Tšernobylin ydinvoimalan onnettomuuden jälkeen huhtikuussa 1986 suomalaiset huolestuivat Venäjän ydinvoimaloiden turvallisuudesta.
Erityisesti huolta herättivät Sosnovyi Borin ydinvoimala, joka sijaitsee Suomenlahden rannalla lähellä Pietaria, ja Kuolan ydinvoimalaitos, joka sijaitsee pohjoisessa Kuolan niemimaalla noin 150 kilometrin päässä Suomen rajasta.
Suomi tarttui toimeen ja ryhtyi vuonna 1992 yhdessä Venäjän viranomaisten kanssa parantamaan ydinvoimaloiden turvallisuutta. Autoimme naapuria kehittämään esimerkiksi tarkastusmenetelmiä, säteilyvalvontaa ja paloturvallisuutta.
Yhteistyö päättyi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 30 vuotta myöhemmin. Suomalaisilla ei ole enää pääsyä paikalle, ja viestintäyhteydet ovat katkenneet.
Venäläisten vaneriset palo-ovet hätkähdyttivät suomalaisia
Venäläiset turvallisuusvaatimukset erosivat suuresti länsimaisista, Säteilyturvakeskuksella vuodesta 1973 työskennellyt insinööri Heikki Reponen kertoo Elävän historian podcast-jaksossa.
– Oli aivan käsittämättömiä juttuja, kuten vaneriset palo-ovet ydinvoimalaitoksessa. Sen verran oli ajateltu säteilysuojelua, että oli laitettu muovimatot. Ne on helppo puhdistaa niin, ettei jää kontaminaatiota (radioaktiivista saastetta), mutta ei ole ajateltu niiden paloarkuutta.
Kim Söderling työskenteli Imatran Voimalla projektipäällikkönä ja päätyi turvallisuusyhteistyöhön mukaan 90-luvun puolivälissä. Vuonna 1999 Söderling siirtyi Säteilyturvakeskuksen palvelukseen.
Söderling kertoo Ylen podcastissa, että venäläiset palohälyttimet perustuivat lämpöilmaisimiin, jotka hälyttävät vasta, kun palo on jo pitkällä. Suomesta vietiin savuilmaisimilla varustettuja länsimaisia palohälyttimiä, joiden ansiosta palo ehditään havaita paljon nopeammin.
Söderling kertoo muistelon eräästä tilanteesta, jossa suomalaiset kävivät tarkastamassa paikallisiin laitoksiin vietyjä länsimaisia palosammuttimia.
– Meidät viedään turbiinihalliin. Katsotaan, että ei täällä näy mitään, missäs palosammuttimet ovat? Ne on varastoitu turvalliseen paikkaan.
Kesti puoli tuntia löytää kyseisen varaston avain ja sammuttimet löytyivät kauniista rivistä lukitusta kaapista, Söderling kertaa. Voimalan johtaja kertoi, ettei sammuttimia uskallettu jättää näkyville, ettei niitä varastettaisi.
Suomalaiset pysyivät jämäkkänä:
– Sellainen riski on nyt otettava.
Venäjän ydinvoimaloiden kunto mietityttää
The Guardian -lehden mukaan ydinvoimalat ovat käytössä keskimäärin vajaat 43 vuotta. Maailman vanhin käytössä oleva voimala on Sveitsin Beznau, joka on ollut käytössä 57 vuotta.
Kansainvälisen atomienergiajärjestön tietojen mukaan Sosnovyi Borissa on yhä käytössä kaksi vanhaa Tšernobyl-tyyppistä reaktoria. Asiantuntijat kertovat Ylen podcastissa, että ne ovat käytössä vielä 2030-luvulla, jolloin ne ovat yli viisikymmentä vuotta vanhoja. Myös Kuolan laitoksen reaktorit ovat samaa ikäluokkaa.
Missä kunnossa venäläiset ydinvoimalat ovat nyt?
Suomalaiset eivät pääse enää tarkastamaan voimaloiden kuntoa, mutta tilannetta pystytään osittain seuraamaan: Venäjä on Kansainvälisen atomienergiajärjestön jäsen ja tätä kautta sillä on velvoitteita kertoa esimerkiksi voimaloiden ympäristöjen säteilyarvoja. Venäjän ydinenergiayhtiö Rosatom jakaa reaaliaikaisia mittaustuloksia verkossa.
Heikki Reposen ja Kim Söderlingin mielestä Venäjän motivaatio pitää niistä huolta on periaatteessa korkea, koska Venäjä myy ydinvoimaosaamistaan maailmalle. Se rakentaa ydinvoimaloita muun muassa Kiinaan, Unkariin, Egyptiin ja Turkkiin.
Korjaus 28.4.2026 klo 16.50: Kuvatekstissä väitettiin, että Tšernobylin ydinvoimalan onnettomuus tapahtui 26.2.1986. Oikea päivämäärä on 26.4.1986.