Jäävätkö suomalaisten mökkijärvet ja kalavedet jalkoihin, kun Eurooppa alkaa louhia omat raaka-aineensa?
Huoli heräsi, kun EU-komissio kertoi tarkastelevansa uudelleen vesipuitedirektiiviä, joka on vesiensuojelun tärkein työkalu Euroopassa.
Taustalla on komission halu lisätä kriittisten raaka-aineiden tuotantoa, jota Kiina nyt hallitsee.
Tarkastelu ei välttämättä johda muutoksiin, mutta se voi johtaa. Silloin kyse olisi todennäköisesti poikkeuslupien saamisesta helpommin.
Euroopan ympäristöjärjestöt vastustavat jyrkästi direktiivin avaamista.
Suurin huolenaihe on, että velvoittavuus heikentyisi, Suomen luonnonsuojeluliiton vesiasiantuntija Anna Soirinsuo sanoo.
– Sitä ei saa tapahtua missään nimessä. Ehdoton heikentämiskielto tulee säilyttää.
Direktiivi kaatoi tehdassuunnitelman Kallavedellä
Vesipuitedirektiivin tavoite on pinta- ja pohjavesien hyvä tai erinomainen tila kautta Euroopan.
Direktiivin mukaan hankkeelle ei saa myöntää ympäristölupaa, jos sen seurauksena yksikin hyvässä tilaluokassa olevan vesistön kemiallisista tai ekologisista laatutekijöistä heikkenee alle hyvän tilaluokan. Se voi tarkoittaa yhden metallin pitoisuusrajan ylittymistä tai rehevöitymisen merkittävää kasvua.
Direktiivi kaatoi sellutehdashankkeen Kallaveden rannalla, ja sillä oli osuutta asiaan myös silloin, kun KHO kumosi Soklin kaivoshankkeen ympäristöluvan.
Euroopan kaivosteollisuus on ajanut muutosta direktiiviin, jota Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela kuvaa hyvin tiukaksi.
– Haluamme, että mietitään, onko joitain mahdollisuuksia mahduttaa teollisia hankkeita alueille, joissa vesistöalueiden tila on jostain muusta syystä jo heikentynyt.
Nyt poikkeusluvan voi saada erittäin tärkeän yleisen edun mukaisille hankkeille vain vesistöön, joka on erinomaisessa tilassa. Sellaisia ei Euroopassa eikä Suomessakaan paljon ole.
Suomalaiset kirjelmöivät Brysseliin
Millaisia lievennyksiä komissiolla kenties on mielessä, sitä ei tiedetä ympäristöministeriössä eikä muuallakaan. Komissio on kertonut ylimalkaisesti halusta puuttua sääntelyn pullonkauloihin.
Yksi mahdollinen muutos lienee, että hanke voisi poikkeustapauksessa saada luvan, vaikka vesistön luokitus heikkenisi hyvästä tilasta tyydyttävään tilaan.
– Se varmaan on yksi vaihtoehto, jota pohditaan. Ympäristöllisten lupien sujuvoittaminen voi tietysti tarkoittaa jotain muutakin, sanoo EU:n ympäristöoikeuden asiantuntija, yliopistotutkija Suvi-Tuuli Puharinen.
Puharisen mukaan tällä hetkellä on hyvin epäselvää, mikä komission suunnitelma on.
Tiistaina päättyi komission järjestämä julkinen kuulemiskierros, jossa se toivoi konkreettisia todisteita siitä, miten direktiivi nykyisellään estää kriittiset hankkeet. Komissio halusi kuulla myös ympäristövaikutuksista.
Kommentteja tuli yli 2700, ja niistä moni oli suomalaisilta.
Suomi ymmärsi direktiivin väärin
Suomessa heikentämiskieltoon ja vesistöjen hyvän tilan tavoitteeseen suhtauduttiin Puharisen mukaan pitkään yleisluontoisena ohjenuorana, jonka ei ajateltu sitovan lupapäätöksiä.
Tilanne muuttui vuonna 2015, jolloin EU-tuomioistuin linjasi, että kyse on ehdottomista vaatimuksista ja vieläpä niin, että heikentymistä ei saa tapahtua yhdenkään tekijän osalta.
– Varmasti oli tietyllä tavalla yllätys, kun tuli selväksi, että suomalainen ymmärrys vesipuitedirektiivistä ei vastannut sitä, miten EU-tuomioistuin asiaa katsoo. Sen jälkeen kesti aika pitkään ennen kuin lainsäädäntöä muutettiin, Puharinen sanoo.
Suomen lainsäädäntöön saatiin vasta viime vuonna pykälät siitä, miten direktiivin tavoitteet sitovat lupaharkintaa.
Vanhat päästöt jatkuvat entisellään
Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä Puharinen pitää tuomioistuimen linjaa tiukkana, mutta ymmärtää sen. Vesistöjen hyvän tilan määräaikaa on siirretty vuodesta 2015 ensi vuoteen, eikä sekään riitä.
Euroopan pintavesistä alle 40 prosenttia on saavuttanut hyvän tilan.
Suomessa hyvässä tai erinomaisessa tilassa on enemmistö virtavesistä ja järvistä, mutta rannikkovesistä vain alle viidennes.
Hyvä tila edellyttäisi Puharisen mukaan puuttumista nykyisiin teollisiin päästöihin sekä hajakuormitukseen, kuten maa- ja metsätalouteen ja kaupunkien hulevesipäästöihin.
Puharisen mielestä siinä ei ole onnistuttu riittävästi, ja vesien tila on ennemminkin kääntynyt heikompaan suuntaan.
– Onkin ihan luonnollista, että lisäkuormitukseen suhtaudutaan tiukasti, ettei uusilla hankkeilla pahenneta tilannetta.
Komissio päättää ennen loppuvuotta, aletaanko direktiiviä muuttaa jollain tavoin. Mahdolliseen esitykseen ottavat kantaa parlamentti ja neuvosto, minkä jälkeen kolmikantaneuvottelut kestänevät vuosia.
