Ukraina ja Iran ovat viime viikkoina osoittaneet, että ne voivat altavastaajina hyökätä tehokkaasti suurvaltojen armeijoita vastaan hyvin halvoilla keinoilla: muovisilla tai jopa vanerirunkoisilla lennokeilla.
Maat ovat valmistaneet kuukaudessa jopa kymmeniä tuhansia lennokkeja, joilla ne pystyvät läpäisemään vastapuolen ilmapuolustuksen ja iskemään arvokkaisiin kohteisiin.
Ukraina on onnistunut iskemään halvoilla lento- ja meridrooneilla ja ohjuksilla päivittäin Venäjän kallisarvoisimpaan tulonlähteeseen eli öljyteollisuuteen. Se on tehnyt iskuja sekä Suomenlahdella, Mustallamerellä että ympäri Venäjää. Ukraina estää drooneilla Venäjän laivaston toiminnan käytännössä koko Mustanmeren alueella.
Iran puolestaan on aiheuttanut maailmanlaajuisen talouskriisin uhkaamalla iskeä halvoilla drooneillaan ja ohjuksillaan Hormuzinsalmella liikkuviin laivoihin. Pelkkä droonien olemassaolo ja uhka riittävät siihen, että kymmenien miljoonien arvoiset öljytankkerit eivät uskalla edes lähteä liikkeelle. Iranin uskotaan myös miinoittaneen salmen.
Määrä voittaa nyt sodassa laadun
Avainsana on nyt määrä, jolla voitetaan suurvaltojen aseiden laatu.
Yhdysvaltojen asevoimaa pidetään maailman ylivoimaisesti kyvykkäimpänä ja aseteknologiaa kehittyneimpänä, mutta silti sekin on ollut pulassa pieniä ja halpoja miehittämättömiä lennokkeja vastaan.
Kun suuri määrä drooneja massoittaa ilmatilan, vastustaja joutuu turvautumaan kalliiseen torjuntavälineistöön, joka ei riitä kaikkialle.
Kun Iran on lähettänyt Shahed-droonejaan ja ohjuksiaan Persianlahden maihin, maat ovat yrittäneet torjua niitä huippukalliilla torjuntaohjuksilla. Esimerkiksi yhdysvaltalaisvalmisteiset Patriot-ohjukset maksavat noin kolme miljoonaa dollaria kappale.
Epäsuhta on hurja, sillä Shahed-droonin hinta on noin 30 000 dollaria.
Monet droonit on tehty muovikuorisiksi, ja niissä voi olla vanerisia tukirakenteita.
– Eihän niitä [ohjuksia] ole tarkoitettu tuollaiseen torjuntaan. Se on vähän kuin ampuisi tykillä kärpästä, toteaa maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori Juha Ratinen.
Ukrainalaiset drooniasiantuntijat kauhistuivat, kun he näkivät Persianlahdella, miten huolettomasti Yhdysvallat ja Persianlahden maat käyttivät huippukalliita ohjuksia drooneja torjuessaan. Yhtä droonia ammuttiin jopa kahdeksalla Patriotilla, kertoo ukrainalaisupseeri Kyiv Post -lehdessä.
Samaan aikaan Ukrainaan ei tahdo riittää Patrioteja, jotka olisivat ainoa tehokas keino Venäjän ballististisia ohjuksia vastaan.
Kalliit ohjukset uhkaavat tällä menolla loppua
Yhdysvallat pystyy pommittamaan Irania ja Venäjä Ukrainaa, mutta tällä keinoin ne eivät kykene voittamaan käymiään sotia.
– Pommittamalla ei ole yhtään sotaa saatu loppumaan, Ratinen huomauttaa.
Hyvä kysymys myös on, riittävätkö suurvaltojen ohjukset ylipäätään tällaiseen sodankäyntiin. Jos Iran jatkaisi iskukampanjaansa, Yhdysvaltojen torjuntaohjusvarasto ei oletettavasti kestäisi montaa kuukautta.
Ohjusten määristä ei ole julkisia tietoja, mutta Yhdysvalloissa on käyty keskustelua niiden riittävyydestä. Jos ohjusvarastot hupenevat, niitä ei voida täyttää nopeasti.
Yhdysvaltalainen Lockheed Martin -yhtiö kykenee tällä hetkellä valmistamaan vain 620 Patriot-ohjusta vuodessa. Ensi vuonna yhtiö yrittää nostaa tuotantomäärän 750:een.
Myös Venäjällä on harmiteltu ilmatorjuntaohjusten loppuvan.
Ukraina on tällä hetkellä maailman johtava maa droonisodankäynnissä ja niiden torjunnassa.
Persianlahden maat ovat jo kääntyneet Ukrainan puoleen apua saadakseen. Alueelle on tullut noin 200 droonintorjunta-asiantuntijaa, ja maat ovat ostaneet ukrainalaisia torjuntadrooneja.
Myös Yhdysvallat on kehittämässä omia torjuntajärjestelmiään. Maa on ottamassa käyttöön esimerkiksi lasersäteisiin perustuvia laitteita. Tosin nekin ovat kalliita ja toistaiseksi vasta kehitysvaiheessa.
Tuhlaisiko Suomikin ohjuksia drooneja vastaan?
Ukrainan drooneja on eksynyt Suomen puolelle, mikä on käynnistänyt keskustelun myös Suomen kyvystä torjua mahdollista droonihyökkäystä.
Puolustusvoimat on ollut vaitelias käytettävissä olevista keinoista. Käytettävissä on esimerkiksi ilmatorjuntakonekiväärejä ja elektronisen sodankäynnin laitteita, mutta toistaiseksi niitä on ollut lähinnä vain varuskunnissa.
Tällä hetkellä olennaisimmaksi torjuntakeinoksi tulisivat todennäköisesti Suomen F-18 Hornet -hävittäjät. Ne torjuisivat drooneja tykeillään sekä AIM-9X Sidewinder ja Amraam-ilmataisteluohjuksilla.
Yhden ohjuksen hinta on jopa miljoonan dollarin tuntumassa. Suomenkin F-18-koneiden ohjusvarasto on rajallinen.
Suomeen harhautuneen droonin tyypiksi on arveltu ukrainalaista Tšaika-droonia. Se on pieni tiedusteludrooni, jonka hinta on arviolta vain 500 dollaria.
Hollantilainen Innovation Origins -julkaisu laski, että jos Hollantiin ammuttaisiin sata halpaa droonia, niiden torjuminen kuluttaisi maan koko ohjusvaraston.
Hollannissa on 52 Yhdysvalloista ostettua F-35-hävittäjää – samoja, joita on tulossa Suomeenkin. Kyseisen hävittäjän yksi lentotunti maksaa 40 000 dollaria.
Julkaisu kysyykin: ovatko F-35-hävittäjät oikea vastaus tulevaisuuden uhkiin?
Tulevaisuuden sotia ei voita se, jolla on hienoimmat aseet
Sotilasprofessori Juha Ratinen arvioi, että Suomi tarvitsee miehitettyjä hävittäjiään muun muassa ilmatilaa loukkaavien koneiden tunnistamiseen.
– Se lisäisi aika paljon riskiä rajalla, jos miehittämättömät alukset tunnistelisivat toisiaan ja tekisivät päätöksiä siitä, tuhoavatko ne toisiaan vai eivät, hän sanoo.
Miehittämättömien ilma-alusten kuten lennokkien määrä tulee kuitenkin lisääntymään ja niiden käyttötarkoitukset laajenemaan, hän uskoo.
Kansainvälisissä arvioissa korostuu käsitys, että tulevaisuuden sodankäynnin voittaa se, joka pystyy kestämään enemmän menetyksiä – ei se, jolla on hienoimmat aseet.
Kuten Eurasia Review toteaa analyysissaan: Jos ase on liian kallis menettäväksi, se on myös liian kallis käytettäväksi. Toinen nyrkkisääntö on, että sodassa vahvoilla on se, joka pystyy menettämään enemmän kalustoa kuin vastapuoli, mutta silti jatkamaan sotaa.