Keskustelu Suomea ensi vaalikaudella odottavasta säästökuurista käy kuumana.
Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan säästötarve on noin 8–11 miljardia euroa. Mutta mistä näin suuri summa voidaan vielä säästää ilman, että hyvinvointivaltiosta pitää sammuttaa valot?
Keskustelu on pyörinyt pitkälti leikkausten ympärillä.
Yksi sopeutustavoitteen tehneen ministeriön virkamiehistä, VM:n budjettipäällikkö Mika Niemelä on saanut näkemyksensä viime aikoina hyvin kuuluviin.
”Mr. Leikkaaja”, kuten Niemelää Ylen jutussa luonnehdittiin, toteaa, että koko hyvinvointivaltion palvelulupaus pitää miettiä uusiksi, teiden asfaltoinnista ja omaisten hoivavastuusta alkaen.
Yle kysyi kahdeksalta talouden huippuasiantuntijalta, mistä he raapisivat uudet, aiempaa isommat sopeutukset kasaan.
Lähes kaikki pitävät menoleikkauksia ensijaisena säästökeinona.
Suurin osa on valmis murtamaan suuren tabun: eläkkeitä pitäisi leikata tai muulla tavalla myllätä, sanoo seitsemän Ylen kyselyyn vastanneesta kahdeksasta ekonomistista.
Eläkkeitä ei voi ajatella julkisesta taloudesta irrallisena saarekkeenaan, sanoo Helsingin yliopiston ja VATTin taloustieteen professori Roope Uusitalo.
– Eläkkeiden jättäminen sopeutuksen ulkopuolelle kasvattaisi tarvetta sopeuttaa muita menoja, sanoo Uusitalo.
Mutta leikkausten lisäksi taloustieteilijät korostavat valtion tulojen merkitystä – toisin sanoen veronkiristyksiä tai vaikkapa lukukausimaksuja korkeakouluihin.
Pitkään leikkauksilta turvassa ollut listaamattomien yhtiöiden nauttima osinkoverohuojennus saisi monelta kyytiä.
Säästölistalla ovat tutut yritystuet ja haittaverojen nosto. Osa kysyy, onko karjanhoidon tukemiselle Suomessa perusteita.
Tabu murtui: Eläkkeitä ei voi jättää ulkopuolelle
Ylen kyselyyn vastanneet ekonomistit katsovat, että ilman eläkkeisiin puuttumista ei miljardisäästöjä ole mahdollista saada kasaan vaarantamatta hyvinvointivaltion palveluita.
Viisi vastaajaa leikkaisi myös jo kertyneitä tai maksussa olevia eläkkeitä esimerkiksi indeksijäädytyksellä.
– Jos eläkkeisiin ei puututa, sopeutustaakka kohdistuu liikaa muuhun sosiaaliturvaan sekä palveluihin, jotka kohdentuvat niitä tarvitseville tarkemmin, sanoo Helsingin yliopiston vieraileva professori Vesa Vihriälä.
Kaikkein pienimpiä maksussa olevia eläkkeitä ei Vihriälän mukaan pitäisi heikentää.
Työeläkemenot olivat viime vuonna 37,2 miljardia euroa, ja eläkemaksuja kerättiin palkansaajilta ja työnantajilta yhteensä 28,2 miljardia euroa.
– Työeläkkeet ovat suurin yksittäinen sosiaaliturvan menoerä, eikä niitä voi pysyvästi jättää sopeutuksen ulkopuolelle, sanoo Etlan tutkimusjohtaja Tero Kuusi.
Korkeakoulutettujen eläke pienenisi
Vähemmän radikaali keino on puuttua tuleviin eläkkeisiin.
Seitsemän vastaajaa kahdeksasta poistaisi ainakin korkeakoulututkintojen eläkekarttuman, joka korottaa vuonna 2005 ja sen jälkeen valmistuneiden eläkettä 40–67 euroa.
– Ensisijaisesti on haettava säästöjä tehostamalla eläkejärjestelmää, sanoo Suomen Yrittäjien pääekonomisti Päivi Puonti.
Palkattomien kausien eläkekertymän sopeuttaminen olisi Puontin mukaan perusteltua, sillä se kohdistuu tuleviin eläkkeisiin eikä vaikuta työnteon kannusteisiin.
Tutkinnoista kertyvä eläke on heikosti perusteltu sekä tulonjaon että kannustinten näkökulmasta
Essi Eerola, Suomen Pankki
Finnveran pääekonomisti Mauri Kotamäki kuvailee tutkinnoista kertyvää eläkettä tulonsiirroksi hyvätuloisille korkeakoulutetuille.
– Tällaisia tulonjakojärjestelmiä ei pitäisi olla varsinkaan tiukan budjettitalouden oloissa.
Eläkettä kertyy myös ansiosidonnaisilta työttömyyskausilta ja vanhempainvapailta.
– Ansiosidonnaisilta työttömyysjaksoilta kertyvän eläkkeen leikkaaminen on työttömien kannalta todennäköisesti vähemmän haitallista kuin työttömyyspäivärahan leikkaaminen, sanoo taloustieteen professori Johanna Wallenius Tukholman kauppakorkeakoulusta.
Vastineeksi alennettaisiin yksityisen sektorin työeläkemaksua. Näin saataisiin pelivaraa kiristää muuta verotusta.
Tero Kuusi, Etla
Sääntöjä ei muuteta kesken pelin
Kaikki eivät leikkaisi jo maksussa olevia tai kertyneitä eläkkeitä.
– Karttunut eläke on omaisuuden suojan piirissä. Olisi epäreilua muuttaa sääntöjä kesken pelin. Eläkkeellä olevilla ei välttämättä ole enää mahdollisuuksia sopeutua alentuviin tuloihin, Kotamäki sanoo.
Suomen Pankin Essi Eerola perustelee kantansa samansuuntaisesti.
– On syytä välttää ainakin isoja leikkauksia maksussa oleviin eläkkeisiin, sillä vanhuuseläkkeellä jo olevat eivät usein voi reagoida eläkkeen pienenemiseen jatkamalla työuriaan.
Tosin Kotamäenkin mukaan väliaikaiset indeksijäädytykset olisivat hyväksyttävä keino. Sen sijaan pelkästään eläkeläisiin kohdentuvia veronkiristyksiä hän ei pidä ongelmattomana, niiden verokertymä olisi todennäköisesti pieni.
SAK:n pääekonomisti Patrizio Lainà ei koskisi eläkkeisiin ja säilyttäisi myös palkattomien kausien eläkekertymät.
– Niillä kannustetaan opiskelemaan ja pitämään perhevapaita. Työttömyyden aikana kertyvällä eläkekarttumalla ehkäistään tehokkaasti eläkeläisköyhyyttä.
Eläkemaksut ”hoitovakuutusmaksuiksi”
Jos eläkkeitä leikataan, pitää eläkevakuutusmaksujen alennus saada vastaajien mukaan hyödyttämään valtiontaloutta.
Roope Uusitalo ehdottaa, että osa eläkevakuutusmaksurahoista korvattaisiin terveydenhuollon menojen kattamiseksi perittävällä ”hoitovakuutusmaksulla”. Näin eläkemaksuista siirtyviä rahoja käytettäisiin siellä, missä tarve on suuri.
Työeläkemaksuihin menee palkasta kaiken kaikkiaan noin neljännes.
Yrittäjien Puonti päättäisi eläkkeiden indeksijäädytyksistä jo kevään kehysriihessä.
– Indeksijäädytykset auttaisivat pienentämään työn verokiilaa, mikä parantaisi palkansaajien ostovoimaa ja alentaisi yritysten työllistämisen kustannuksia.
– Vaihtoehtoisesti eläkemaksujen alentaminen tekisi tilaa kiristää valtion verotusta ilman, että kokonaisveroaste nousee.
Osinkoveroon kiristys jo riihessä
Menoleikkausten lisäksi 8 miljardin säästöihin tarvitaan ekonomistien mukaan veronkiristyksiä.
Vastaajat löytävät kiristämisten varaa niin kiinteistö- ja haittaveroista kuin ruuan ja sanomalehtien madalletusta arvonlisäverotuksesta.
Vesa Vihriälä peruisi ensi vuodeksi päätetyn yhteisöveron alennuksen jo tulevassa kehysriihessä.
– Vaikuttavin ja nopeasti toteutettavissa oleva toimi.
Vihriälä korvaisi kaikkiin yrityksiin kohdistuvan yhteisöveroalen täsmällisemmillä kasvua tukevilla keinoilla.
– Toimien valmistelu voitaisiin aloittaa jo nyt, näin niistä voidaan päättää heti seuraavan hallituskauden alussa, sanoo Vihriälä.
Veronkiristyksistä eniten huomiota saa pörssiin listaamattomien yhtiöiden osinkojen verohuojennus.
Kuusi vastaajaa on sitä mieltä, että osinkoverotusta pitää korjata:
– Listaamattomien yritysten verotuksessa pitäisi säilyttää yrittäjyyden ja riskinoton kannusteet, mutta korjata nykyiset vääristymät, sanoo Etlan Tero Kuusi.
Johanna Wallenius päättäisi listaamattomien veronkorotuksesta jo pian, kevään kehysriihessä.
– Listaamattomien yritysten verotuksen korjaaminen olisi luontevaa yhdistää yhteisöveron laskemiseen, Wallenius sanoo
Ensi vuonna voimaan tuleva yhteisöveroale siis pehmentäisi osinkoveron kiristyksen aiheuttamaa töyssyä.
Myös SAK:n Patrizio Lainàn mielestä päätös pitäisi tehdä jo riihessä.
– Osinkoverohuojennuksesta luopuminen vahvistaisi talouskasvua. Se vääristää investointeja ja heikentää julkista taloutta noin 800 miljoonalla eurolla vuosittain, Lainà sanoo.
Bensaflirttailu saa kyytiä
Asiantuntijoilta kysyttiin, mistä päätöksistä ei kevään kehysriihessä ainakaan pitäisi päättää. Bensan ja dieselin verotuet eivät saa kannatusta.
– On varmasti paljon asioita, joista ei pidä päättää kehysriihessä. Yksi ajankohtainen esimerkki ovat laaja-alaiset, huonosti kohdistetut energiatuet, jotka kannustavat pikemminkin kasvattamaan kuin vähentämään energian kulutusta, sanoo Suomen Pankin Essi Eerola.
– Laajat veronalennukset ovat kalliita, kohdistuvat epätarkasti ja heikentävät energiansäästön kannustimia, sanoo Etlan Kuusi.
Kuusi ja Yrittäjien Puonti eivät peruisi isotuloisten palkkaveron kevennyksiä.
– Korkeiden rajaverojen kevennyksistä perääntyminen olisi huonoa politiikkaa. Se heikentäisi urakannustimia, osaamisinvestointeja ja pitkän aikavälin veropohjaa, sanoo Kuusi.
– Ei pitäisi tehdä uusia veronkiristyksiä, joilla on kielteisiä vaikutuksia kasvuun ja yrittäjyyteen. Yrittäjähuojennus on säilytettävä listaamattomien osinkoverotuksessa, jotta yrittäjyys kannattaa, vastaa Puonti.
Keskustelu tarkasta sopeutusluvusta on tarpeetonta, sillä se elää suhdanteiden mukaan. Tärkeintä on päästä yhteisymmärrykseen keinoista ja aloittaa urakka.
Johanna Wallenius
Tarvitaanko maataloustukia tai maksuton yliopisto
Ruotsissa ei makseta kansallisia maataloustukia.
Suomessakin pitäisi arvioida riippumattomasti, kuinka oleellisia liha- ja maitokarjan tuet ovat huoltovarmuudelle, sanoo Mauri Kotamäki:
– On vaikea nähdä, kuinka liha- tai maidontuotannon tukeminen edistäisi huoltovarmuutta, kun teknologisen kehityksen ansiosta on viljalti kasvisperäisiä proteiininlähteitä.
Samoilla linjoilla on Johanna Wallenius.
– Yritys- ja maataloustuet tulisi suunnata kasvua ja tuottavuutta vahvistaviin kohteisiin, ei vanhojen rakenteiden ylläpitoon.
Kaikki eivät sulkisi pois korkeakoulujen lukukausimaksujakaan.
Walleniuksen mukaan koulutuksesta ja tutkimuksesta ei pidä leikata, sillä tämä vaarantaisi kasvun.
– Mutta tilanne on niin hankala, että ehkä pitäisi harkita maltillisia lukukausimaksuja, hän lisää.
– Lukukausimaksujen käyttö kannustaisi lisäämään opettamisen ja opiskelujen tuottavuutta. Se toisi säästöjä ja nopeuttaisi valmistumista, sanoo Tero Kuusi Etlasta.
Paljonko pitää oikeasti säästää?
Velkajarruryhmästä ulos jääneen vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela on kuvaillut valtiovarainministeriön ensi hallituskauden 8–11 miljardin säästötavoitetta järjettömäksi.
Myös SAK:n Patrizio Lainàn mukaan VM:n arvio on liian raju.
– Suomen on syytä noudattaa EU:n edellyttämää 7–8 miljardin euron sopeutusvaatimusta ja hyödyntää siihen liittyviä joustoja. Sopeutus on muodostumassa niin suureksi, ettei Suomen talous kestä sitä, Lainà sanoo.
Muut pitävät kokoluokkaa oikeana.
Sopeutustarve tulee suoraan EU:n finanssipoliittisista säännöistä, sanoo Roope Uusitalo.
– Sen tavoite on jo sen verran haastava, että EU:n minimiä ylittäviä tavoitteita on turha asettaa, hän sanoo.
– Miljardimäärä tarkentuu ajan myötä, mutta 8–11 miljardin sopeutus on tehtävissä ilman, että hyvinvointivaltio murenee tai Suomen talous kärsii kohtuuttomasti, sanoo Päivi Puonti.
Johanna Wallenius muistuttaa isosta kuvasta.
– Keskustelu tarkasta luvusta on tarpeetonta, sillä se elää suhdanteiden mukaan. Tärkeintä on päästä yhteisymmärrykseen sopeutuskeinoista ja aloittaa urakka.
Pääkuvan kuvat: Thomas Hagström / Yle, Markku Rantala / Yle, Antti Eintola / Yle, Susanna Pesonen / Yle, Juliana Wold Garcindo / Tukholman kauppakorkeakoulu, Sara Aaltio / Yle, Jussi Nukari / Lehtikuva, Heikki Saukkomaa / Lehtikuva, Marianne Mattila / Yle, Silja Viitala / Yle, Niko Mannonen / Yle, Jussi Koivunoro / Yle, Miikka Varila / Yle, Tiina Jutila / Yle, Henrietta Hassinen / Yle, Mostphotos, Pasi Takkunen / Yle ja Emmi Korhonen / Yle. Kollaasi: Nanna Särkkä / Yle
Korjaus 9.4.2026 kello 9.29: Korjattu Johanna Walleniuksen työpaikka. Aiemmin jutussa luki, että hän työskentelisi Tukholman yliopistossa.