Oli napakka pakkaspäivä alkuvuonna 1997. Teini-ikäiset XL5-fanit olivat värjötelleet tuntitolkulla hyvinkääläisen kerrostalon pihalla.
Fanit tiesivät, että XL5:n laulaja Mika Ikonen viihtyi hyvinkääläisessä pihapiirissä, koska siellä olivat hänen kotinsa, studio, ruokakauppa ja baari.
1990-luvun lopulla samassa pihapiirissä liikkuivat Ikosen lisäksi XL5:n Pete Tolonen, Jake Jokivalli, Elo Eloranta, Jami Jaakkola ja Toni ”Tontsa” Uotila.
Hyvinkään pihamaan innokkaimmat ihailijat Ikonen oli jo oppinut tuntemaan nimeltä. Toisinaan hän huolestui pitkiä aikoja kylmässä säässä päivystäneistä faneista.
– He olivat olleet siinä koko päivän. Keitin heille teet kotona ja vaimon kanssa tarjottiin faneille jotain ruokaa, Ikonen muistelee.
Hyvinkääläisen korttelin pihapiirissä seisoivat usein tuolloin teini-ikäiset helsinkiläiset XL5-fanit Heli Vuorikivi ja Johanna Vehman.
Heli Vuorikivi muistaa kerran olleensa Mikan luona pelaamassa Aliasta:
– Voihan se olla, että siinä oli teetäkin mukana.
Nyt aikuisen näkökulmasta päivystäminen Ikosen kodin ja studion kulmilla hävettää hieman ystävyksiä. He kertovat viettäneensä aikaa pihalla, mutta jossain heilläkin meni raja.
– Mulla oli kaveripiirissä ihmisiä, jotka saattoivat mennä vaikka nukkumaan Tontsan rappukäytävään, Vuorikivi muistaa.
Vuonna 1996 Mika Ikonen oli 24-vuotias kaksivuotiaan lapsen isä. Isyys varmasti vaikutti siihen, että hän suhtautui faneihin suojelevasti.
Hän kuitenkin myös huumaantui saamastaan huomiosta ja ilmaisista sponsorituotteista. Oli lumilautoja, farkkuja, olut virtasi, eikä mikään maksanut mitään.
– Siinä vähän suoraan sanottuna kusi nousi päähän.
Olen tehnyt musiikkia 30 vuotta ammatikseni. Vasta nyt koen, että minun ei tarvitse enää todistaa yhtään mitään.
Mika Ikonen
Nuorelle artistille XL5-suosion keskellä eläminen oli yhdistelmä ihailua ja väheksyntää. Fanit kiljuivat ja ihailivat. Samaan aikaan rokkipoliisit pitivät poikabändiä epäaitona tuotteena.
1990-luvun lopulla bändin sisällä vaikeista asioista ei puhuttu, Ikonen kertoo. Paine muodostui kovaksi ja XL5 hajosi vuonna 1998 oltuaan kasassa pari vuotta.
Vuosia jatkunut osaamisen kyseenalaistaminen sisuunnutti tuolloin 26-vuotiaan Ikosen. Hänessä heräsi voimakas todistelun tarve ja näyttämisen halu.
– Olen tehnyt musiikkia 30 vuotta ammatikseni. Vasta nyt koen, että minun ei tarvitse enää todistaa yhtään mitään.
Usein ennen keikkaa Ikonen päättää noudattaa käsikirjoitusta. Tuhansien keikkojen kokemus ei kuitenkaan ole rauhoittanut häntä esiintyjänä.
– Viimeistään toisen biisin kohdalla mulla joku naksahtaa. Pidän esiintymisestä vaan niin paljon. Se on tavallaan ärsyttävä piirre, mutta aina pitää vetää täysillä.
XL5-vuosien jälkeen Ikonen nautti pubi-esiintymisistä Käsityöläiset-bändin kanssa. Ihmiset istuivat ja kuuntelivat musiikkia.
– Silloin alkoi oikea kehittyminen, kasvaminen aikuiseksi.
Vuorikivi fanitti Tontsaa ja Vehman Peteä. Kaksikon ystävystymisestä ei ole tarkkoja muistikuvia, mutta XL5:n keikoilla sen on täytynyt tapahtua. Vuorikivi oli teini-ikäisenä ujo ja epävarma, mutta sai paljon itsevarmuutta faniyhteisössä.
– Olen ollut Helin kanssa ystävä kolmekymmentä vuotta, suurimman osan elämästäni, Vehman kertoo.
Vuorikivi täydentää, että Vehman on hänen molempien lastensa kummi.
XL5-fanitus kouli Vehmanista ja Vuorikivestä jo nuorella iällä rohkeita ja itsenäisiä seikkailijoita. He oppivat ottamaan vastuuta omista reissuistaan ja yöpymisistään.
Ilman faneja ei ole keikkoja
1990-luvun lopussa Ikonen halusi panostaa pieniin juttutuokioihin XL5-fanien kanssa, nimmareiden antamisiin ja yhteiskuvissa poseeraamisiin.
Toisinaan innokkaille faneille iski juuri ratkaisevalla hetkellä ujous. Suusta ei vaan tullut mitään ulos, vaikka ihailija olisi palavasti halunnut vaihtaa ajatuksiaan idolinsa kanssa. Artistin rento rupattelu usein laukaisi jännityksen ja juttu lähti luistamaan.
– Jos fani näkee idolinsa vaikka kerran elämässä, kyllä silloin täytyy olla minuutti tai kaksi aikaa, Ikonen sanoo.
Fanitkin ovat kasvaneet aikuisiksi. Kiljuvatko fanit yhä keikoilla vuonna 2026?
– Se kiljuminen voi lähteä vähän läppänä, Ikonen veikkaa.
Vehman ja Vuorikivi myöntävät, että saatuaan tiedon kesän 2026 keikoista he saman tien palasivat ajassa 30 vuotta taaksepäin, teini-ikäisiksi faneiksi.
– Ei muistettu yhtään, että ollaan päälle nelikymppisiä ihmisiä, Vehman kertoo.
XL5-keikat ovat oma juttu, joka on erillään lapsiperhe-arjesta, Vuorikivi iloitsee. Ystävyksillä on suunnitelmissa kiertää eri puolilla Suomea yksitoista XL5:n keikkaa.
Nykyään MS-tautia sairastava ja pyörätuolilla liikkuva Johanna Vehman kertoo, että XL5-asioista vaahtoaminen ystävän kanssa on piristänyt häntä:
– Olen hieman huolissani, miten jaksan kesän keikat. Mutta olen päättänyt, että menen niihin vaikka pää kainalossa.