Huostaanotettujen lasten perhesijoitukset ovat kääntyneet kasvuun viime vuonna Uudellamaalla. Aiemmin Uudenmaan hyvinvointialueilla alle puolet huostassa olevista alaikäisistä oli sijoitettu perheisiin.
Lastensuojelulaissa perhehoito on määritelty ensisijaiseksi sijoituspaikaksi huostaanottotilanteessa.
Uudellamaalla hyvinvointialueet ovat ryhtyneet ponnistelemaan osuuden kasvattamiseksi osittain säästösyistä. Huostaanotetun lapsen tai nuoren hoitovuorokausi perhehoidossa on noin puolet laitosvuorokauden hinnasta.
Kasvua usealla hyvinvointialueella
Helsingissä kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli viime vuonna 1 901. Heistä sijaisperheisiin oli sijoitettuna 46 prosenttia. Edellisvuodesta kasvua oli pari prosenttiyksikköä.
Luvut perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tuoreisiin lastensuojelun tilastotietoihin.
Myös Vantaan ja Keravan sekä Itä- ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueet ovat kasvattaneet lastensuojelun perhehoidon osuutta viime vuonna.
Monet hyvinvointialueet ovat asettaneet tavoitteekseen lastensuojelun perhehoidon kehittämisen tulevina vuosina.
Itä-Uusimaa on aloittanut omien perhehoitajien rekrytoinnin
Itä-Uudellamaalla huostaanotettujen alaikäisten sijoittaminen perheisiin on ollut pitkään muuta maata vähäisempää.
– Meillä huostaanotot painottuvat teini-ikäisiin. Murrosikäisille ei ihan helposti löydy perheitä, toteaa palveluvastaavaa Tove Lönnqvist Itä-Uudenmaan hyvinvointialueelta.
Muitakin syitä on. Alueella ei ole pitkään aikaan panostettu perhehoitajien valmentamiseen. Viime vuonna hyvinvointialue on käynnistänyt omien perhehoitajien rekrytoinnit.
Itä-Uudellamaalla on tavoitteena saada perhehoidon osuutta kasvatettua tänä vuonna 10 prosenttia. Pienellä hyvinvointialueella tämä tarkoittaa noin kymmentä uutta perhettä.
Myös lännessä perhehoitoa halutaan lisätä
Myös Länsi-Uusimaa on herännyt kehittämään perhehoitoa pari vuotta sitten. Hyvinvointialue ryhtyi kouluttamaan henkilöstöä, rekrytoimaan perhehoitajia ja lisäsi perhehoitajien tukea.
Perhehoidon määrän kasvattamiseen on monia syitä.
– Perhehoito on inhimillisempää, ja myös taloudellisesti paljon edullisempaa. Puhutaan vuositasolla miljoonista euroista, toteaa Länsi-Uudenmaan sosiaalityön palvelulinjajohtaja Kati Villgren.
Reilu vuosi sitten hyvinvointialueella oli laitoshoidossa ja perhehoidossa lapsia suurin piirtein saman verran.
Keväällä 2026 perhehoidossa on Villgrenin mukaan jo reilusti yli 400 lasta ja laitoshoidossa noin 300.
– Lasten määrässä on jo tapahtunut merkittävä muutos vain vuoden aikana, ja tätä kehitystä me haluamme jatkaa, hän vakuuttaa.
Villgrenin mukaan hyvinvointialue pystyy tarjoamaan lähes kaikille huostaanotetuille pikkulapsille perhehoitoa, muta teini-ikäisistä suurin osa on edelleen sijoitettuna laitoshoitoon.
Länsi-Uudellamaalla perhehoitajista on huutava pula. 200 nykyisen perhehoitajan lisäksi tarvittaisiin Villgrenin mukaan vielä kymmeniä uusia hoitajia.
– Erityisesti tarvitaan sijaisperheitä kouluikäisille ja teini-ikäisille.
Uusi laki selkeyttää perhehoitajien kasvatustyötä
Lastensuojelulakiin on tulossa muutoksia, jotka koskevat myös perhehoitoa. Muutos selkiyttää perhehoitajan mahdollisuuksia asettaa rajoja perheeseen sijoitetulle lapselle.
Jatkossa perhehoitajat voivat puuttua aiempaa tiukemmin esimerkiksi sijoitetun lapsen tai nuoren kännykän käyttöön.
Aiemmin eteen on voinut tulla vaikkapa tilanne, jossa murrosikäinen lapsi on tullut kotiin kaljakassin kanssa, mutta perhehoitaja ei ole saanut ottaa oluita häneltä pois.
Jatkossa perhehoitajilla on selkeämmät oikeudet ottaa esimerkiksi alkoholijuomat tai nikotiinituotteet pois. Nykyisin tällaiset toistuvat tilanteet ovat voineet johtaa perhehoidon keskeyttämiseen.
Lakiuudistuksen toivotaan lisäävän lasten ja erityisesti nuorten sijoituksia perhehoitoon, ja myös vähentävän sijoitettujen alaikäisten siirtoja perhehoidosta laitoksiin.
Lakimuutos on parasta aikaa eduskunnan käsittelyssä.
– Se on askel parempaan suuntaan, arvioi lakia Itä-Uudenmaan palveluvastaava Tove Lönnqvist.
Myös Villgren näkee lakiesityksessä ehdotettujen muutosten selkeyttävän perhehoitajien oikeuksia kasvatustilanteissa, mutta se ei varsinaisesti riitä tuomaan lisää sijaisperheitä murrosikäisille.
Villgrenin mukaan tarvitaan konkreettisempaa tukea perhehoitajien arkeen, mikäli murrosikäisten perhesijoituksen keskeytymistä halutaan estää tai sijoituksia lisätä nykyisestä.
– Tuki voi olla esimerkiksi ammattilaisen kanssa käyty keskustelu videovälitteisesti jostakin tilanteesta tai muuta vastaavaa. Tässäkään yksi malli ei sovi kaikille. Panostamme siihen, että perhehoitajat saisivat räätälöityä tukea ja tarvittaessa myös hyvin vahvaa tukea.
Aina perhehoito ei ole paras vaihtoehto
Sijaispaikan ja sijoitusmuodon valinnassa tärkeimpänä perusteena on lapsen etu.
– Perhehoito ei ole kaikille lapsille heidän etunsa mukainen vaihtoehto. Arviointi tulee tehdä aina lapsikohtaisesti, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) lastensuojelutiimin päällikkö ja kehittämispäällikkö Johanna Hedman.
Hänen mukaansa perhehoidon kehittäminen on tärkeää, mutta samalla pitää panostaa myös muuhun sijaishuollon kehittämiseen.
Suomesssa systemaattinen tuki ja kansallinen ohjaus eivät ole muiden Pohjoismaiden tasolla. Tällä hetkellä perhehoitajien valmentaminen ja aktiivinen tukeminen vaihtelee hyvinvointialueittain.
– Perhehoitajien valmennuksen, täydennyskoulutuksen ja valvonnan sääntelyyn toivotaan tarkennuksia, Hedman täsmentää.
Perhehoitajan työ vaatii sitoutumista, siksi uusien perhehoitajien rekrytoiminen ei ole helppoa, myöntää Villgren Länsi-Uudeltamaalta.
– Tarvitaan yhden vanhemman perheitä, kahden vanhemman perheitä ja maahanmuuttajataustaisia perheitä. Ei ole yhtä muottia, johon perhehoitajan pitää mahtua, Villgren huomauttaa.