Kauhukulttuuria ja siihen kuuluvaa kirjallisuutta, taidetta ja elokuvia esittelevä KauhuCon-tapahtuma järjestettiin Helsingissä tänä viikonloppuna yhdeksättä kertaa.
Tapahtuman luonne on pysynyt vuodesta toiseen samanlaisena, mutta painopisteet ovat muovautuneet tarjonnan lakien mukaan. Vuonna 2023 KauhuConin kunniavieraana esimerkiksi oli brittikirjailija Ramsey Campbell, tänä vuonna taas kauhua ja fantasiaa toisiinsa yhdistelevä islantilainen Hildur Knútsdóttir.
– Painopiste todellakin vaihtelee vuosittain, ja välillä fokuksessa on ollut myös elokuva. Kauhugenren kotimainen kenttä on kuitenkin suhteellisen pieni. Ensin katsomme, mitä on tapahtunut ja mitä on tarjolla, sitten lähdemme kursimaan ohjelmaa kasaan, KauhuConin pääjärjestäjä Joonas Widenius kertoo.
Kentän pienuudesta huolimatta Suomi-kauhun tekijöitä ei voi syyttää laiskottelusta.
– KauhuConin kynnyksellä tapahtuvat yhteydenotot kertovat siitä, että kotimainen genre on hyvin aktiivinen. Tällä hetkellä Suomi-kauhun keskiössä esimerkiksi ovat kirjoitetut tarinat, Widenius jatkaa.
Eliöt hämärästä hiipivät kehosi sisuksiin
KauhuConissa onkin vuosittain esillä uunituore kotimainen kauhukirjallisuus, josta hyvänä esimerkkinä käy Elina Loisan ja Sinikka Vuolan Hämäräeliöitä-teos (Haamu, 2026). Lyhyistä kertomuksista koostuva Hämäräeliöitä edustaa genrensä puolesta pimeälorea.
– Pimeälore on kansanperinteen pimeämpi ja hämärämpi, oikeastaan se kaikkein pimein puoli. Hämäräeliöissä pimeälore toisintuu ikään kuin kuvitteellisena kansanperinteenä, Elina Loisa kertoo.
Kuvitteellisuutta alleviivaa se, että Loisa ja Vuola ovat kehittäneet teokseensa liudan toinen toistaan karmivampia uusia otuksia, kuten Verenlatkijan ja Maidonehdyttäjän. Hirviöt hiipivät vaivihkaa uhriensa tietoisuuteen, mieleen sekä ruumiin sopukoihin ja onkaloihin toinen toistaan kauhistuttavimmilla tavoilla.
– Vaikka olemme hyödyntäneet folkloren piirteitä, olemme luoneet näistä hämäräeliöistä täysin omanlaisiaan. Kyseessä on varta vasten rakennettu maailma olentoineen, nimineen ja voimineen, Sinikka Vuola toteaa.
Paitsi folkloreen ja mytologiaan, Hämäräeliöt vie lukijansa myös scifi- ja kyberkauhun pariin. Liha, metalli ja digitaaliset prosessit kohtaavat toisensa kammottavissa ja tuhoisissa merkeissä. Hämäräeliöiden loppupuolen kertomuksista voi myös löytää nykyisen elämänmuotomme ja -mallimme kyseenalaistamista.
– Kirjan futuristisessa osiossa on nimenomaan tällaista aika rankkaa kritiikkiä. Siinä viitataan paitsi sosiaaliseen mediaan, myös siihen mitä on tapahtunut meidän minuuskäsityksellemme ja ennen kaikkea yhteisöllisyydellemme, Sinikka Vuola jatkaa.
Suuri Peto kirjoitti yliluonnollista kauhua
KauhuConin tämänvuotisiin teemoihin kuuluu myös okkultisti, satanisti ja maagikko Aleister Crowley (1875–1947), joka tunnetaan populaarikulttuurissa Suuren Pedon nimellä.
Rituaalimagiaa ja -seksiä harjoittanut Crowley loi uuden Thelema-uskonnon, ja aikalaisia pöyristyttänyttä uskonnollis-filosofista ajatteluaan hän valaisi vuonna 1904 julkaistussa Lain kirja -teoksessaan.
Crowleyn kohdalla vähemmälle huomiolle ovat jääneet hänen yliluonnollista kauhua pursuavat novellinsa, joita on nyt suomennettu ensimmäisen kerran. Salajuoni ja muita kertomuksia (Abraxas, 2026) sisältää kolme hyytävää kauhutarinaa, joissa mellastavat ”ajospahkat, paiseet, visvaiset haavaumat, syövät”.
Kääntäjä Ronja Erkon mukaan novellit laajentavat tervetulleella tavalla kokonaiskuvaa Aleister Crowleysta.
– Populaarikulttuurin kuva Crowleysta on ollut ehkä melko yksioikoinen ainakin siinä mielessä, että hän oli paljon muutakin kuin Suuri Peto 666. Tässä kontekstissa kyse on ollut pikemminkin brändistä kuin kokonaisvaltaisesta henkilöstä.
Samaa mieltä on novellikokoelman esipuheen kirjoittanut esoteriaan erikoistunut tutkija Antti Litmanen.
– Aika lienee kypsä siihen, että muillakin kuin asianharrastajapiireillä olisi mahdollista tutustua Crowleyn rooliin kirjailijana ja nimenomaan kultturivaikuttajana. Crowley on ollut siellä missä tapahtuu ja aikansa taiteellisten ja kulttuuristen virtausten keskiössä – joskaan ei aina ihan pääosassa, mutta kuitenkin.
Edgar Allan Poen jalanjäljissä
Novellien kautta Aleister Crowleysta välittyy kuva lukeneena ja laaja-alaisesti sivistyneenä henkilönä.
– Teksteissä on paljon historiallisia anekdootteja. Crowley oli selkeästi sekä ajan hermolla että tietyllä tavalla moderni henkilö. Hän oli hyvin kiinnostunut aikansa tieteellisissä saavutuksissa, joita tuolloin tapahtuikin paljon. Tämä tulee hyvin esille Magdalen Blairin testamentti -kauhukertomuksessa, Ronja Erkko toteaa.
Antti Litmasen mukaan Crowleyn novelleista voi löytää vaikutteita muun muassa Edgar Allan Poelta.
– Crowley on mahdollisesti mallintanut Magdalen Blairin testamentti -novellia hieman Poen mukaan, mutta toisaalta ikään kuin tuonut lisää kierroksia tähän samankaltaiseen teemaan. Pastissista ei millään tasolla voida puhua.
Novelleista nousee esille Aleister Crowleyn laatima mieleenpainuva lause: ”Minulla on lapsen sydän ja Saatanan tietoisuus”.
– Ääretön tieto lisää ääretöntä kärsimystä, Ronja Erkko summaa, Magdalen Blairin testamentti -novellin kammottaviin tapahtumiin viitaten.