Elämäni moka -sarjassa julkisuudesta tuttu henkilö kertoo mokastaan ja sen opetuksista. Tällä kertaa vuorossa on Finlaysonin liiketoimintajohtaja Jukka Kurttila.
”Kasvoin Helsingin Myllypurossa, mutta kävin koulua Kontulassa. Idän lähiöissä nuoret kulkivat isoissa porukoissa kaduilla, kun kotona ei viihdytty eikä oikein ollut paikkaakaan minne mennä.
Yläasteen jälkeen päätin kuusitoistavuotiaana niin sanotusti nostaa tasoani ja pyrin Herttoniemen lukioon, joka tuntui olevan ihan maailman toisessa reunassa. Meno muuttuikin radikaalisti, mutta huonompaan.
Lukiossa kaikki oli paljon kurinalaisempaa, sääntöjä oli hirveästi, ja minua, joka itse kuvittelin olevani aikuinen, kohdeltiin edelleen kuin pientä lasta.
En sopeutunut. Rikoin sääntöjä järjestelmällisesti, vähän kapinallisessa hengessä. Päätin omista aikatauluistani – jotenkin koin, etteivät kellot ja pakolliset läsnäolot koske minua.
Puolen vuoden jälkeen, jo joulun tienoilla, tuli kutsu rehtorin huoneeseen. Kysymys oli suora: eroatko lukiosta vai erotetaanko? Valitsin eroamisen, ajatellen että se ehkä näyttäisi paremmalta papereissa.
Uutinen levisi. Isoisäni soitti minulle erikseen ja totesi, että olen suvun musta lammas. Isäni reagoi käytännöllisesti: kotiin et sitten jää vaan menet töihin. Meninkin töihin ilmastointiasentajan oppilaaksi.
Samanaikaisesti aloitin iltalukiossa – ja siellä kaikki muuttui. Yhtäkkiä ympärillä oli aikuisia, minua kohdeltiin aikuisena, ja sain itse suunnitella opintosuunnitelmani. Kävin lukion läpi kahdessa ja puolessa vuodessa. Elämänlaatu parani järjettömästi, kun en mennyt normien mukaan.
Toki minulla jäi väliin vanhojen tanssit ja muut perinteiset lukioelämän tapahtumat, mutta en kaivannut niitä. Opin jopa pitämään koulusta iltalukiossa – se oli ihan helvetin hauskaa.
Silloin tilanne tuntui mokalta. Miksi en voinut vain sopeutua? Vaikka koulun säännöt, kuten aamunavausten seisaaltaan kuuleminen, kielto halata tyttöjä ja pakolliset läsnäolot, tuntuivat mielenvikaisilta.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti uskalsin rikkoa normia. Myöhemmin elämässäni olen uskaltanut tarkastella tilanteita kriittisesti – onko järkevää mennä normin mukaisesti?
Helsingin yliopistossa huomasin jälleen normeja; hetken aikaa mietin, pitääkö minunkin alkaa pukeutua samalla tavalla, puhua samoilla termeillä ja olla kaikesta samaa mieltä kuin oppikirjat. Mutta en jäänyt ajatuksen vangiksi, vaan annoin vapaalle ajattelulle paljon enemmän tilaa kuin moni muu.
Koko liike-elämän urani voisi sanoa olleen normien rikkomista – hallitulla tavalla. Ei kaikkia normeja ole tarkoitettu rikottavaksi, mutta turhia luutumia voi yrittää rikkoa.
Yliopistossa opin tiedon hakemisen, jäsentämisen ja näkemyksen muodostamisen. Se on vahva tie, kun on tietoa taustalla luovien näkemysten esittämiseen. Ilman tiedonnälän tyydyttämistä olisin vain hassu ideoija.
Todellisen mokan pitää mielestäni olla sellainen, josta saa joko uuden suunnan tai oppii jotain – jotain, mikä kantaa elämää eteenpäin.”
Jukka Kurttila vieraili Puoli seitsemän -lähetyksessä tiistaina 21.4.2026.