Yhä useammat kotimaiset romaanit ja varsinkin dekkarit sijoittuvat kirjailijalle ja lukijoille tuttuihin paikkoihin. Paikallisuudesta on tullut joidenkin kirjailijoiden kohdalla jopa tavaramerkki.
Yksi esimerkki siitä on vaasalaiskirjailija Marko Hautala, jonka monien kauhukirjojen tapahtumat sijoittuvat Vaasaan.
Hautalan viimeisin, viime syksyllä julkaistu Samaelin kirja tekee kuitenkin sekä ajan että paikan suhteen yllättävän poikkeuksen.
Kirja vie lukijat tällä kertaa Merenkurkkuun ja Perämerelle hyiselle hylkeenpyyntimatkalle, jonka tapahtumat alkavat Raippaluodon Björköbyn kylästä.
– Kirja on tuotannossani erikoistapaus, mutta niin on aikakin. Kaikki tietävät, millaisessa myllerryksessä maailma on tällä hetkellä, Marko Hautala sanoo.
Hänen mukaansa tällainen vetäytyminen niin ajassa kuin paikassakin tuntui luontevalta, kun kaikki muu ympärillä on kaaoksessa.
Paras kauhu ei hypi silmille
Kirjan päähenkilö on 16-vuotias isänsä menettänyt Ramiel, jolla on edesmenneen isänsä tavoin yliluonnollisia kykyjä.
Hän lähtee kolmen aikuisen miehen kanssa pitkälle hylkeenpyyntimatkalle, joka vie heidät aina Perämeren pohjukkaan asti.
Mukana olevasta Arvidista on tullut Ramielin isän kuoleman jälkeen pojan isäpuoli. Lisäksi matkassa on kovaksi keitetty ja särmikäs hylkeiden metsästäjä Erik, sekä hieman hienohelmainen turkulainen tiedemies Hoving.
Se, mitä matkalla tapahtuu, jääköön paljastamatta. Kirja kuvaa hylkeenpyytäjien karua ja raakaakiin maailmaa, sekä talvisia meren äärioloja.
Kun mukana on myös psykologinen ja hitaasti kiristyvä kauhun pohjavire, on lukijan helppo ajautua jäämatkan vietäväksi.
Ääriolot ja paikat kiehtovat
Hautalan kirjat ovat aiemminkin koukanneet Merenkurkkuun tai luonnon äärelle, mutta silti ne sijoittuvat usein kaupunkiin. Mitkä paikat Vaasassa häntä kiehtovat?
– Meri. Ja tuo Suvilahden Patterinniemen takana oleva rämeinen metsä. Vanhan Vaasan rauniot olivat jo lapsena sellainen maaginen paikka, joka veti puoleensa, Marko Hautala luettelee.
Molemmat paikat ovat toimineet myös kirjojen näyttämöinä. Mutta niin on toiminut myös Pohjanmaan Orismalassa oleva Leväluhdan vesikalmistokin. Tai vanha lihaleikkaamo Vaasassa.
Marko Hautala sanoo tuttujen paikkojen myös maadoittavan ja helpottavan työtään, koska niissä voi kirjoitusprosessin lomassa käydä itsekin.
Entä Merenkurkun talvinen ja arktinen luonto, jonne Samaelin kirja sijoittuu?
– Uskon että minun lisäkseni muillakin rannikon ihmisillä on tietty viehätys tähän meren karuunkin puoleen. Vaikkakin oma mielikuvitukseni pakkaa viemään vähän synkemmille laduille, hän sanoo.
Loppuun vielä paikallisuuteen liittyvä kysymys seuraavasta romaanista – joko tiedetään minne se sijoittuu?
– Aihetta en omaa taikauskouttani kerro etukäteen, mutta sen voin sanoa että me ollaan siinä kyllä tutussa kotiympäristössä, Marko Hautala valottaa.