Läntinen Suomi kärsii poikkeuksellisesta kuivuudesta, joka uhkaa johtaa kesällä ongelmiin vesistöissä.
Erityisen huolestuttava tilanne on Lappajärvellä, jonka vedenpinta on poikkeuksellisen matalalla.
Joulukuun puolivälistä lähtien Läntisessä Suomessa on satanut paikoin neljän kuukauden aikana yhteensä vain 50–60 millimetriä. Tämä on ennätyksellisen alhainen talvikuukausien sademäärä yli 60-vuotisen seurantahistorian aikana.
Myös aikainen sulamisen ajankohta aiheuttaa lisähaasteita järvien kesävedenkorkeuksien saavuttamisessa. Tavanomaista alhaisempi vedenkorkeus koskee sekä säännösteltyjä että säännöstelemättömiä järviä. Tilanne on sama suuressa osassa Suomea.
Kuivuus uhkaa kaloja ja vedenlaatua
Jos kesästäkin tulee vähäsateinen, tulevat järvien vedenpinnat laskemaan haihtumisen seurauksena edelleen.
Vähäjärvisten alueiden pienemmät joet voivat kuivua kokonaan, ja kuivuus voi lisäksi aiheuttaa kaivojen kuivumista loppukesällä tai syksyllä.
Veden mataluus järvillä voi haitata kevätkutuisten kalojen lisääntymistä, jos vedenalaiset kasvillisuusrannat jäävät pieniksi tai kokonaan kuiviksi. Vedenalaiset tai peräti tulvivat kasvillisuusrannat ovat tärkeitä kutu- ja pienpoikasalueita muun muassa hauelle, ahvenelle, särjelle ja lahnalle.
Veden vähyys heikentää vesien tilaa varsinkin pienissä vesistöissä, kun veden vaihtuvuus on vähäistä. Matalien, tummavetisten järvien ja jokien vesi lämpenee nopeasti selkeällä säällä, mistä voi seurata muun muassa runsaita sini- ja limaleväesiintymiä.
Veden nopean lämpenemisen vuoksi järviin muodostuu lämpötilakerrostuneisuus, minkä seurauksena hapen kulkeutuminen järvien syvänteisiin estyy tavanomaista aikaisemmin. Syvänteissä avovesikauden aikainen hapenpuute voi kehittyä tavanomaista suuremmaksi ja laaja-alaisemmaksi.
Poikkeustoimiin on jo ryhdytty
Elinvoimakeskus on reagoinut vesitilanteeseen ottamalla käyttöön poikkeuksellisiakin keinoja.
Aiemmin keväällä haettiin Ähtärinjärven sekä Karvianjoen vesistön järvien säännöstelyyn poikkeusluvat, jotta vedenpintaa voitiin alkaa nostamaan jo maaliskuun puolella.
Ähtävänjoen vesistöalueella Lappajärven vedenpinta on nyt lumien sulamisen jälkeen noin 40 senttimetriä matalammalla tasolla kuin tavanomaisesti toukokuussa lumien sulamisen jälkeen, vaikka juoksutukset ovat lopputalven ja kevään ajan olleet säännöstelyluvan mahdollistamissa minimirajoissa.
Kesäajan säännöstelyn tavoitevyöhykkeen alarajalle on nousumatkaa noin 20 senttimetriä. Ison järven vedenpinnan muutokset ovat hitaita, joten vedenpinnan nouseminen tavanomaiselle kesätasolle ei näytä todennäköiseltä, vaan vaatisi erittäin runsaita sateita.
Lappajärven vedenpinta saattaakin jäädä tänä kesänä poikkeuksellisen alhaiselle tasolle. Lappajärven Lehtiniemessä jäät ovat vielä paikoillaan, vaikka järvi on jo pääosin jäätön.
Tilanne vaihtelee alueittain
Pohjalaisjokien virtaamat jäivät selvästi tavanomaista pienemmiksi lumien sulaessa. Kyrönjoen ja Lapuanjoen virtaamat jäivät alle puoleen keskimääräisistä kevättulvavirtaamista. Alueen järvien vedenpinnat eivät nousseet tavanomaisille kevättasoille.
Lapuanjoen vesistöalueella säännöstellyistä järvistä muun muassa Kuortaneenjärvellä, Hirvijärvellä ja Varpulan tekojärvellä, Kätkänjärvellä, Ponnenjärvellä sekä pääosassa Nurmonjoen latvajärviä kevättulvakorkeudet jäivät saavuttamatta lumien sulaessa.
Järvet ovat nyt tavanomaisella kesätasolla, mutta laskevat kesään mennessä, jollei saada selvästi tavanomaista runsaampia sateita.
Kyrönjoella Kalajärven, Kyrkösjärven, Liikapuron ja Pitkämön tekojärvien vedenpinnat ovat nousseet lähelle tavanomaisia kesätasoja. Myös Seinäjärven pinta nousi normaalille kesätasolle jo maaliskuun lopussa.
Perhonjoella Patanan tekojärven vedenpinta on noin puoli metriä ja Venetjoen tekojärven vedenpinta noin 15 senttimetriä tavanomaista kesävedenpintaa alempana. Vissaveden tekojärven, Perhonjoen keskiosan järviryhmän ja Halsuanjärven pinnat ovat tavanomaisella kesätasolla.