Päijäthämäläisessä kuusikossa murisee, kun puolen tusinaa endurokuljettajaa ottaa tuntumaa tulevan MM-osakilpailun kisamaastoon Vierumäellä.
Enduron MM-sarjan kolmas osakilpailu kaasutellaan samoissa maisemissa toukokuun lopulla.
Takavuosina oli lähes rutiinia, että suomalaiskuljettajat kahmivat kausi toisensa jälkeen enduron maailmanmestaruuksia, himmeämmistä MM-mitaleista puhumattakaan. Suomen osakilpailu tarjosi usein myös ponnahduslaudan lajin uusille suomalaistähdille. Eteläeurooppalaiset kuljettajat eivät Suomen kisaolosuhteissa yleensä yltäneet parhaimpaansa.
Nykypäivänä lajin suomalaishegemonia sekä kotikenttäetu ovat enää kaukainen muisto. Eero Remeksen kahdeksan vuoden takaisen maailmanmestaruuden jälkeen suomalaiskuljettajat eivät ole aikuisten MM-mitalille yltäneet.
Lajin suomalainen ykkösnimi Roni Kytönen oli Sisiliassa ajetussa MM-avauksessa oman luokkansa seitsemänneksi nopein.
Kalle Rovanperän omistamassa KR69-tallissa ajava Kytönen hymyilee hieman sarkastisesti ja sanoo syyn odottamaansa vaisumpaan tulokseen löytyvän ohjaustangon ja satulan välistä.
– Treenien suhteen minulla oli tosi hyvä talvi. MM-avauksessa tulos jäi kuitenkin piippuun, eikä ollut sitä, mitä lähdettiin hakemaan. Muut vain menivät kovempaa. Mutta kerrankin on kuski ehjänä, Kytönen sanoo viitaten edellisvuosien loukkaantumisiinsa.
Hakkuuaukealla sijaitsevalta kallion kinkamalta pyörällään ilmalentoon ponnistavan Kytösen mukaan nykypäivän huippukuljettajat taitavat kaikki ajo-olosuhteet. Suomalainen metsämaasto ei enää tuo selkeää kotikenttäetua.
– Nykypäivänä kärki on aina sama, oli maa mikä tahansa. Enemmän tämä on fiilispohjaista. Tietysti on hienoa päästä ajamaan kotiyleisön edessä.
Uutta kuljettajasukupolvea edustava Tiitus Enjala kilpailee MM-sarjan junioriluokassa. Viime kausi meni pilalle jalkavamman vuoksi, mutta tähän kauteen hän pääsi valmistautumaan sparraten talvella muun muassa Kytösen kanssa Espanjassa ja Italiassa.
– Treenit ovat kulkeneet hyvin ja olen pikkuisen päässyt haastamaankin häntä. Kisoissa hän kyllä pakenee.
Enjala uskoo, että huipulle nouseminen ei edellytä hokkus-pokkus-temppuja.
– Tarvitaan laadukasta treenaamista ja terveenä pysymistä sekä tietysti rahoituksen ja mahdollisuuden harjoitella ulkomailla. Jos kansainvälisiä menestyjiä olisi Suomessa enemmän, niin jokainen saisi puskettua toistaan eteenpäin.
Kuusikon siimeksessä kuskien tekemistä seuraa myös Moottoriliiton valmennuspäällikkö Tomi Konttinen. Vaisusta kauden aloituksesta huolimatta hän sanoo odottavansa suomalaiskuljettajilta menestystä kotikilpailussa.
– Kyllä meillä tietotaitoa pitäisi olla ja entisiä kuskeja taustalla. Eivät lajit niin paljon ajan kuluessa muutu. Emme ole tippuneet kelkasta.
Konttinen kuvaa menestystä aaltoliikkeeksi ja uskoo, että nyt ollaan etenemässä aallonpohjalta takaisin kohti mitalikantaa. Yhtenä konkreettisena ruohonjuuritason tavoitteena hän pitää nuorten harrastajamäärän kasvattamista.
Aiemmin endurossa pääsi kisaamaan vasta 16-vuotiaana ajokortin saatuaan, mutta nykyään kansalliseen lajivalikoimaan kuuluvat myös enduron sprinttikilpailut, jotka mahdollistavat kilpailemisen nuorempana.
– Endurosprinteissä nuoret crossikuskit pääsevät ajamaan crossipyörillä. Se ohjaa enemmän kuskeja kokeilemaan enduroa. Laajemmasta porukasta seuloutuu helpommin huippujakin.
Tulevaisuuden suomalaishuippujen haastetta lisää valmennuspäällikön mukaan se, että kärkikuljettajien taso MM-sarjassa on laajempi kuin takavuosina, vaikka osallistujamäärä kokonaisuudessaan on pienentynyt.
Suomalaiset olivat aikoinaan myös tietynlaisia edelläkävijöitä lajeissaan. Konttinen mainitsee esimerkkeinä motocrosskuljettaja Heikki Mikkolan, jonka maailmanmestaruuksien taustalla oli poikkeuksellisen kovalle tasolle kehitetty kuljettajan fysiikka. Kari Tiainen toi enduroon motocrossmaisen ajotyylin ja Juha Salminen nosti ammattimaisen suhtautumisen lajiin uudelle tasolle.
Nykypäivänä vastaavantyyppisiä ”innovaatioita” on hankalampi keksiä.
– Kovasti töitä tekemällä jossain vaiheessa taas tulee menestystä ja se on mahdollista. Kyllä MM-kärkikahinoihin nousu takaisin on realismia, Konttinen uskoo.