Hallitus pääsi keskiviikkoiltana sopuun viimeisissä varsinaisissa kehysriihineuvotteluissaan. Hallituspuolueet päättivät runsaista leikkauksista muun muassa sote-palveluihin, valtionhallintoon ja järjestöille.
Sopeutusten lisäksi hallitus päätti uusista kasvutoimista. Suurimmat panostukset kohdistuvat rakentamiseen ja kotitalousvähennykseen.
Korjausrakentamista hallitus yrittää vauhdittaa 110 miljoonan euron tuilla energiatehokkuutta parantaviin korjauksiin ja lisäämällä taloyhtiöiden remonttilainojen valtiontakauksia.
Kotitalousvähennystä puolestaan kasvatetaan kuluvalle ja ensi vuodelle. Vähennystä voi hakea jatkossa 40 prosenttia (aiemmin 35) esimerkiksi remonttien ja siivouspalveluiden hinnasta. Samalla myös vähennyksen enimmäismäärä nousee 1 600 eurosta 2 100 euroon.
Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Essi Eerola sanoo, että hallituksen kasvutoimiksi kutsumia ratkaisuita ei tulisi ajatella talouskasvua lisäävinä keinoina.
Sen sijaan kyse on suhdannepoliittisesta elvytyksestä, jossa verohelpotuksilla saatetaan pystyä aikaistamaan vaikkapa kotitalouksien ja yritysten kaavailemia remontteja.
– Tällaisessa suhdannetilanteessa näillä toimilla saattaa olla jonkinlaisia lyhyen aikavälin työllisyysvaikutuksia, mutta se on eri asia kuin vaikutus pitkän aikavälin talouskasvuun.
Kustannus toimista koituu julkistaloudelle, jossa verokertymä jää pienemmäksi ja tukiin kuluu rahaa.
Professori: Kotitalousvähennyksen nostaminen ei ole tehokas kasvutoimi
Kotitalousvähennystä tutkinut tutkimusprofessori Tuomas Kosonen sanoo, että tutkimusten valossa kotitalousvähennyksen korottaminen ei ole tehokas tapa edistää talouskasvua tai lisätä työllisyyttä.
Verotutkimuksen huippuyksikössä ja Valtion taloudellisessa tutkimuskeskus Vattissa työskentelevä professori sanoo, että kansainvälisten tutkimusten mukaan vähennys ei merkittävästi lisää palveluiden kysyntää, vaikka se maksaa valtiolle paljon verotuloja.
– Se ei näytä kauhean tehokkaalta tavalta käyttää verorahoja, Kosonen sanoo.
Vatt ja Labore tutkivat kotitalousvähennyksen vaikutuksia vertailemalla Ruotsin siivouspalveluvähennyksen käyttöönottoa Suomeen. Ruotsissa saa vähintään 50 prosenttia siivouspalveluiden työkustannuksista kotitalousvähennyksessä. Tutkimuksen mukaan mittava vähennys ei johtanut tilastollisesti merkitsevään kasvuun siivouspalveluiden kysynnässä.
– Siivouspalvelufirmat myivät rekisteritietojen mukaan suunnilleen yhtä paljon kuin ennenkin, vaikka ihmiset kyllä hyödynsivät vähennystä merkittävissä määrin, Kosonen sanoo.
Samankaltaisia tutkimustuloksia on saatu viime vuonna Saksasta, jossa remonttipalveluiden vähennystä korotettiin merkittävästi.
– Sielläkään ei ole löytynyt evidenssiä, että vähennys olisi hirveästi lisännyt remonttipalveluiden reaalista kysyntää.
Väliaikaisuus voi auttaa aikaistamaan remontteja
Suomen Pankin Eerola toteaa, että toimiakseen verohelpotusten on oltava väliaikaisia, jotta ne voisivat vaikuttaa kulutuksen ajoitukseen.
Hallituksen päätöksen mukaan kotitalousvähennys on nimenomaan väliaikainen. Se tulee voimaan mahdollisimman pian ja jatkuu vain vuoden 2027 loppuun.
Hallitus myös säätää tuen voimaan mahdollisimman nopeasti, ja sitä voi hakea takautuvasti myös alkuvuonna ostetuista palveluista. Näin tekemällä hallitus ehkäisee sen, etteivät kotitaloudet ensin lykkää hankintoja verohelpotusta odottamalla.
Vähennyksen asettaminen määräaikaisena voi aikaistaa esimerkiksi remontteja, tutkijat arvioivat.
Tuomas Kosonen sanoo, että tutkimusten perusteella ei silti kannata odottaa suuria vaikutuksia.
– Arvioisin kuitenkin tämänkin vaikutuksen olevan pieni suhteessa vähennyksen suuruuteen, koska kuluttajat eivät näiden tutkimustulosten mukaan kovin herkästi reagoi vähennykseen.
Kotitalousvähennyksen osumatarkkuuteen vaikuttaa lopulta se, kuinka suuri osa siitä kohdistuu esimerkiksi tuen vuoksi aikaistettaviin remontteihin. Osa tuesta valuu väistämättä sellaiseen kulutukseen, vaikkapa siivouspalveluun, jota olisi hankittu ilman verohelpotustakin.
Kotitalousvähennys on tulonsiirto varakkaille ja keskiluokalle
Kotitalousvähennys kohdistuu epätasaisesti eri tuloryhmiin. Vähennystä käyttävät eniten suurituloiset kotitaloudet, mikä tekee siitä käytännössä tulonsiirron varakkaille.
– Kaikista suurituloisimmat käyttävät [vähennystä] kaikkein eniten, ja korotuksen hyödyt näkyvät pääasiassa kolmessa suurimmassa tulokymmenyksessä, Kosonen sanoo.
Jos vähennyksellä haluttaisiin avittaa pienituloisia tai eläkeläisiä, valtion verotulojen kannalta olisi tehokkaampaa kohdentaa vähennystä näille ryhmille. Tämä selittää osaltaan, miksi vähennys ei merkittävästi lisää palveluiden kysyntää. Suurituloisilla kotitalouksilla on usein varaa käyttää palveluita jo ilman vähennystä.
Tutkimusprofessorin mukaan kotitalousvähennykselle asetetut tavoitteet jäävät kauas toteutumasta. Vähennyksen pitäisi merkittävästi kasvattaa palvelualojen työllisyyttä ja kitkeä harmaata taloutta, mutta tutkimusnäyttö ei tue näitä tavoitteita.
– Se ei ole tehokas suhteessa tavoitteisiin ja valtion verotulojen vähenemään, Kosonen sanoo.
Kokonaisuus ratkaisee
Hallitus teki riihessä uusia sopeutuksia kasvun vauhdittamiseen tarkoitettujen toimien vastapainoksi. Suomen Pankin Eerola sanoo, että sopeutusten kohdentaminen vaikuttaa siihen, mikä riihipäätösten kokonaisvaikutus työllisyyteen ja lyhyen aikavälin kasvuun lopulta on.
– Jos [muut toimet] heikentävät yksityistä kulutusta, ne voivat sitten osaltaan neutraloida näitä positiivisia vaikutuksia, joita tässä haetaan.
Rakennusalan tukemisella voi Eerolan mukaan olla positiivisia työllisyysvaikutuksia. Toimien kohdistaminen juuri rakentamiseen on sikäli perusteltua, että alan työllisyys on ollut jo vuosia heikoilla kantimilla.
Rakentamisen tukien kannalta kysymysmerkki on se, kuinka ketterästi esimerkiksi taloyhtiöt ehtivät niihin reagoida. Kuluttajalle on helpompaa aikaistaa vaikkapa keittiöremonttia kuin taloyhtiölle päättää esimerkiksi julkisivuremontin käynnistämisestä.
Kuten kotitalousvähennyksessä, osa rakentamisen tuista kohdistuu väistämättä kulutukseen, jota olisi tehty ilman tukiakin. Tällaiseen kulutukseen kohdistuvat eurot heikentävät julkista taloutta, mutta ne eivät saa aikaan tuella haettua kulutuksen aikaistamista.
Eerola huomauttaa, että pitkän aikavälin kannalta kulutusta aikaistavat toimet voivat myös hieman ehkäistä niin sanottua hystereesiä. Se tarkoittaa esimerkiksi tulevaa työllisyyttä laskevaa vaikutusta, mikä johtuu siitä, että korkeaksi noussut työttömyys pitää myös tulevaa työttömyyttä korkeampana, vaikka suhdanne kohenee.
– Se on ihan aito huoli, jos työikäiset ihmiset syrjäytyvät työelämästä, niin kyllä sillä on pitkän aikavälin kustannuksia.