Kittilä teki huomiota herättäneet talokaupat, kun se osti 30 asuntoa vaivaisella yhdellä eurolla.
Todellisuudessa kyse on kuitenkin teknisestä järjestelystä, jolla asunnot saadaan osaksi kuntakonsernia. Näin kunta voi laillisesti myöntää lainoja ja takauksia remontteihin. Kittilän kunnanvaltuusto päätti kaupoista maanantaina. Euron hinta on vain symbolinen.
Kittilän kunta haluaa pitää asunnot itsellään ja estää asuntojen siirtymistä esimerkiksi lyhytvuokraukseen.
Samalla varmistetaan, että Kittilällä on riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Nykyisin Alakylän ja Tepaston taloissa asuu muitakin kuin vanhuksia.
Alakylän ja Tepaston vanhustentalot on aikanaan rakennettu Alakylän vanhustenkotiyhdistys ry:n ja Tepaston vanhustenkotiyhdistys ry:n nimiin. Molemmat yhdistykset on sittemmin poistettu yhdistysrekisteristä, mutta kiinteistöyhtiöt ovat jatkaneet toimintaansa.
– Se oli aikanaan tyypillinen tapa rakentaa vanhuksille suunnattuja asuntoja. Kuntien rahatilanne ei välttämättä mahdollistanut rakentamista, ja yhdistysten oli esimerkiksi mahdollista hakea rakentamiseen erilaisia avustuksia, kertoo Kittilän Vuokratalojen toimitusjohtaja Timo Sattanen
Hän toimii myös omistustaan nyt vaihtavien Alakylän ja Tepaston vanhustentalojen kiinteistöyhtiöiden isännöitsijänä.
Taustalla remontin tarve ja rahapula
Teknisen järjestelyn taustalla ovat remontin tarve, johon yhtiöillä ei ole rahaa. 1980–90-luvun taitteessa rakennetut ARA-rahoitetut vuokra-asunnot tarvitsevat peruskorjausta, esimerkiksi vesikattojen uusimista.
Asuntojen sisustus on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta Sattasen mukaan pintaremontteja tehdään vain sellaisissa asunnoissa, joissa asumisen jäljet selkeimmin näkyvät.
Tepaston ja Alakylän asuntojen käyttöaste vaihtelee 60–90 prosentin välillä. ARA-rahoitteisiin kohteisiin vuokrat ovat määräytyneet omakustannusperiaatteella, mikä tarkoittaa sitä, että vuokra lasketaan todellisten kulujen perusteella olettaen, että kaikki asunnot ovat vuokrattuja.
Vajaakäyttö tarkoittaa, ettei rahaa kerry tarpeeksi peruskorjauksiin.
– Jotta pystyisimme tekemään isompia remontteja, niihin olisi hankittava rahoitusta, kertoo Sattanen.
Pankit eivät myönnä lainaa syrjäseuduille
Pankit eivät lainaa myönnä, koska kymmenien kilometrien päässä Kittilän kuntakeskuksesta ja Levin matkailukeskuksesta sijaitsevilla rivitaloyhtiöillä ei ole tarpeeksi vakuuksia – ei edes kohtuulliseen lainasummaan.
Esimerkiksi Tepaston kymmenen asunnon vesikattoremontti maksaisi alle satatuhatta euroa.
Kunta taas ei ole voinut lainata tai taata pankkilainoja kuntakonsernin ulkopuoliselle yhtiölle.
– Joinain vuosina yhtiöt ovat saaneet kunnalta avustusta menoihinsa, mutta silloinkin kyse on ollut noin 10 000 euron arvoisesta summasta, ei mistään miljoonista, kertoo Timo Sattanen.
Sattanen kertoo pohtineensa talojen kohtaloa jo useamman vuoden ajan.
Harkinnassa on ollut myös kohteiden myynti yksityiselle omistajalle tai vaikkapa matkailuyritykselle.
