Antti Ilvessuo kantaa usein mukanaan pieniä Jeesus-patsaita. Hänellä on tapana kätkeä niitä kavereidensa tavaroihin.
Mutta miksi?
– Miksei, Ilvessuo vastaa ja purskahtaa nauruun.
Viaton keppostelu on elämäniloa, jota Ilvessuolla riittää. Kun hän kiinnostuu ja innostuu jostain asiasta, hän alkaa tehdä sitä täysillä.
120 astetta saunalautalla
Ilvessuo lisää pökköä pesään. Haastattelu tehdään miehen saunalautalla, joka kelluu hänen kotinsa taloyhtiön laiturissa Sipoossa. Naapurit ostivat veneet, mutta Ilvessuo ei sellaisesta innostunut.
Eräänä iltana puheeksi tuli saunalautta. Siinäpä vasta idea, Ilvessuo ajatteli ja tilasi moisen.
Saunan seinällä on yli kaksikymmentä lämpömittaria. Ilvessuo katselee niitä ja laskee keskiarvoa.
– Noin 120 astetta.
Saunominen on niitä asioita, joita Ilvessuo tekee tosissaan. Hän on saunomisen piirimestari. Ilvessuon ennätys kylmäaltaassa on tunti ja kuusi minuuttia. Lisäksi hän on pellehyppyjen kaksinkertainen Suomen mestari.
Mies on mennyt kovaa pienestä pitäen. Ennen aikuisikää takana oli jo viisi tai kuusi aivotärähdystä.
– Pellekavereiden kanssa olemme jutelleet, että lähes kaikki ovat saaneet aivotärähdyksiä. Sitten muualla tulee vastaan ihmisiä, joilla ei ole ainuttakaan. Häh? Ilvessuo hämmästelee ja nauraa taas päälle.
”Tee peli viikossa ja julkaise se”
Rämäpäisyys ei ole estänyt bisnestä – ehkä päin vastoin. Vapaa-aikansa ulkopuolella Ilvessuo on Suomen menestyneimpiä ja kokeneimpia pelinkehittäjiä. Hän perusti veljensä kanssa RedLynx-nimisen pelistudion 2000-luvun alussa.
Ensimmäinen läpimurtohitti oli vuoropohjainen Pathway to Glory -sotapeli. Se oli flopanneen Nokia N-Gage -laitteen lippulaivapelejä.
Parhaiten Ilvessuo ja RedLynx tunnetaan XBoxin Trials-motocross-pelisarjasta, jonka eri versioita on myyty yhteensä useita miljoonia kappaleita.
Tulimme saunalautalle tutustumaan Ilvessuohon ja puhumaan pelialasta, joka on hurjan kasvukauden ja koronapandemiaa seuranneiden mittavien irtisanomisten jälkeen vakaassa tilassa. Suomi on kokoonsa nähden vahva pelimaa, mutta alan hidastumisen jäljet tuntuvat täälläkin.
Ilvessuo on tapansa mukaan sitä mieltä, että kaikki on mahdollista.
– Jos olisin nyt aloitteleva pelinkehittäjä, sanoisin itselleni, että tee peli viikossa ja julkaise se itch.io:ssa [indiepelien jakelupaikka verkossa]. Lopulta joku huomaa, että hei, teet tällaisia pelejä, ja siihen voisi kehittää tällaista. Tekemällä ja jakamalla oppii, ja yhteistyö alkaa luonnostaan.
Ilvessuon uusin peli tuotti nopeasti miljoonia euroja
Tällä hetkellä Ilvessuo käyttää kaiken työaikansa The Last Caretaker -nimisen pelin kehittämiseen.
Siinä ohjataan viimeistä huoltorobottia tulvineella maapallolla – kerätään resursseja, korjataan järjestelmiä ja kasvatetaan ihmisalkioita. Tarinat ja salaisuudet ovat olennainen osa pelikokemusta.
– Jokaisella Caretakeristä löytyvällä asialla ja esineellä on historiansa, jotka limittyvät toisiinsa.
The Last Caretaker julkaistiin early access -versiona viime marraskuussa. Early access tarkoittaa sitä, että pelaajilla on mahdollisuus ostaa peli sen ollessa vielä kehitysvaiheessa.
Peli on myynyt jo keskeneräisenä satoja tuhansia kappaleita. Ensimmäisen parin kuukauden aikana se tuotti vajaat seitsemän miljoonaa euroa bruttotuloja.
Työ, johon Ilvessuo suhtautuu yhtä huolellisesti kuin vapaa-ajan harrastuksiinsa, on kuitenkin vasta alussa.
– Emme ole pitäneet mitään julkkaribileitä. Ehkä sitten, kun peli joskus valmistuu, avaamme skumppapullon, Ilvessuo sanoo.
Ilvessuo on pitkän uransa aikana oppinut, että peliala on arvaamaton – ja armoton.
– Pessimisti ei pety. Kaikki voi mennä pieleen kuitenkin. Peliä pitää rakentaa ja parantaa koko ajan.
Salaisuus, joka paljastuu vuonna 2113
The Last Caretaker on Ilvessuon uuden, Channel 37 -nimisen pienen yksityisen pelifirman ensimmäinen julkaisu. Ilvessuo perusti yrityksen muutaman RedLynx-veteraanin kanssa vuonna 2021. Yrityksessä on alle kymmenen työntekijää.
Sitä ennen Ilvessuo työskenteli ranskalaisella Ubisoftilla, joka osti RedLynxin vuonna 2011. Trials-peleistä oli vastikään tullut todellisia hittejä.
Kauppasummaa ei koskaan julkistettu, mutta joka tapauksessa se takasi RedLynxin perustajille jonkinasteisen taloudellisen riippumattomuuden. Ilvessuo ei halua puhua rahasta.
– Tärkeämpää on tekeminen kuin se, paljonko rahaa on tai on ollut. RedLynxiä perustettaessa otin lainaa, ja sitten ruvettiin tekemään. En koskaan ajatellut, että entä jos päädyn velkoihin, hän huomauttaa saunalautan terassilla.
Saunalautan piipusta tupruttaa kesäinen tuoksu. Ilvessuo on hyppäämässä kuvaajan pyynnöstä laiturilta kylmään mereen.
Tarkenetko, vai pitäisikö käydä lämmittelemässä ensin?
Ilvessuo vastaa murhaavalla katseella, pilke silmäkulmassa.
Ilvessuo työskenteli Ubisoftin alaisuudessa kymmenen vuoden ajan ja sen aikana syntyi muun muassa kuusi uutta Trials-peliä.
Uuden yhteistyön alussa luovuus kukoisti. Ilvessuo muun muassa kehitti Trials Evolutioniin ehkä pelihistorian kunnianhimoisimman easter eggin eli piilotetun salaisuuden.
Salaisuus alkoi avautua pelistä löytyneistä vihjeistä, jotka johtivat piilotetulle nettisivustolle. Lopulta homma muuttui tosielämän aarteenetsinnäksi, jonka myötä pelaajayhteisö löysi avaimia eri puolilta maailmaa, muun muassa Australiasta ja Suomesta.
Huipennuksesta saavat nauttia nykyisten pelaajien jälkeläiset, sillä salaisuus ratkeaa Eiffel-tornin juurella Pariisissa vasta vuonna 2113, sata vuotta pelin julkaisun jälkeen.
Ilvessuo vakuuttaa, että hän on tehnyt järjestelyt pitäviksi, kunhan avaimet löytäneet pelaajat antavat ne eteenpäin seuraaville sukupolville.
– Vähän aikaa sitä piti miettiä, mutta sitten keksin, miten sen voi toteuttaa.
No, miten teit sen?
– En minä tietenkään sitä voi paljastaa, Ilvessuo nauraa.
Ilvessuo on ainoa ihminen maailmassa, joka tietää salaisuuden loppuratkaisun.
”Sitä vastaan on vaikea taistella”
Nykyään Ubisoftin taloustilanne on epävakaa. Alamäki alkoi, kun kolme pelitalon pomoa todettiin syyllisiksi pelialan ensimmäisessä suuressa #metoo-skandaalissa Ranskassa vuonna 2020.
Ilvessuo erosi pelitalon palveluksesta elokuussa 2021. The Last Caretakeria voikin pitää vertauskuvana vapaudenkaipuulle, jota Ilvessuo koki ajan myötä suuren yhtiön leivissä.
– Mitä enemmän on ihmisiä, joille joutuu perustelemaan ideoitaan, sitä varmemmin niitä torpataan. Sitä vastaan on vaikea taistella.
Tarkemmin hän ei halua kommentoida entisen työnantajansa asioita, koska ”siitä ei seuraisi mitään hyvää”.
Channel 37 on paluu juurille, sillä pienessä yrityksessä Ilvessuon luovuus saa taas kukoistaa. Pelialalla kyse on toki myös määrätietoisesta laskelmoinnista, hän muistuttaa.
– Pelit ovat lähtökohtaisesti tuotteita, eivät taidetta. Pelin sisällä voi kyllä olla elementtejä, jotka ovat taidetta, Ilvessuo sanoo.
Ilvessuo tietää, mitä tekee
Ilvessuo heittää löylyä pieniä määriä kerrallaan jatkuvalla syötöllä. Kuumuus kasvaa tasaisesti, mutta ilma kiertää saunalautalla hyvin.
Ilvessuo on täynnä ideoita. Hän äkkää laiturilta kuvaajan kameran ja ottaa kuvaajasta useita otoksia. Pellehyppyharrastus alkoi kaksitoista vuotta sitten siitä, kun Ilvessuo halusi testata, onko Trials-pelin temppu oikeasti mahdollinen. Pian hän jo hyppäsi nahkapuku päällä motocross-pyörän kanssa korkealta altaaseen.
Kun Uusi lastensairaala Helsingissä tarvitsi Ilvessuon mielestä lapsia inspiroivaa taidetta seinille, hän soitti silloiselle ministerille Anne Bernerille. Pian seinää koristi virtuaalinen akvaario Ilvessuon järjestämänä.
Kollegana Ilvessuota on kuvailtu leikkimielisesti muun muassa värikkääksi hahmoksi ja työyhteisön hulluksi sedäksi. Varmaa on, että hänen energiansa näkyy ja parhaassa tapauksessa tarttuu.
Ulkopuolisena häntä tekisi mieli luonnehtia luovaksi hulluksi. Pelinkehittäjä ei kuitenkaan osta ideaa.
– Hulluutta en näe. Tiedän, mitä teen.
Lue edellinen Kulttuurivieras: