Yhdysvaltojen kuulentoa on hehkutettu viime viikkoina tiuhaan.
Miehitetty Artemis 2 -lento kiersi Kuun ympäri ja on parhaillaan matkalla takaisin kohti Maata.
Laskennallisen avaruusfysiikan akatemiaprofessori Minna Palmroth Helsingin yliopistosta ei kuitenkaan Kuun kiertämisestä innostu.
Hänen mukaansa olisi paljon tärkeämpää sijoittaa miljardit siihen, että varmistettaisiin kotiplaneettamme Maan elinkelpoisuus.
– Meidän pitäisi laittaa kaikki rahat, jotka näihin kalliisiin projekteihin menee, sen varmistamiseen, että oma kotiplaneettamme pysyisi elinkelpoisena ja ymmärtäisimme lähiavaruutemme niin hyvin, että sitä voi turvallisesti käyttää myös tulevaisuudessa, Palmroth sanoo.
Palmrothin mielestä kuulentojen sijaan pitäisi varautua erityisesti avaruusmyrskyihin.
Hänen mukaansa ”sirkustemppuihin” laitetut rahat tulisi käyttää avaruusmyrskyjen ymmärtämiseen ja satelliittien suojaamiseen.
Avaruusmyrskyt ovat Auringosta peräisin olevia voimakkaita hiukkaspurkauksia. Ne voivat vaurioittaa maapallon sähköverkkoja ja erityisesti satelliitteja.
Suurvaltapeliä avaruudessa
Artemis-kuulennolla neljä astronauttia kiersi Kuun noin 400 000 kilometrin etäisyydeltä maasta. Nyt mentiin 7000 km kauemmas kuin edellisellä kuulennolla vuonna 1970. Lento ulottui kauemmaksi, kuin yksikään ihminen on ennen käynyt avaruudessa.
Lento on ensimmäinen osa Yhdysvaltojen suunnitelmaa Kuuhun laskeutumisesta vuoteen 2030 mennessä.
Suurvallat haluavat Kuuhun, koska sillä osoitetaan valtiollista suuruutta ja teknologista ylivertaisuutta. Yhdysvallat ja Kiina pyrkivät sinne nyt kilpajuoksua yli 50 vuoden tauon jälkeen.
Molemmat maat testaavat tänä vuonna kriittistä teknologiaa kuulentoja varten. Kyseessä on vuosikymmeniä valmisteltu, teknisen kehitystyön huipentuma.
– Jos Kiinalla ei olisi kyvykkyyttä, en tiedä olisiko Yhdysvallatkaan halunnut mennä sinne niin nopealla aikataululla. Jos toinen menee, niin mekin mennään, ettei jäädä huonommaksi, Palmroth kuvailee tilannetta.
Tilanne muistuttaa kylmän sodan aikaista avaruuskilpailua, mutta nyt Neuvostoliiton sijasta Yhdysvaltain rinnalla kilpailijana on Kiina.
”Harjoittelua takapihalla” matkalla Marsiin
Avaruusteknologian professori Jaan Praks Aalto-yliopistosta pitää Artemis-lentoa teknisesti merkittävänä saavutuksena ja tärkeänä välietappina tulevaisuuden kuulaskeutumisia varten.
– Tekniikka on kehittynyt niin pitkälle, että Kuuhun pääsee paljon muitakin valtioita Yhdysvaltojen lisäksi. Nyt varmistellaan uuden avaruusajan ja Kuun valloituksen asemat, Praks sanoo.
Kuuhun on laskeutunut muun muassa japanilaisia, intialaisia ja kiinalaisia laitteita. Praksin mukaan Artemis-lento merkitsee uuden kuulentojen aikakauden alkua.
– Kuuhun lennetään lähitulevaisuudessa paljon useammin ja ihmisiä käy Kuussa paljon enemmän, hän sanoo.
Kuulennoista voi kehittyä sekundaarisia teknologioita, joita voi käyttää muuallakin.
Minna Palmroth ei tästä huolimatta syty kuulennoille.
– Miksemme suoraan laita merkittävää aivokapasiteettiamme ja rahoitusta siihen, että ratkaistaan niitä ongelmia, jotka on joka tapauksessa pakko ratkaista, jos aiomme tällä planeetalla elää, Palmroth kysyy.
Sekä Yhdysvaltojen että Kiinan tavoitteena on miehitetty kuuasema. Kuuhun pääsystä käydään Maasta tuttua valtakamppailua. Yhdysvaltojen koalitiossa on mukana länsimaita. Kiinan kanssa samassa veneessä taas on esimerkiksi Venäjä.
Palmrothin mukaan Kuu on jo melko hyvin kartoitettu ja se tunnetaan kohtalaisen hyvin. Kuusta ei siis ole luvassa juurikaan uutta tutkimustietoa. Siitä huolimatta kaikki haluavat sinne.
– On hiukan epäselvää, että mitä kaikkea hyötyä siitä on, sanoo myös Jaan Praks.
Kuun valloituksen taka-ajatuksena onkin matka Marsiin joskus tulevaisuudessa.
– Se on nyt sellaista harjoittelua takapihalla, Palmroth sanoo.
Avaruusmyrsky voi tulla vaikka tänään
Palmrothin suurin huoli kohdistuu avaruusmyrskyihin, jotka voivat tuhota kymmeniätuhansia maata kiertäviä satelliitteja.
Niiden käyttö on räjähdysmäisessä kasvussa. Esimerkiksi navigaatio on sidoksissa satelliitteihin.
– Elon Musk menetti pienessä avaruusmyrskyssä 38 satelliittia vuonna 2022, Palmroth muistuttaa.
Palmroth johtaa Suomen Akatemian huippuyksikköä, joka selvittää, mitä tapahtuisi, jos vuoden 1859 Carrington-tapahtuman kaltainen suuri avaruusmyrsky iskisi nyky-yhteiskuntaan.
– Olemme yhä herkemmässä tilanteessa ja yhä riippuvaisempia avaruudesta. Samaan aikaan odotamme sitä suurta myrskyä, hän sanoo.
Kerran noin sadassa vuodessa tapahtuva, suuri avaruusmyrsky on odotettavissa. Sen ajankohtaa ei osata ennustaa. Viimeisin vastaava myrsky oli 167 vuotta sitten.
– Se voi tulla tänäänkin. Emme tiedä, koska se tulee, Palmroth sanoo.
Avaruusmyrskyt voivat katkaista satelliittien signaalit ja tuhota nopeasti rakennettuja, vähemmän testattuja satelliitteja. Pahimmassa tapauksessa voisi syntyä niin sanottu Kesslerin ilmiö, jossa avaruusromu alkaa törmäillä hallitsemattomasti ja tekee useita ratoja käyttökelvottomiksi.
– Sen sijaan että lähetämme ihmisiä Kuuhun tai Marsiin, meidän pitäisi laittaa rahat tältä suojautumiseen, Palmroth sanoo.