Suomi on velkaa lapioimalla ostanut aikaa jatkaa entistä menoa, jonka päässä on umpikuja.
Tätä mieltä on 1990-luvun lamavuosien pääministeri Esko Aho, joka johti hallitusta teollistuneen Suomen historian pahimpiin lukeutuvassa talouden romahduksessa.
– 90-luvun alun kriisin hyvä puoli oli, että kun pudotus tuli niin rajuna ja voimakkaana, ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin kyseenalaistaa se vanha meno.
Nyt on pohdittava perusteellisesti, miten nykytilanteeseen on päädytty. Vanhan menon kyseenalaistaminen on taas kiireellisen välttämätöntä, Ylen Koko Suomen Radion vieraana ollut Aho katsoo.
– Pitäisi olla hirveän yksinkertainen konsepti, jolla mennään eteenpäin. Sen konseptin ydin on, että valtio, kunnat ja julkinen talous eivät pyöritä taloutta.
Aho haluaa korostaa, että julkinen talous ei ole Suomen ongelmien ensisijainen aiheuttaja, vaan niiden uhri.
Valtiontalous ja julkinen talous ovat seurausta siitä, miten yksityisellä taloudella, elinkeinoelämällä ja ennen kaikkea Suomen viennillä ja teollisuustuotannolla menee, Aho sanoo.
– Jos tämä ymmärrettäisiin oikein, aika paljon olisi voitettu. Kun kansantalous tervehtyy, se pelastaa kyllä julkisenkin talouden. Tässä mielessä tilanne on hyvin samanlainen kuin se oli 1990-luvun taitteessa.
Perusasiat haltuun
Mitkä ovat Esko Ahon evästykset ensi viikon kehysriiheen valmistautuvalle hallitukselle? Mitään konkreettisia ehdotuksia uusista leikkauskohteista tai veronkiristyksistä ex-pääministeriltä on turha pyytää.
– Kehysriihestä pitäisi välittää kansalaisille käsitys siitä, että taloudessakin on tieteellisesti päteviksi osoitettuja tosiasioita. Yksi on, että velalla ei voi hoitaa asioita määräänsä enempää eikä suhdannepolitiikalla ratkoa rakenteellisia ongelmia.
Suhdannepolitiikka tarkoittaa julkisen vallan toimia, joilla pyritään vaikuttamaan talouden suhdannevaihteluihin.
– Perusasiat pitäisi palauttaa kunniaan ja saada kansalaisetkin uskomaan siihen, että se, mitä nyt tehdään, ei ole vain pahaa tahtoa tai väärää ymmärrystä. Suomen julkinen talous toimii talouden lainalaisuuksien asettamissa ehdoissa. Jos tätä ei ymmärretä, me olemme kuihtuva kansa.
Eniten velkaa sitten vuoden 1944
Suomella on valtionvelkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen enemmän kuin koskaan 1860-luvulle ulottuvassa tilastohistoriassa lukuun ottamatta jatkosodan ratkaisuvuotta 1944, kertoo taloushistorian emeritusprofessori Sakari Heikkinen.
Kovin kauas tuonkaan vuoden lukemista ei jäädä. Nyt velkasuhde on 66,9 prosenttia, kun vuonna 1944 se oli 71,1 prosenttia.
Suomen velkaantuneisuus ei vielä ylitä euromaiden keskitasoa, mutta meillä velan kasvukäyrä sojottaa poikkeuksellisen jyrkästi ylöspäin.
– Huoli on lähinnä tämä velkasuhteen kasvu ja riski, että velan kasvun hillitseminen tulee yhä vaikeammaksi, Heikkinen sanoo.
Samalla pelikentällä
Ensi vaalikaudeksi parlamentaarisesti sovitun velkajarrun mittaluokka talouden sopeutuksessa on 8–11 miljardia, ja vastaavia toimia Suomelta edellyttävät myös EU:n taloussäännöt. Sen verran seuraava hallitus joutuu leikkaamaan menoja tai lisäämään tuloja. Vasemmistoliitto jättäytyi sopimuksesta pois.
Lähihistoriassa on hallituksia, joiden sopeutustoimien suuruusluokka on ollut samalla pelikentällä velkajarrun kanssa. Velkajarrun sopeututustavoite on suurudeltaan arviolta 2,4–3,2 prosenttia vuosien 2028–2031 bruttokansantuotteesta, laskee eläkkeellä oleva ekonomisti ja Helsingin yliopiston vieraileva tutkija Vesa Vihriälä.
– Esimerkiksi Kataisen ja Stubbin hallituksen kaudella vuosina 2011–2015 talouden sopeutus oli noin 3 prosenttia bruttokansantuotteesta ja Lipposen ykköshallituksen vuosina 1995–1999 jonkin verran alle 3 prosenttia.
Lipposen ykköshallituksen aikaan 1990-luvun jälkipuolella elettiin voimakkaan talouskasvun vuosia. Nokian menestyksen siivittämät kasvuluvut liitelivät 3–5 prosentin haarukassa vuosittain.
Sen sijaan Kataisen–Stubbin hallituksen aikaan tilanne oli melko samanlainen kuin nyt, Vihriälä tulkitsee
– Talouskasvu, työttömyys ja kotitalouksien velkaantuminen olivat suunnilleen samaa tasoa ja yritysten taseet suurin piirtein samanlaisessa kunnossa. Tuntuisi täysin mahdolliselta, että vastaavan tyyppiseen sopeutukseen päästään tälläkin kertaa.
Sammutetuin lyhdyin
Seuraavan hallituksen pitäisi kuitenkin enemmän kuin tuplata saksiaan heilutelleen nykyhallituksen sopeutustoimet, mikä arvostelijoiden mukaan entisestään voimistaa talouden negatiivista kierrettä.
– Ei sitä voi kiistää, että nykyoloissa verotuksen kiristäminen ja menojen leikkaaminen ei suinkaan auta vaan heikentää talouskasvua lyhyellä aikavälillä. Meidän on hyväksyttävä se, että tilanne on ajautunut pahaksi, ja siitä ei päästä ulos helpolla.
Sakari Heikkinen harmittelee sitä, että syksyllä esitellystä velkajarrusta sovittiin niin sammutetuin lyhdyin, kun kyseessä ovat isot asiat.
– Puolueet tulivat eduskunnan aulaan ja kertoivat kansalle, että tällainen on saavutettu. Oho. Siitä ei käyty debattia. Mutta se ei ollut suomalaisen talouspolitiikan historiassa ensimmäinen kerta, kun mentiin tällä tyylillä.