Vartiokylänlahden itärantaa myötäilevällä lenkkipolulla kulkiessa ei tule helposti ajatelleeksi, että tässähän lenkkeillään tulvavallin päällä.
Eikä Kalasataman ranta-alueilla heti kiinnitä huomiota siihen, että katutaso on itse asiassa 2–3 metriä merenpinnan yläpuolella.
Myös Myllypuron urheilupuiston laidalta löytyy rakenne, joka on itse asiassa tulviin liittyvä varotoimi: juuri kunnostetun Mustapuron varrella olevat niityt ovat tulvatasanteita, joihin tulevaa vettä voidaan säännöstellä puroon tehdyllä portilla.
Jos kaupunkia tarkastelee tulvien hallinnan näkökulmasta, moni arkinen asia voi näyttäytyä uudenlaisella tavalla. Tällaisia tulvien varautumiseen liittyviä rakenteita löytyy eri puolilta kaupunkia valtava määrä, jos vain tietää mitä etsii.
Kauppatorin tulviminen oli herätyksen hetki
Ilmastonmuutoksesta johtuva sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen ja merenpinnan nousu ovat asioita, joihin pääkaupungissa herättiin kunnolla kolmisenkymmentä vuotta sitten.
Jo 1990-luvun alkupuolella kaupungintalolla järjestettiin tulviin liittyvä seminaari, mutta varsinainen herätys koettiin tammikuussa 2005.
Helsingissä siihenastisen mittaushistorian pahin tulva nosti merenpintaa noin 1,5 metriä. Kokemus vauhditti kaupungin varautumista suurtulviin.
Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen asetti tulvantorjuntatyöryhmän, jonka tehtävänä oli laatia suunnitelmat tulviin varautumista ja tulvantorjuntaa varten.
Nykyiset tulvapenkereet ja hulevesien hallintaan liittyvät rakenteet ovat osin juuri tämän tapahtumankulun seurausta.
Samankaltainen, mutta huomattavasti rajumpi herätys oli koettu Pohjanmeren rannikolla jo vuonna 1953, kun korkean nousuveden ja myrskytuulen yhteisvaikutuksesta syntyneet tulvat aiheuttivat yli 2 500 ihmisen kuoleman Englannissa, Skotlannissa, Alankomaissa ja Belgiassa.
Tapahtumien jälkeen Alankomaissa pantiin alulle Deltawerken-niminen tulvasuojaus- ja vedenhallintaprojekti, joka on lajissaan maailman suurimpia ja jatkuu edelleen.
Helsingissäkin tehdään lisää koko ajan. Esimerkiksi Töölönlahdella on käynnissä tulvasuojeluprojekti, jonka kustannuksiksi ilmoitettiin projektin alkaessa 5,7 miljoonaa euroa.
Eläkkeellä oleva Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Kimmo Kahma pitää Helsingin tulviin varautumisen tasoa kiitettävänä.
– Helsingissä on tehty paljon, ja tilanne näyttää tällä hetkellä oikein hyvältä. Pahin uhkakuva olisi, jos pitkäaikainen seuranta ja viranomaisyhteistyö laitettaisi jostain syystä poikki.
Uudet merenranta-alueet tehdään kolmen metrin korkeuteen
Millaisiin tilanteisiin ja olosuhteisiin Helsingissä siis tarkalleen ottaen varaudutaan?
Emeritusprofessori Kimmo Kahma on laatinut työryhmän kanssa ennusteita, joihin kaupungin tulvasuojaussuunnitelmat perustuvat.
Kahman mukaan ennusteissa yhdistetään kaikkien tunnettujen tutkimusten tuloksia todennäköisyyksiin perustuvalla turvallisuusanalyysilla (probability safety assesment).
Tulviin varautumisen horisontti on vuosi 2200, mutta niin pitkälle ei perusteltuja ennusteita ole olemassa.
Vuoteen 2100 on runsaasti ennusteita, joiden perusteella voidaan määrätä turvallinen rakentamiskorkeus siten, että sen saavuttamisen todennäköisyys vuonna 2100 on pieni, 1:250 tapausta vuodessa. Eli yksi tulva 250 vuotta kohden, jos vuoden 2100 olosuhteet pysyisivät muuttumattomina 250 vuotta.
Ja kääntäen: vuoden 2100 aikana todennäköisyys huipputulvalle on yksi 250:stä.
Tämän analyysin perusteella on määritelty nykyinen turvallinen rakentamiskorkeus rakennukselle, joka on käytössä vielä vuonna 2100. Helsingissä tuo luku on 2,92 metriä, jonka päälle tulee vielä aluekohtainen aallokkovara.
Ennusteen luku ei siis tarkoita, että lähivuosina meriveden pinta nousisi noin korkealle. Luku kuvaa turvallista rakentamiskorkeutta, jonka perusteella kokonaan uudet asuinalueet, kuten Kalasatama, Jätkäsaari ja Kruunuvuorenranta, korotetaan ennen rakentamista.
Esimerkiksi Hermanninrannassa tuo korkeus on 3,48 metriä merenpinnan yläpuolella.
– Puhutaan yleistasauksesta, eli koko aluetta nostetaan ennen rakentamista sen verran ylös, että alue jää turvallisesti merenpinnan yläpuolelle nyt ja tulevaisuudessa, sanoo erityisasiantuntija Valtteri Lankiniemi Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialalta.
Akuuttia vaaraa tai pelkoa äkillisestä veden pinnan noususta ei tällä hetkellä ole, mutta uusia asuinalueita suunnitellaan varsin pitkällä aikajänteellä.
Kahman mukaan rajuja merivesitulvia on nähty Helsingissä vuoden 2005 jälkeenkin.
– Lähellä vastaavaa on käyty useamman kerran, mutta ei koskaan niin korkealla.
Vaarallisen korkean tulvan syntymiseen tarvitaan monta samanaikaisesti toteutuvaa syytä. Jos Itämeressä on valmiiksi paljon vettä, ja matalapaine nostaa pintaa entisestään ja kovat tuulet kallistavat vesimassoja sopivasti, syntyy olosuhteet, joissa rajut tulvat ovat mahdollisia.
Korjaus 11.5. klo 14.16: Töölönlahden tulvasuojeluprojektin hintaa kuvaavaan lauseeseen on lisätty tieto, että hinta on ilmoitettu projektin alkaessa.