Yksikään Yhdysvaltain presidentti ennen Donald Trumpia ei ole kyseenalaistanut maan sitoutumista Natoon.
Presidentti Trump uhkailee nyt suoraan Yhdysvaltojen lähdöllä sotilasliitosta.
Trumpin mielestä Yhdysvallat ei ole koskaan saanut Natosta yhtään mitään.
Vaikka Natosta lähdöllä uhkailu on entistä kovempaa, Trumpin suhtautuminen Natoon vaikuttaa olleen samanlainen jo hyvin pitkään.
Näin Trump kommentoi Natoa pyrkiessään presidentiksi vuonna 2016:
Pakkomielle suojelurahasta
Donald Trumpin ensimmäisellä presidenttikaudella turvallisuuspoliittisena neuvonantajana työskennellyt John Bolton on kertonut myöhemmin olleensa täysin hämmentynyt esimiehensä Nato-kannoista.
Bolton yritti vääntää Trumpille rautalangasta, että Yhdysvaltain liittolaiset olivat osa Yhdysvaltain omaa strategista toimintaa, eivätkä kallis lahja muille maille.
Ulkomaisissa tukikohdissa palvelevat amerikkalaissotilaat eivät ole palkkasotureita, Bolton selitti.
Trump ei Boltonin mukaan ymmärtänyt, miksi liittolaiset eivät maksaneet Yhdysvalloille suoraan suojelusta.
Samaa ajatusta mafiatyyppisestä suojelurahasta Trump on esittänyt hyvin kauan.
Käytyään Neuvostoliitossa vuonna 1987 liikemies Trump julkaisi omalla kustannuksellaan useissa amerikkalaisissa lehdissä koko sivun ilmoituksen.
Ilmoituksessa Trump vaati, että Yhdysvaltain liittolaisten tulisi maksaa Yhdysvalloille suojelusta.
Tältä The New York Timesissa julkaistu ilmoitus näytti:
Trumpin puheista huolimatta Natolla on edelleen vankka tuki sekä amerikkalaisten poliitikkojen että kansalaisten keskuudessa.
Mitä Yhdysvallat sitten itse saa Natosta?
Yhdysvallat tarvitsee Natoa ollakseen ylivertainen
Yhdysvalloilla on maailman voimakkaimmat asevoimat, mutta Kiina kirii sitä kiinni koko ajan.
Jos Yhdysvallat haluaa jatkossakin olla täysin ylivertainen, se tarvitsee liittolaisverkostojaan, ennen kaikkea Natoa.
Kiina ja Venäjä käyttävät edelleen puolustukseen merkittävästi vähemmän rahaa kuin Yhdysvallat, mutta ne saavat alhaisempien kustannuksien vuoksi periaatteessa paljon enemmän samalla rahalla.
IISS-tutkimuslaitos arvioi, että ostovoimakorjattuna Kiina ja Venäjä käyttävät kumpikin vuosittain yli 500 miljardia dollaria puolustukseen, siis yhteensä jopa enemmän kuin Yhdysvallat.
Sen sijaan Nato kokonaisuutena käyttää puolustukseen valtavasti enemmän, yli 1 400 miljardia.
Vaikka Yhdysvallat muodostaa edelleen Naton puolustuksesta ylivoimaisen suuren osan, muut Nato-maat ovat kasvattaneet sotilasmenojaan koko ajan vuoden 2014 Krimin miehityksen jälkeen.
Kun katsotaan sotilaiden määrää, Nato-liittolaisten merkitys Yhdysvalloille korostuu entisestään.
Vuonna 2024 Yhdysvaltain puolustusministeriö laski, että Yhdysvalloilla on 1,3 miljoonaa aktiivipalveluksessa olevaa sotilasta.
Pentagonin arvion mukaan Venäjällä oli samaan aikaan 1,15 miljoonaa aktiivisotilasta.
Mutta Natolla kokonaisuutena oli saman arvion mukaan 3,37 miljoonaa aktiivisotilasta ja siihen reserviläiset päälle.
Mittakaavaetu ja tukikohdat
Nato on kehittänyt vuosikymmeniä yhteisiä taktiikoita, koulutusta ja asestandardeja.
Iso osa eurooppalaisten Nato-maiden aseista on peräisin Yhdysvalloista. Se tuo amerikkalaiselle aseteollisuudelle merkittävää suurtuotantoetua.
Sotilasliiton sisällä on erilaisia sopimuksia ylilennoista, tukikohtien käytöstä, tiedustelutiedon jakamisesta ja komentorakenteista.
Ne kaikki ovat hyödyttäneet Yhdysvaltoja myös silloin, kun se on käynyt sotia esimerkiksi Lähi-idässä. Esimerkiksi Saksassa olevia suuria amerikkalaistukikohtia hyödynnettiin jatkuvasti Afganistanin ja Irakin sodissa.
Foreign Affairs -lehdessä kerrottiin helmikuussa, että Trumpin hallinto on viime vuodesta alkaen pikkuhiljaa pyrkinyt vähentämään osallistumistaan Naton Euroopan puolustuksen johtorakenteisiin.
Artikkelin kirjoittanut puolustusasiantuntija Sara Bjerk Moller varoittaa, että tämä USA:n hiljainen irtautuminen Euroopan puolustuksesta tosiasiassa heikentää Yhdysvaltain omaa liikkumavaraa.
Yhdysvallat ei voi yhtä aikaa irrottautua Natosta ja samalla johtaa sitä.
Eurooppa on edelleen Yhdysvalloille välttämättömän tärkeä
– Nato on Yhdysvalloille tärkeä, koska Eurooppa on Yhdysvalloille tärkeä, Richard Hooker Atlantic Council -ajatuspajasta tiivisti vuonna 2024.
Yhdysvallat ja EU ovat toistensa suurimmat kauppakumppanit.
Yhdysvaltain ja Euroopan taloudet ovat kytkeytyneet toisiinsa tiiviimmin kuin käytännössä mitkään kaksi suurta talousaluetta.
Naton ytimessä oli vuosikymmeniä yhteinen arvopohja, käsitys vapaasta demokratiasta ja niin sanotusta sääntöpohjaisesta maailmanjärjestyksestä.
Vaikka Trumpin hallinto ajaa nyt selvästi erilaista maailmanjärjestystä, Eurooppa on edelleen kulttuurisesti ja taloudellisesti sille läheisin maanosa.
Se myönnetään jopa Trumpin hallinnon uudessa kansallisen turvallisuuden strategiassa, jossa muuten käsitellään Natoa hämmentävän vähän.
Vaikka Yhdysvalloilla on edelleen yli 70 000 sotilasta sijoitettuna Eurooppaan, Euroopan puolustus muodostaa silti suhteellisen pienen osuuden supervallan sotilasvoimasta.
Richard Hooker toteaa saman kuin monet amerikkalaiset senaattorit: se on lopulta varsin halpa hinta tärkeimmän kumppanin turvaamisesta.
Valtava liittolaisverkosto
Edellinen presidentti, demokraatti Joe Biden käytti suuren osan koko ulkopolitiikastaan vahvistaakseen Yhdysvaltain liittolaissuhteita.
– Liittolaisemme vahvistavat meidän voimaamme ja lisäävät meidän turvallisuuttamme. Yhdysvaltain liittolaisten ja partnereiden maailmanlaajuinen verkosto on strateginen ydinvahvuus, jota kenelläkään kilpailijalla ei ole, Bidenin puolustusministeri Lloyd Austin totesi kaksi vuotta sitten.
Juuri se on Naton suurin merkitys Yhdysvalloille.
Yhdelläkään muulla suurvallalla ei ole mitään vastaavaa liittolaisverkostoa.
Olennaista Natossa on se, että kaikki sen jäsenvaltiot ovat vapaaehtoisesti hakeutuneet Yhdysvaltain liittolaisiksi.
Kun Iranin sodasta alkoi tulla Trumpille ongelma muutama viikko sitten, hän alkoi voimakkaasti kritisoida Nato-maita tuen puutteesta.
Aloittaessaan sodan Trump ei kuitenkaan keskustellut Nato-liittolaistensa kanssa lainkaan, eikä hän alkuun edes halunnut niiltä mitään apua.
Naton perussopimuksen kuuluisa viides artikla jäsenvaltioiden velvoitteesta puolustaa toisiaan koskee vain tilannetta, jossa joku sotilasliiton jäsenmaista joutuu hyökkäyksen kohteeksi Pohjois-Amerikassa tai Euroopassa.
Se on aktivoitu vain yhden ainoan kerran, Yhdysvaltoihin syyskuussa 2001 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen.
Afganistanin rauhoittamiseksi vuonna 2001 käynnistetty ISAF oli valtava Nato-operaatio, johon kuului suurimmillaan yli 130 000 sotilasta, osa Naton ulkopuolisista maista kuten Suomesta.
Vaikka presidentti George W. Bushin aikana aloitetut sodat olivat epäsuosittuja, on selvää, että mikään muu valtio kuin Yhdysvallat ei olisi voinut mobilisoida niin laajaa ystäväverkostoa tuekseen.
Esimerkiksi Tanska ja Viro, jotka halusivat olla lojaaleja Yhdysvalloille, kärsivät Afganistanin sodassa väkilukuunsa verrattuna kovia tappioita.
Yhdysvalloilla ei ole varaa luopua Natosta
Yhdysvalloissa uskotaan laajasti yli puoluerajojen, että maan suurin haaste ja vastustaja tulevina vuosikymmeninä tulee olemaan Kiina.
Samalla varoitetaan, että Yhdysvallat ei pysty yhtä aikaa käymään kahta suurta sotaa, toista Aasiassa ja toista Euroopassa.
Amerikkalaisten Nato-kriitikoiden mielestä juuri siksi USA:lla ei ole varaa Euroopan puolustukseen ja Natoon.
Mutta useimpien turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden mielestä asia on juuri päinvastoin.
On aivan eri asia vaatia, että Eurooppa kantaa suurempaa roolia omasta puolustuksestaan kuin vaatia, että Yhdysvallat vetäytyy Natosta.
Kun Yhdysvallat kyseenalaistaa Naton ja sen kollektiivisen puolustuksen, se yksinkertaisesti lisää uuden suursodan riskiä Euroopassa, kun Yhdysvaltain pelote hämärtyy.
Se taas lisää mahdollisuutta painajaisskenariosta, jossa Venäjä ja Kiina aloittaisivat sotatoimet samaan aikaan, Naton ollessa halvaantunut.
Ja se olisi juuri se tilanne, johon Yhdysvallat ei todellakaan halua joutua.