ilmestyi Kiinassa kolme vuotta sitten.
Kirja kertoo elämästä, jossa ei ehdi pitää vessataukoja tai jossa hikoilee niin paljon, että tauot eivät ole edes tarpeen. Töihin mennään vaikka keuhkokuumeessa, koska ei ole varaa lääkärissä käyntiin tai sairastamiseen.
Hu uskoo kirjan avanneen lukijoiden silmiä rinnakkaiseen todellisuuteen, jonka näkymättömät työläiset keskiluokka sujuvasti ohittaa arkipäivässään sen kummemmin pohtimatta.
Hu epäilee, että teknologian kehitys ja automaatio ovat sokaisseet ihmisiä. Palautteen perusteella moni lukija on yllättynyt siitä, kuinka paljon ihmiskädet yhä pyörittävät yhteiskuntaa, Hu kertoo.
– On hyvä, että työoloista kauhistuneet tietävät, millaisia työolot todella ovat, Hu sanoo.
Miljoonien pätkätyö
Kolmipyöräiset jakelumopot ja sähköskoottereilla huristavat ruokalähetit kuuluvat jokaisen kiinalaiskaupungin katukuvaan.
Hu Anyan oli yksi niistä näkymättömistä käsipareista, joista tuli tärkeä osa kiinalaisten digitalisaatiota. Käteinen raha on kadonnut vaihdonvälineenä ja samalla kaupankäynti on muuttunut sähköiseksi.
Mitä tahansa ruuasta huonekaluihin voi ostaa verkkokaupasta.
Arvioiden mukaan viisi miljoonaa koko- ja osa-aikaislähettiä tuo kiinalaisten tilaukset kotiovelle. Pakettirulettia ja lähettejä pyörittää Kiinassa yhteensä 16 000 pikalähettifirmaa.
Vuonna 2024 pikalähetit kuljettivat 175 miljardia pakettia. Se tarkoittaa, että jokainen kiinalainen vauvasta vaariin sai vuoden aikana 125 pakettia kotiovelleen.
Postihallinnon ennakkotiedon mukaan pakettien määrä kohosi viime vuonna 200 miljardiin. Tälle vuodelle ennuste on 214 miljardia pakettia.
Sensuuri päästi läpi
Hun kirja antaa Kiinasta suorasukaisen, rujon kuvan. Jostain syystä, jota mies ei tiedä itsekään, Kiinan kommunistisen puolueen rautainen sensuuri päästi kirjan läpi.
Puolueeseen kytköksissä oleva Kansan päivälehti antoi jopa ylistävän arvion. Douban-sivusto valitsi Hun vuoden kirjailijaksi.
Hulle kirjan julkaisu oli merkki siitä, että hän vihdoin teki työtä, jota joku arvosti.
– Se oli todella lohdullista ja rohkaisevaa, hän kuvailee.
Jos emme tunnistaisi tekemämme työn arvoa, vaan kävisimme töissä ainoastaan elannon vuoksi, eikö silloin mielenmaisemamme olisi kovin lohduton?
Hu Anyan, Pikalähettinä Pekingissä
Kriitikot ja verkkokeskustelijat ovat ylistäneet kirjan ainutlaatuista näkemystä pätkätyöläisen elämästä Kiinassa tällä vuosisadalla.
Parasta palautetta on tullut toisilta pikaläheteiltä.
– He ovat sanoneet, että kuvaan elämää niin, että he tunnistavat itsensä, Hu sanoo.
Maailman menestykseen
Nyt Hun kirjalla on vuorossa maailmanvalloitus.
Kirjasta on tehty julkaisusopimukset ainakin 13 kielialueelle. Hu sanoo, että kiinnostus hänen kirjaansa kohtaan ulkomailla on ollut mukava yllätys.
– En odottanut, että kirjani käännettäisiin muille kielille, hän sanoo.
Englanninkielinen käännös ilmestyi viime syksynä, suomenkielinen helmikuussa.
Kiinnostus on kovaa. Hu on juuri palannut kirjamessuilta Hongkongista.
Ulkomaisia toimittajia käy tapaamassa häntä Chengdussa. Laatulehdet haastattelevat häntä etäyhteydellä ympäri maailman.
Hu on vähän hämillään kaikesta huomiosta.
– On muita, jotka ovat minua lahjakkaampia. Heiltä vain puuttuu onni ja huomio, jota minä olen saanut osakseni, hän pohtii.
Toive hiljaisesta elämästä
Haastattelun jälkeen otamme Husta kuvia. Hän olisi jo mieluummin kotona vaimonsa luona.
– Kirja on tuonut minulle suhteellisen hyvät tulot. Olisin varmaan saanut jakaa paketteja vielä 20–30 vuotta päästäkseni samaan, Hu sanoo.
Pikälähettinä Pekingissä -kirjan suosio on rikkonut hänen rutiinejaan.
– Pidän hiljaisesta elämästä. En ole kuitenkaan vielä saavuttanut taloudellista vapautta, joten minun on tehtävä yhteistyötä kustantajani kanssa.
Nyt unelmana on julkaista romaani, jota Hu parhaillaan kirjoittaa.
– Kun täytän 50, toivon voivani kadota julkisuudesta kokonaan, Hu sanoo.
Sitaatit ovat lainauksia Hu Anyan kirjasta Pikalähettinä Pekingissä – duunarielämää 2000-luvun Kiinassa. Suomentaja: Rauno Sainio.