Arkkitehti Tapani Mustosen ensireaktiota ei tarvitse kauaa odottaa.
– Voi voi sentään. Kaikki on jätetty levälleen. Heitteillejättö, hän sanoo ja huokaa.
Olemme Munkkivuoren kupeessa Helsingissä. Edessämme kohoava 1960-luvun toimistorakennus on rujo näky.
Puhelinpistokkeet törröttävät seinän purkuaukosta. Toisella seinustalla riippuu neljä vihreää pressua.
Kierrämme Mustosen kanssa rakennusta.
11 vuotta tyhjillään seissyttä vakuutusyhtiö Pohjolan entistä toimitaloa pidetään nykytilastaan huolimatta rakennustaiteellisesti huomattavan arvokkaana niin ulkoa kuin sisältä.
Viimeisen vuosikymmenen aikana sen ovet ovat auenneet vain harvoille – jos lähes kenellekään.
– Järjestelmässä on jotain vikaa, että näin pääsee tapahtumaan, arkkitehti Tapani Mustonen toteaa.
Helsinki edellytti kunnostusta vastineeksi rakennusoikeudesta
Sille on syynsä, miksi seisomme Pohjola-talona tunnetun rakennuksen edessä juuri Tapani Mustosen kanssa. Hän tuntee paikan läpikotaisin.
Yle oli sopinut mahdollisuuden vierailla rakennuksen sisällä yhdessä sen nykyisen omistajan, rakennuskonserni SRV:n kanssa.
Tapaaminen peruttiin yllättäen vain pari päivää ennen sovittua, eikä haastattelupyyntöön enää vastattu.
Nyt paikalla on Mustonen, joka työskentelee nimeään kantavassa arkkitehtitoimistossa. Yritys on erikoistunut arvorakennusten restaurointi- ja korjaussuunnitteluun sekä rakennushistoriaselvityksiin.
Vuonna 2013 Mustosen toimisto teki Pohjola-talosta rakennushistoriaselvityksen ja arkkitehtuurianalyysin.
Selvitystyön teetti Helsingin kaupungin pyynnöstä rakennusyhtiö SRV, jolla oli tontille suuret suunnitelmat.
SRV halusi tontille asuinkerrostaloja ja haki sitä varten kaavamuutosta.
Kaupunki myönsi rakennusoikeutta seitsemälle asuinkerrostalolle ja samalla suojeli Pohjola-talon vanhimman osan, niin sanotun A-tornin, vahvimmalla sr-1-suojelumerkinnällä.
Uudisrakentamisen ja Pohjola-talon osittaisen purkamisen vastapainoksi omistajalta edellytettiin A-tornin korjausta ja käyttöönottoa.
Asemakaavamuutoksen selostuksessa vuodelta 2015 mainitaan, että ”todennäköisesti kohde toteutetaan tontti kerrallaan aloittaen suojellun rakennuksen korjaamisesta”.
Näin ei tapahtunut. Rakennus on yhä ennallaan.
Kaupunginmuseo: Yhtälöstä otettu rahallinen hyöty
Sen sijaan hohtavan valkoisissa asuinkerrostaloissa on asuttu jo vuosia. Seuraava tornitalo valmistuu SRV:n mukaan arviolta loppuvuodesta 2027.
Pohjola-talo seisoo niiden keskellä yhä koskemattomana.
Julkisuudessa rakennusyhtiö on vuosien ajan ainoastaan niukkasanaisesti kertonut konseptointityön olevan yhä kesken.
Tämä on SRV:n vastaus myös nyt. Yle saa lopulta toimitusjohtaja Saku Sipolan kommentit sähköpostitse SRV:n viestinnän välittämänä.
SRV:n mukaan kiinteistölle on pyritty löytämään useita käyttötarkoituksia, mutta se ei ole helppoa, sillä alkuperäiseen käyttöön eli toimistoksi kohde ei sijaintinsa takia palaa.
Rakennuksen laaja ensimmäinen kerros sekä kellarikerrokset ovat vaikeasti hyödynnettävissä ja siksi muodostuneet esteeksi koko rakennuksen käyttöönotolle, SRV:n sähköpostissa kerrotaan.
Yhtiön lyhytsanainen tiedotuslinja saa Helsingin kaupunginmuseon tutkija Anne Salmisen tuohtumaan.
– Nyt tästä yhtälöstä on otettu rahallinen hyöty, mutta vastuu siitä, että omistaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen, on ikään kuin jätetty huomioimatta.
Asemakaavassa Pohjola-talon A-tornin käyttötarkoitusta rajoitettiin tiukasti: ei hotellia eikä palveluasumista.
Koska SRV ei vuosiin onnistunut löytämään rakennukselle käyttäjää, suojelua höllennettiin, Salminen sanoo.
– Kun käyttöä ei ole, rakennus alkaa rapautua. Totesimme, että tietyin ehdoin kaupunginmuseo voisi hyväksyä hoivapalvelut rakennukseen.
Anne Salminen kertoo, että Helsingin kaupunginmuseo on matkan varrella puoltanut poikkeamislupia, jotka ovat edistäneet uudisrakentamista tontilla.
Samalla museo on tuonut lausunnoissaan esiin, että Pohjola-talon käyttöönottoa pitää edistää. Toistaiseksi poikkeamishakemukset ovat ehtineet raueta ennen kuin mitään on tapahtunut.
Viimeisin poikkeamishakemus on jätetty vuonna 2022. Lisäksi vuonna 2024 on keskusteltu poikkeamisen mahdollisuudesta Pohjola-talon uima-allasosastoon liittyen.
– Kaupunginmuseo kuitenkin totesi, että ensin pitäisi tapahtua edistystä korjaamisessa. Sen jälkeen voimme miettiä uusia poikkeamisia.
Miten omistaja reagoi tähän?
– Ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, ainakaan museon suuntaan, Salminen vastaa.
Kaavoittajan epäily kävi toteen
1960-luvulla rakennusten tilatehokkuuta ei syynätty turhan tarkkaan.
Kun iso yritys halusi olla näyttävä, rakennettiin väljyyttä, jota on nykyisin vaikea saada toimimaan.
SRV:n tontin asemakaavan vuonna 2014 laatineella arkkitehti Anu Kuutilla oli jo tuolloin epäily hankkeen toteutumisesta.
Kuutti työskentelee yhä kaupungin asemakaavoituksessa, nyt itäisessä Helsingissä.
– Minua kaupunkisuunnittelijana mietitytti suuri kokonaisuus, jossa on paljon vaikeusasteita saada se syntymään ja toimimaan.
Kuutin mukaan kaavoitusvaiheessa tekemisessä oli kuitenkin hyvä henki ja optimistinen ajatus, että rakennukseen löytyy käyttäjiä.
– Ehkä alkuperäisessä ajatuksessa on sittenkin ollut liikaa optimismia.
Kaupunki voi vain katsoa vierestä
Vuodet ovat vierineet, ja Helsingin kaupungin virkamiehet ovat vaihtuneet moneen kertaan.
Nyt alue kuuluu asemakaavoituksessa yksikön päällikkö Pia Sjöroosin pöydälle.
Sjöroos istui SRV:n kanssa samassa pöydässä tämän vuoden alussa keskustelemassa seuraavista mahdollisista askeleista.
SRV on Sjöroosin mukaan pohtinut rakennukseen esimerkiksi koulua tai terveysasemaa.
– Tällä hetkellä kaupunki odottaa yhteydenottoa. Toivottavasti siellä etsitään tosissaan seuraavia mahdollisuuksia.
Muuta kaupunki ei voi tehdä.
– Kaupungilla ei ole kiristystoimenpidettä yksityisomistuksessa olevaan suojeltuun rakennukseen. Paras kirittäminen on neuvottelu.
Sjöroosin mielestä kannattaisi pohtia, voisiko Pohjola-taloon sijoittaa vaikkapa yksityisen oppilaitoksen tai lääkäriaseman esimerkiksi yhdessä julkisten toimintojen kanssa.
– Hybridimallit on koettu parhaaksi. Kaapelitehdas Helsingissä on tästä hyvä esimerkki.
Pelataanko tontilla aikaa?
Arkkitehti Tapani Mustonen kurkistaa toimistotalon pohjakerroksen ikkunasta sisään.
Lattia on purkujätteen peitossa. Kuravesi on jättänyt ruskean rannun lattian pintaan.
Mustosen mukaan A-tornin kohtelussa näkyy, kuinka olemassa olevat rakennusten suojelutyökalut eivät toimi. Työt voivat jäädä kesken, sillä keppi ja porkkana niiden edistämiseksi puuttuvat.
– Herää kysymys: haetaanko tässä mahdollisuutta, että arvokohde voidaan purkaa?
Mustonen pitää rakennusliikkeen toimintaa lyhytnäköisenä ja ahneena.
SRV:n toimitusjohtaja Saku Sipola kiistää heitteillejätön. Sähköpostivastauksessaan yhtiö kertoo ylläpitäneensä kiinteistöä huolellisesti koko omistuksensa ajan. SRV:n mukaan rakennuksen kunto ei ole heikentynyt.
SRV pitää nykytilannetta turhauttavana, sillä tyhjä rakennus on yhtiölle kustannuserä kiinteistöveron ja ylläpidon vuoksi.
Arkkitehti Mustonen silmäilee rakennusta. Hän sanoo, että Pohjola-talon saa vielä käyttökuntoon, jos tahtoa löytyy.
– Toivoisin, että yksityiset omistajat ja viranomaiset pystyisivät yhdessä miettimään, miten vastaavat arvokohteet ja täydennysrakentaminen voisivat tukea toisiaan.
