Urheilujournalismin uranuurtaja Seppo Kannas, 92, nukkui pois pääsiäisenä. Lapualaissyntyinen Kannas teki pitkän uran Ylen urheilutoimituksessa.
Ylen pitkäaikainen ohjaaja ja tuottaja Kalevi Uusivuori toimi Kannaksen kollegana koko 1980-luvun. He olivat kämppäkavereita Sarajevon 1984 ja Lillehammerin 1994 olympialaisissa.
– Seppo oli urheilutoimituksen päällikkö. Hän oli hyvin lojaali, antoi työntekijöille vapaat kädet touhuta ja tehdä. Seppo oli hyväntahtoinen ja todella sympaattinen mies, Uusivuori muistelee Ylelle.
Uusivuori sanoo, että Kannaksesta voidaan puhua sinivalkoisena selostusäänenä siinä missä Juha Jokisesta, Paavo Noposesta, Anssi Kukkosesta ja Pentti Salmestakin.
Taitoluistelun erityisosaaja
Kannas selosti monipuolisesti eri lajeja, mutta vanhan kollegan mukaan Kannaksella oli selvä erityisosaaminen verrattuna muihin.
– Seppohan oli ihan mestari, oikeastaan ensimmäinen todella hyvä taitoluistelun selostaja. Se oli hänen erikoisalaansa.
– Tosin Seppo selosti pesäpalloa, yleisurheilua ja muitakin urheilumuotoja. Siihen aikaan selostajat eivät olleet kiinnittyneet yhteen lajiin, vaan kaikki tekivät kaikenlaista. Seppo oli rehellisyydessään mainio, Uusivuori lisää.
Uusivuori tapasi Kannaksen viimeisen kerran yhdessä Hannu-Pekka Hännisen kanssa.
– Menimme kolmestaan lounaalle. Silloin Seppo oli jo hoitokodissa, Uusivuori kertoo.
Kannas ja Uusivuori tutustuivat jo opiskeluaikoina.
– Seppohan oli voimistelunopettaja. Tapasimme ensimmäisen kerran Helsingin normaalilyseossa, kun Seppo oli valmistumassa voimistelunopettajaksi. Muistan hyvin, kun hän piti harjoitustunteja 1950–1960-luvun taitteessa.
”Erittäin valoisa ihminen”
Vuonna 2011 Yle Urheilusta eläkkeelle jäänyt Kari Hiltunen muistelee Kannasta lämmöllä. Hiltunen kertoo, että myös telinevoimistelu oli Kannakselle elintärkeä urheilumuoto loppuun asti.
– Yleisradiossa hän joutui tekemään siihen aikaan vähän kaikkea, sillä meitä ei siihen aikaan hirveästi ollut. Hän selosti yleisurheilua ja hiihtolajeja, ihan mitä vaan. Anssi Kukkosen jälkeen hänestä tuli urheilun seuraava päällikkö.
Hiltuselle on jäänyt Kannaksesta päällimmäisenä mieleen miehen persoona.
– Hän oli erittäin valoisa ihminen. Oli aina hymyssä suin, eikä kukaan nähnyt koskaan Seppoa huonolla tuulella.
Hiltusella on hauska muisto vanhasta esimiehestään.
– Hän lähetti meitä alaisia ulkomaille niin, että minäkin läksin tietämättä, onko meillä edes sopimusta kyseiseen tapahtumaan. Sepon tyypillinen lausahdus oli, että halvalla hyvää. Se tarkoitti sitä, että hän pihtasi viimeiseen asti sopimuksen allekirjoittamista jostain tapahtumasta.
– Hän tiesi, että mitä pidemmälle odottaa, sitä halvemmalla hän sen saa. Hän lähetti meitä toimittajia ulkomaille ties minne ilman, että mitään sopimusta vielä oli. Se oli aika jännää, Hiltunen muistelee.