Leppävirralla Vesileppis-kylpylän avantouintipaikalla tapahtunut kuolemantapaus paljastaa puutteita avantouintipaikkojen valvonnassa. Turvallisuuden valvonta on lakimuutoksen jälkeen siirtynyt käytännössä viranomaisilta kansalaisille.
Rikosoikeuden emeritusprofessori Matti Tolvasen mukaan Leppävirran avantokuolemalla voisi olla ennakkotapausarvoa erityisesti riskien kartoittamisen ja varmistamisvelvollisuuden osalta.
– Omavalvonta ei monessa tapauksessa toimi. Tässäkin tapauksessa näyttää siltä, että se on pettänyt, professori sanoo.
Pohjois-Savon käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet joulukuussa 2023 tapahtuneesta kuolemantapauksesta, jossa iäkäs nainen menehtyi Leppävirralla Vesileppis-kylpylän avantouintipaikalla. Tapauksen jälkeen tehty Tukesin tarkastus paljasti avantopaikalla vakavia turvallisuuspuutteita.
Vesileppiksen toimitusjohtaja ja yksi työntekijöistä olivat syytettyinä kuolemantuottamuksesta ja terveysrikoksesta.
Emeritusprofessori Tolvanen arvioi Ylen pyynnöstä tapausta.
Tolvasen mukaan kuolemantuottamussyytteen osalta oikeuden vapauttava ratkaisu perustui siihen, että kuolema saattoi johtua muustakin syystä kuin turvallisuusnormien rikkomisesta.
Terveysrikossyytteen osalta Tolvanen arvioi, että käräjäoikeus olisi voinut päätyä myös toisenlaiseen ratkaisuun. Tuomio on ristiriitainen tapauksen kulkuun nähden.
– Ensin katsottiin, että ehkä riskeistä olisi pitänyt kertoa asiakkaalle enemmän, mutta lopputulema oli kuitenkin se, että huolellisuusvelvollisuutta ei ollut rikottu, Tolvanen arvioi.
Hän näkee tapauksessa oppimisen paikkoja. Tolvasen mukaan ei riitä, että riskit ovat palveluntarjoajan tiedossa, vaan niistä olisi myös kerrottava asiakkaalle ymmärrettävästi ja varmistuttava siitä, että asiakas osaa toimia turvallisesti.
– Tuomion perusteella jää epäselväksi, oliko varmistettu, että menehtynyt henkilö ymmärsi riskit.
Tolvasen oma arvio on, että palveluntarjoaja siirsi liikaa vastuuta asiakkaalle. Hänen mukaansa pelkkä ohjeistus ei lähtökohtaisesti ole riittävä turvallisuuden takaamiseksi, jos asiakkaalta edellytetään myös toimenpiteitä.
– Se on aika paljon vaadittu. Asiakkaan tulisi nimenomaisesti vahvistaa ymmärtäneensä, että uiminen on kiellettyä pumpun ollessa päällä, sen sammuttaminen on hänen vastuullaan, ja että hän myös osaa tehdä sen, Tolvanen sanoo.
Viranomaisvalvonta toteutuu jälkikäteen
Vuonna 2016 tehty lakimuutos siirsi kuluttajaturvallisuuden valvonnan kuntien terveysvalvonnalta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesille. Se muutti turvallisuuden valvonnan jälkikäteiseksi.
Syytetyt vetosivat oikeudessa muun muassa siihen, että terveystarkastaja oli vuosittain tarkastanut avannon ja hyväksynyt Kalmalahden talviuintipaikkaan liittyvät järjestelyt.
Myös käräjäoikeus otti tämän ratkaisussaan esille, ja totesi, että avantouintipaikka oli tarkastettu vuosittain terveystarkastajan toimesta eikä pumpun tai uimapaikan vaarallisuuteen mahdollisesti liittyvät seikat ole nousseet esille.
Leppävirran kunnan terveysvalvonnan johtaja Merja Voutilainen ja Tukesin ylitarkastaja Konsta Kulmala kiistävät avantouintipaikan turvallisuuden tarkastukset.
Voutilainen kertoo Ylelle, että Vesileppiksen ylläpitämään talviuintipaikkaan tehtiin terveydensuojelulain mukainen tarkastus viimeksi vuonna 2019. Avantopumpun tuottamaa virtausta ei silloin tarkastettu, koska turvallisuusvalvonta kuuluu Tukesille.
– Pumppu kuuluu avantouintipaikan järjestäjälle, jonka tulee huolehtia sen kunnosta, Voutilainen vastasi.
Tukesin ylitarkastaja Konsta Kulmalan mukaan talviuintipaikkojen valvonta perustuu palvelunjärjestäjien omavalvontaan. Tukesin valvonta on reaktiivista, eli jälkeenpäin tehtävää valvontaa, joka perustuu esimerkiksi kuluttajan ilmoitukseen jonkin talviuintipaikan turvallisuuspuutteesta.
Edellisen kerran Tukes kohdisti laajempaa valvontaa talviuintipaikkoihin talvella 2024-2025, jolloin se teki noin 20 valvontakäyntiä eteläsuomalaisiin talviuintipaikkoihin.
Kulmala kertoo, ettei Tukes ole ennen onnettomuutta tehnyt tarkastusta Kalmalahden talviuintipaikalla.
– Vastuu turvallisuudesta on lain mukaan palveluntarjoajalla, Kulmala toteaa.
Tarkastamattomuus tuli yllätyksenä
Vesileppiksen toimitusjohtaja Esa Salmiheimo ei halunnut kommentoida asiaa ja ohjasi kysymykset oikeusavustajalleen.
Salmiheimon ja syytettynä olleen työntekijän oikeusavustaja Jaakko Ikonen sanoo tiedon tarkastusten puuttumisesta tulleen hänelle täytenä yllätyksenä. Hän kuuli asiasta Yleltä.
Myöhemmin sähköpostitse asiaan palannut Ikonen kertoo, että keskeinen kysymys ei ole ollut tarkastusten puuttuminen, vaan tapahtumien kokonaisuus ja siihen vaikuttaneet useat tekijät, joita käräjäoikeus on arvioinut ratkaisussaan.
Ikosen mukaan Leppävirran Virkistysuimala Leppäkerttu Oy on toteuttanut lain edellyttämää omavalvontaa.
Vesileppis teki kuolemantapauksesta ilmoituksen Tukesille. Sen jälkeen tehdyssä tarkastuksessa Tukes havaitsi useita vakavia turvallisuuspuutteita, joista se teki tutkintapyynnön poliisille. Tukes katsoi selvityksessään, että avantouintipaikka oli sellaisenaan vaarallinen, jos pumppua ei sammuteta.
Pelastuslaitos raportoi koeuinnin jälkeen, että virtaus oli niin voimakas, että jopa pelastajalla oli vaikeuksia uida sitä vastaan.
Katso alla olevalta videolta, kuinka pelastuslaitoksen pelastaja ui talviuintipaikalla pumpun ollessa päällä.
Onnettomuuden jälkeen Vesileppis uusi Tukesin ohjeistuksen mukaisesti pumpun, merkitsi avannon sekä paransi kulkureittien kunnossapitoa ja liukkauden torjuntaa. Tukes katsoi, että nämä toimet ovat kuluttajaturvallisuuslain näkökulmasta riittäviä.
Tapauksella on ennakkotapausarvoa
Professori Tolvasen mukaan on ongelmallista, että viranomaiset eivät tee yrityskohtaisia tarkastuksia avantouintipaikoille. Hänen mukaansa Leppävirran tapaus osoittaa, että avantouintipaikat ovat niin riskialtista toimintaa, ettei omavalvonta ole niissä riittävää.
Tolvanen arvioi, että tapaus voisi edetä ylempiin oikeusasteisiin. Menehtyneen naisen omaiset ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä oikeuden ratkaisuun. Syyttäjä ei valittanut tapauksesta.
Professori muistuttaa, että korkein oikeus on antanut ennakkoratkaisuja vastaavan tyyppisistä tilanteista, kuten kiinteistöjen huollosta ja luolasukelluksesta.