Mikä saa aikaan riehakkaan tunnelman espoolaisen yökerhon karaokessa kymmeneltä perjantai-iltana?
No tietenkin Vantaalainen, Vantaan oman pojan Käärijän versio helsinkiläisyhtye Kuumaan kappaleesta Ylivoimainen.
Ironia suorastaan hymyilyttää.
Mielikuva Espoon yöelämästä nimittäin on, ettei sitä oikeastaan ole. Espoon kaupunginvaltuustossakin väitettiin maaliskuussa, että kaupungin yöelämä on lähes kuollutta.
Lähdimme Leppävaaran yöhön ottamaan selvää, pitävätkö mielikuvat paikkaansa.
Puuttuva identiteetti
Alkuillasta Leppävaaran uudessa menomestassa Lepuski bar & nightclubissa dj soittaa musiikkia tyhjälle tanssilattialle, jota eriväriset valot lakaisevat.
Jo aiemmin mainittu karaokehuone on sen sijaan täynnä ja kaikissa baarin etuosan pöytäryhmissä on asiakkaita.
Yhdessä loossissa istuvat Heli Valtasaari ja Simone Silva, jotka ovat tulleet työporukalla viettämään iltaa. Työporukka lähtee vaihtelevalla kokoonpanolla yhdessä tuulettumaan lähes joka toinen viikonloppu.
Valtasaari kertoo aiemmin työskennelleensä Espoon yökerhoissa ja nähneensä kaupungin yöelämän kutistumisen.
– Isommat paikat, kuten Kannunkulma, ovat loppuneet. Mahdollisuudet päästä yökerhoon Espoossa ovat pienentyneet, Valtasaari pohtii.
Valtasaaren näkökulmasta kotikaupungissa bilettämisessä on myös hyviä puolia: törmää enemmän tuttuihin eikä tarvitse jonottaa tuntikaupalla Helsingin taksijonoissa.
Silvan mielestä Espoossa on kaikkea mitä ihminen tarvitsee – ainoa syy mennä Helsinkiin onkin yleensä yöelämä.
– Ihan mahtavaa, että Leppävaaraan on tullut uusi paikka, Silva hehkuttaa.
Toisessa pöydässä iltaa viettävällä Ilkka Klemolalla on teoria siitä, miksi Espoossa on enemmän kaatuneita kuin uusia yökerhoja: Espoolta puuttuu oma identiteetti ja ravintolakulttuuri.
– Espoo on hajanainen paikka. Meillä on kaupunkikeskuksia siellä sun täällä, eikä mitään oikeaa keskustaa ole koskaan muodostunut. Suorat yhteydet stadiin ovat niin paljon helpompia, Klemola sanoo.
Klemolalla on pitkä perspektiivi kaupungin yöelämään. Hän muistelee, kuinka 1970- ja 1980-luvuilla Leppävaaraan tuli hyvän meiningin perässä juhlijoita ympäri Espoota.
– Täällä ei ole oikein ollut vetovoimaisia paikkoja sen jälkeen. Asiakaspohjaa olisi kyllä.
Kysyntää on, jos on tarjontaa
2010-luvun alun hittibiisit, Shakiran Waka Waka (This Time for Africa) ja Mohombin Bumpy Ride, houkuttelevat naisporukoita Lepuskin tanssilattialle.
Musiikkivalinnat kuvaavat hyvin baarin asiakaskunnan enemmistöä tänä perjantaina: entisiä nuoria ja keski-ikää lähestyviä, joille nämä biisit ovat tuttuja, jopa nostalgisia.
Juuri tästä on viime vuosina puhuttu. Yökerhot ovat ahdingossa, kun nykynuoret eivät enää ryyppää ja käy yökerhoissa. Klubeille tullaan koko ajan myöhemmin ja alkoholi on liian kallista.
Rosa Willemselle karaoke on yöelämän vetonaula, jonka perässä hän matkusti Vantaalta Leppävaaraan.
Hän vetää antaumuksella Lea Lavenin Ei oo, ei tuu -kappaleen vuodelta 1979.
Vaikea tilanne ei pelottanut Surender ”Happy” Singhiä, joka on toinen maaliskuussa aloittaneen Lepuskin yrittäjistä.
Singhin mukaan hänellä ja hänen yhtiökumppanillaan on aikeissa laajentaa muuallekin Espooseen. Yrityksellä on tällä hetkellä baaritoimintaa myös Helsingissä, Järvenpäässä ja Keravalla, jossa Singh toimii myös SDP:n kaupunginvaltuutettuna.
Singh ajattelee, että Espoossa on tilaa uusille yökerhoille. Mitä enemmän on vaihtoehtoja, sitä todennäköisemmin espoolaiset valitsevat paikallisen baarin.
– Pitää olla tasokkaampia paikkoja ja aktiviteetteja. Karaoke, biljardi ja darts vetävät porukkaa arkenakin, Singh sanoo.
Lähiön vetovoima
Lepuskin naapurissa Sankarittaressa – tai paikallisittain Sankussa – karaokeen on lähes tunnin jono jo ennen puoltayötä.
Suurin osa perjantai-illan viettäjistä on pakkautunut nimenomaan karaokepuolelle. Tanssilattian ovat valloittaneet kaksi naista, joita ei tunnu haittaavan, että tilaa on runsaasti omille kuvioille.
Baaritiskin kulmassa istuu hetki sitten vapaalle vaihtanut Oskari Antikainen, joka omistaa Sankarittaren yhdessä äitinsä kanssa.
Yökerhojen ahdinko on tuttua myös Antikaiselle ja ensi kuussa 15 vuotta täyttävälle Sankarittarelle.
– Espoon yöelämän ongelma on, että Helsinki on tuossa vieressä. Siksi isommat yökerhot ovat kaikki kuolleet, Antikainen sanoo.
Antikaisen mielestä Espoon yöelämä pohjautuu lähiöihin, yhteisöllisyyteen ja tunteeseen, että kaikki ovat tervetulleita.
– Meillä on paljon kanta-asiakkaita. Vaati vuosia, että on löytynyt se porukka, Antikainen sanoo.
Se porukka on kuitenkin lojaalia. Useampi Sankarittaren kanta-asiakkaaksi tunnustautuva henkilö sanoo, ettei aio vierailla Lepuskissa uskollisuudestaan Sankkuun.
Oskari Antikainen sen sijaan toivottaa kilpailijan tervetulleeksi.
– Viikonloppuisin on positiivinen asia, jos se tarkoittaa, että on enemmän ihmisiä liikenteessä.
Onko Espoossa yöelämää?
Puoli kahden jälkeen Sankarittaren tanssilattialla alkaa vilkastua, hetkittäin sitä voisi sanoa jopa täydeksi. Karaoken jono ei ole lyhentynyt kuin muutamalla minuutilla.
Siitäkin huolimatta Leppävaaran yössä on tänä perjantaina tavallista hiljaisempaa, kerrotaan molemmista yökerhoista. Syytä siihen voi vain arvailla: ehkä se on sattumaa, ehkä jälleen yksi merkki vähentyneestä juhlimisesta.
Asiakkaiden keskuudessa on melko vahva konsensus siitä, että Espoon yöelämällä olisi paljon varaa parantaa. Silti moni on ihan tyytyväinen nykytarjontaankin.
– Mua ei saa Helsinkiin kirveelläkään. Täällä on hyvä meininki, ihania ihmisiä, hyvä henkilökunta. Täällä on karaoke ja yökerho. Ei tarvi lähteä muualle, Johanna Rekonen sanoo.
Rekonen on käynyt Sankarittaressa sen avautumisesta saakka. Hän ei täysin allekirjoita väitettä siitä, että Espoon yöelämä olisi lähes kuollutta.
– Mun mielestä sitä on tässä. Sitä on täällä. Mä en tarvitse muuta.
