Ratikkatyömaa aiheutti rottaongelman Tampereella – voisi tapahtua myös muualla

Isot työmaat voivat ajaa rotat etsimään uusia reviirejä. Tuholaistorjuja neuvoo, että koko kadun kannattaa toimia yhdessä ongelmaa vastaan.

Tuholaistorjunnassa käytetään apuna riistakameraa. Pirkkalan tuholaistorjunnan videokuvaa rotista. Videon editointi: Antti Eintola / Yle

Tampereella Härmälän ja Rantaperkiön alueen asukkaat ovat havainneet viime aikoina pihapiireissään aiempaa enemmän rottia.

Syyksi epäillään Tampereelta Pirkkalaan johtavaa ratikkatyömaata.

Rottien siirtyminen uusille reviireille rakennustyömaiden ja suurten kaivausten tieltä on tuttu ilmiö Pirkkalan tuholaistorjunnan toimitusjohtajalle Anu Tallgrenille.

– Yhtäkkiä naapurustoon on tullut rottaongelma, kun siellä on kaivettu vahingossa auki rottien reitit, ja ne ovat joutuneet etsimään uutta majapaikkaa.

Tampereen kaupungin terveydensuojelutarkastaja Matti Naukkarinen vahvistaa ilmiön. Hänen mukaansa samaa on voinut tapahtua myös aiempien ratikkalinjojen rakentamisen yhteydessä.

Vaalea nainen kyykyssä nurmella.
Anu Tallgren kertoo, että jyrsijätorjunta työllistää Pirkkalan tuholaistorjuntaa kaikkein eniten. Se kattaa peräti kolmasosan koko liiketoiminnasta. Kuva: Antti Eintola / Yle

Toinen selitys voi olla vanhoissa tammissa

Härmälässä ja Rantaperkiössä ei olla rottaongelman kanssa yksin. Rottia esiintyy tasaisesti eri puolilla Tamperetta ja Pirkanmaata läpi vuoden, mutta eniten syksyisin ja talvisin.

Rottaongelmista on kertonut aiemmin muun muassa Aamulehti.

Härmälässä rottien määrään on tosin saattanut vaikuttaa myös alueen vanhat tammet, jotka tuottavat paljon tammenterhoja.

Matti Naukkarinen pitää mahdollisena, että rotat selviävät ravintorikkailla tammenterhoilla talven yli siinä missä metsähiiret ja oravat.

– Voi olla, että tämä on suosinut Härmälässä paikallista rottakantaa. Mutta tietysti voi olla, että ratikkalinjan rakentaminenkin ajaa niitä karkusalle, ja sitten niistä tulee paljon havaintoja.

Naapuruston yhteistyö on avainasemassa

Rottien torjunnassa yksi iso ongelma on se, että jos yhden talon pihapiiristä rotat saadaan häädettyä, siirtyvät ne varsin kerkeästi naapuriin.

Rotta on reviiritietoinen ja elää yhdyskunnissa, joten tieto uusista mahdollisuuksista leviää nopeasti.

Omakotitaloja jonossa kadun varrella.
Anu Tallgrenin mukaan ei ole harvinaista, että tontin putsauksen jälkeen viereisen tontin rotat levittävät reviiriään puhtaan tontin puolelle. Kuva: Antti Eintola / Yle

Tallgrenin mielestä olisi tärkeää, että ihmiset puhaltaisivat rottien torjunnassa yhteen hiileen. Naapurusto voisi hankkia torjunnan koko kadun pätkälle. Näin saataisiin aikaan parempaa tulosta sekä säästöjä.

– Näin voima on suuremmassa joukossa ja koko alueen rotat saadaan helpommin pois.

Biojäteastia houkuttaa rottia

Tuholaistorjuja Anu Tallgren on nähnyt työssään usein samat ihmisten tekemät virheet. Rotta tarvitsee suojaa, ravintoa ja vettä. Näin ollen biojäteastia on iso riski, jos se on kiinni rakennuksessa.

Jäteastia omakotitaloalueella.
Tuholaistorjunnan ammattilainen suosittelee aina, että biojäteastia vietäisiin vähän kauemmaksi rakennuksesta. Kaikkein parhaimpana vaihtoehtona pidetään kotitalouksien yhteistä kimppa-astiaa kauempana rakennuksista. Kuva: Antti Eintola / Yle

Biojäteastioiden ohella myös roskakatokset, maapeitteinen kasvillisuus rakennusten lähellä sekä erilaiset kasat tarjoavat rotille hyvää suojaa.

Hoitamaton pihapiiri, jossa satoa tuottavien puiden hedelmät ovat jääneet maahan, ja poimimattomat marjapensaat ovat rottien paratiisi.

– Mitä siistimpi piha, sitä huonommin rotta siinä viihtyy, Anu Tallgren korostaa.

Riistakamerat paljastavat kulkureitit

Tuholaistorjuja käyttää työssään moderneja menetelmiä.

Aina kun rottatorjunta aloitetaan, kiinnitetään johonkin kohtaan tonttia riistakamera. Torjunnassa hyödynnetään myös lämpökameraa, jos rottien pelätään pesivän talojen rakenteissa.

Pirkkalan tuholaistorjunnan toimitusjohtaja Anu Tallgren etsii pusikosta rotanpesää. Videolla hän kertoo, millaisia keinoja tuholaistorjujat käyttävät. Video: Antti Eintola / Yle

Rotat ovat yöeläimiä ja käyttävät varsin usein samaa reittiä, joten kamera on niiden havaitsemiseksi välttämätön. Mikäli rottia havaitsee alueella myös päiväsaikaan, on kanta yleensä päässyt jo hyvin suureksi.

Loukkuja ei jätetä koskaan avoimesti ympäristöön, vaan ne sijoitetaan tunneliasemiin, etteivät esimerkiksi kissat tai muut lemmikkieläimet pääse loukkaamaan niissä itseään.

Rotanloukku pyydyksen sisällä.
Rottien torjunnassa käytetään sekä mekaanisia loukkuja että torjunta-aineita. Jyrsijöitä houkutellaan loukkoihin houkutinaineilla. Rotta pitää rasvaisesta syötistä ja hiiri makeasta. Kuva: Antti Eintola / Yle

Loukut voivat olla vaarallisia luonnonvaraisille

Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen luonnonvaraisten koordinaattori Karo Hult muistuttaa, että kaupasta ostetut rotanloukut voivat kuitenkin olla huolimattomasti käytettyinä vaarallisia muille eläimille.

Hän on vuosien aikana nähnyt useita tapauksia, joissa siilit ovat menettäneet jalkansa tai murtaneet leukansa rotanloukuissa.

Myös oravat ja pikkulinnut voivat joutua loukkuihin, varsinkin jos niitä tehostellaan houkuttimilla kuten maapähkinöillä.

Hult korostaa, että loukkujen sijoittamisessa pitäisi huomioida eri eläinten käyttäytyminen. Esimerkiksi rotta kiipeää, mutta siili ei.

– Loukun asettaminen jonnekin muualle kuin maahan on jo puolivoittoa sen suhteen.