LONTOO Hallituspuolueen kansanedustajien penkeissä oli haudan hiljaista. Yleensä riviedustajat hörähtelisivät parlamentissa kannustushuutoja, kun pääministeri vastaa opposition kysymyksiin. Ei maanantaina.
Pääministerin hiillostusta katsellessa oli helppo arvella, että Keir Starmerin loistokkaasti alkaneen kauden floppimainen loppu häämöttää.
Kysymys on enää siitä, milloin työväenpuolueen johtaja vaihtuu.
Pääministeri Starmer on nyt uransa pahimmassa lirissä. Veteraanipolitiikko Peter Mandelsonin kohtalokas nimitys Yhdysvaltain suurlähettilääksi vuoden 2025 alussa ei jätä rauhaan epäsuosittua Keir Starmeria.
Syynä on seksuaalirikolliseen ja poliittisesta vaikuttamisesta epäiltyyn Jeffrey Epsteiniin liittyvä skandaali.
Mandelson erosi Yhdysvaltain suurlähettilään tehtävästä syyskuussa 2025, kun hänen ystävyytensä edesmenneen Jeffrey Epsteinin kanssa paljastui odotettua tiiviimmäksi.
Yhdysvaltain oikeusministeriön julkaisemien asiakirjojen mukaan Mandelson olisi jopa luovuttanut Epsteinille Britanniaa ja EU:ta koskevaa luottamuksellista tietoa, kun hän toimi ministerinä ja EU:n kauppakomissaarina.
Kohun ydin ei ole kuitenkaan Mandelsonin kyseenalaisissa verkostoissa, vaan pääministerin virhearvio. Se näyttää nyt anteeksiantamattomalta niin oppositiolle kuin monelle Starmerin johtaman työväenpuolueen kansanedustajalle.
Starmer oli väittänyt parlamentille ja kansalle pitkään, että Mandelson läpäisi ulkoministeriön tiukan turvallisuusselvityksen pestinsä alussa. Siinä tutkitaan virkamiesten taustat työverkostoista sijoituksiin ja rakkaussuhteisiin. Tarkoituksena on löytää ennakkoon kaapista kaikki luurangot, joilla ulkopuoliset voivat korruptoida tai kiristää henkilöä.
The Guardian -lehti paljasti viime viikolla, että Mandelson ei ollutkaan läpäissyt selvitystä. Silti hän aloitti virassaan. Brittimedioiden mukaan ainakin yhtenä syynä ovat Mandelsonin konsulttiyhtiön yhteydet kiinalaisiin yrityksiin.
Edes pääministerin anteeksipyyntö parlamentissa ei auttanut. Starmer vastasi kahden ja puolen tunnin ajan vihaisiin kysymyksiin Mandelsonista. Hän sanoi ettei johtanut parlamenttia harhaan tahallaan.
Starmer väitti, että ulkoministeriön ylin johtaja Oliver Robbins oli salannut tiedon häneltä ja antoi Robbinsille potkut. Starmer vakuutti, ettei olisi pestannut Mandelsonia, jos olisi tiennyt, että tämä ei läpäissyt turvatarkastusta.
Virkamiehen erottaminen ei kuitenkaan pelastanut Starmeria.
Kävi ilmi, että Starmer oli ilmoittanut Mandelsonin nimittämisestä jo julkisesti joulukuussa 2024, kuukausi ennen kuin turvaselvitys tehtiin.
Robbins aloitti virkansa vasta nimitysilmoituksen jälkeen. Asiakirjoista on käynyt myös ilmi, että entinen valtioneuvoston virkamies Simon Case oli kehottanut tekemään selvityksen ennen nimittämistä.
Robbins kertoo parlamentille tänään tiistaina oman versionsa tapahtumista. Lehtitietojen mukaan hän aikoo kertoa, että pääministerin kanslia painosti ulkoministeriötä hyväksymään vaikutusvaltaisen Mandelsonin.
Britanniassa kysytäänkin nyt, valehteleeko pääministeri, vai onko hän pihalla tehtävästään, jos hän ei entisenä yleisenä syyttäjänä ollut paneutunut tarkemmin Mandelsonin taustoihin. Strarmeria on jo aiemmin syytetty passiivisuudesta ja kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä.
Mandelson on tunnettu häikäilemättömänä politiikkona, joka ei ole pudonnut piireistä virheistään huolimatta. Pääministeri Tony Blair erotti hänet hallituksestaan kahdesti hämärien yhteyksien takia. Mandelson saikin vuosia sitten lisänimen ”Pimeyden prinssi”.
Mandelsonin yhteydet kyseenalaisiin kiinalaisiin ja venäläisiin tahoihin ja tämän suhde Epsteiniin ovat olleet jo tiedossa.
Suurlähettilään asemassa Mandelsonilla oli kuitenkin pääsy huippusalaiseen tietoon. Oppositiojohtaja, konservatiivisen puolueen Kemi Badenoch syyttää Starmeria kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta.
Jopa työväenpuolueen omat edustajat sättivät pääministeriä. Puoluetta edustava ulkoasiainvaliokunnan johtaja Emily Thornberry epäilikin, että pääministerin lähipiirille oli turvallisuuttakin tärkeämpää saada Mandelson virkaan.
Kansanedustaja John McDonnell väitti, että Mandelsonilla oli vaikutusvaltaa, koska hän oli rahoittanut puolueen vaalikampanjaa.
Starmer saattoi sysätä varoitukset sivuun, koska hän oletti Mandelsonin olevan tarpeeksi teflonpintainen ja häikäilemätön neuvottelemaan Britannian puolesta arvaamattoman presidentti Donald Trumpin kanssa.
Jos näin on, laskelmointi osoittautui kohtalokkaaksi.
Pääministerin kansansuosio on historiallisen heikko. Tyytymättömyys kasvaa myös puolueen omissa riveissä. Starmer ei ole lunastanut lupaustaan muutoksesta ja elinkustannuskriisin helpottamisesta.
Puolueen vasen siipi näkee Starmerin kosivan laitaoikeiston kannattajia liian oikeistolaisella politiikalla. Samalla puolueen kannattajia on siirtynyt yhä vasemmistopopulistisempaan vihreään puolueeseen, joka on mielipidetiedusteluissa ohittanut ajoittain työväenpuolueen.
Starmer on erottanut jo useita alaisiaan Mandelsonin ja muiden sotkujen takia. Lehtitietojen mukaan myös moni oma edustaja toivoo Starmerille nyt kenkää.
Starmerin lähtöä saattaa kuitenkin hidastaa toukokuun paikallisvaalit, joissa työväenpuolueelle povataan jo nyt isoa tappiota. Puolue pelkää, että johdon vaihdos juuri ennen vaaleja vain syventäisi häviötä.
Viimeistään vaalien jälkeen on odotettavissa, että puolueen sisäiset kilpailijat, entinen varapääministeri Angela Rayner, Suur-Manchesterin pormestari Andy Burnham ja mahdollisesti muutkin nimet haastavat Starmerin, kun aikaa parlamenttivaaleihin on vielä kolme vuotta.
Kohu saa uusia kierroksia tänään, kun Starmerin erottama arvostettu virkamies Oliver Robbins selvittää parlamentille oman versionsa. Se saattaa olla kohtalokas Starmerille.