Vuonna 1932 kuuluisa kansatieteilijä Kustaa Vilkuna julkaisi Virittäjä-lehdessä Suomen kartan, jota halkoo musta paksu viiva.
– On kiehtova ja visainen kysymys, miksi yhdellä puolella Suomea sanomme vihta ja toisella vasta, sanoo Tampereen yliopiston monitieteisen diakronisen kielentutkimuksen dosentti Mikko K. Heikkilä.
Heikkilä on tutkimuksissaan perehtynyt muun muassa kielten äännehistoriaan ja sanojen alkuperän selvittämiseen.
Tässä meni vihta- ja vasta-raja vuonna 1932.
Mikko K. Heikkilällä on ainakin kolme eri selitystä, miksi suomen kielessä on sekä vihta että vasta tarkoittamassa yhtä ja samaa asiaa. Hän kertoo selityksensä tämän artikkelin loppupuolella.
Vastaa sitä ennen yhteen kysymykseen.
Vihta vai vasta?
Haluamme tietää, sanotko sinä vihta vai vasta. Kysymme tätä yhdessä Itä-Suomen yliopiston suomen kielen oppiaineen kanssa. Vastaamalla autat siis myös suomen kielen tutkimusta.
Tarkoituksemme on piirtää vuoden 1932 vihta–vasta-kartta nykyaikaan.
Alla on lomake, jossa on vain kaksi vaihtoehtoa.
Jotta saamme kartan piirrettyä, tarvitsemme postinumerosi. Kerro siinä se postinumero, jota oma kielenkäyttösi mielestäsi edustaa.
Ylelle ja tutkijoille päätyvät vain antamasi vastaukset, ikäsi, postinumerosi ja sukupuolesi.
Aineisto jää tutkijoiden käyttöön myös tulevia tutkimuksia varten, joten tutkijat ja Yle voivat julkaista monivalintakysymysten tulokset postinumeroalueittain artikkeleissaan ja niihin liittyvissä avoimissa aineistoissa.
VASTAUSAIKA ON PÄÄTTYNYT. KIITOS KAIKILLE VASTANNEILE.
Vastausaika päättyi sunnuntaina 17.5.2026. Tulokset julkaisemme kesäkuussa 2026.
Mistä vihta ja vasta tulivat?
Diakronisen kielitieteen dosentti Mikko K. Heikkilän mukaan ensinnäkin on varmaa, että sekä vihta että vasta ovat vanhoja sanoja ja esiintyneet suomen kielessä kauan.
Sanojen alkuperä onkin sitten jo mutkikkaampi selvittää. Niiden synty ja alkuperä saattavat jäädä ikuisesti epävarmoiksi.
Aluksi Heikkilä kiinnittää huomiota siihen, että vihta- ja vasta-sanat muistuttavat paljon toisiaan. Niissä on vain kahden äänteen ero: vihta, vasta. Lisäksi h ja s ovat sukulaisäänteitä, ja suomen h vieläpä useimmiten palautuu varhaisempaan suhu-s:ään.
Olennaisia sanoissa ovat Heikkilän mukaan äänteet i ja a. Ne ovat laadultaan kaikkein erilaisimmat vokaalit, mitä ihmisen ääntöelimistö pystyy tuottamaan.
Vihta ja vasta voisivat siis olla jonkinlainen sanapari samalla tavalla kuin suomen kielessä ovat esimerkiksi ristiin–rastiin, ikkuna–akkuna, kilistä–kalista tai virvon–varvon. Niissä kaikissa on i:n ja a:n ero, mutta ne tarkoittavat suunnilleen samaa. Tämä seikka voi siis johdattaa meidät sanojen alkulähteille.
Useita syntyvaihtoehtoja
Vihta-sanaa kielentutkijat ovat perinteisesti pitäneet venäläisperäisenä sanana. Venäjän kielessä on sana víhot́, joka merkitsee muun muassa olkitukkoa.
Vasta-sanasta on esitetty, että se olisi venäläisperäinen, sillä venäjän kielen sana hvostu merkitsee häntää.
Mutta kun katsomme Suomen länsipuolelle, edessämme ovat skandinaaviset kielet. Ruotsin kielessä on sana kvast, joka merkitsee vastaa eli vihtaa.
– Ruotsin kielessä on vanhastaan sanapari kvist ja kvast. Molemmat merkitsivät alun perin pientä oksaa ja kvast jo kauan sitten lehdellistä oksakimppua, vihtaa, kertoo Heikkilä.
Heikkilän mukaan toinen pääselitys onkin, että vasta olisi lainattu skandinaavisten kielten kvast-sanasta.
Lisää selityksiä
Jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, pitää Heikkilä myös mahdollisena, että vihta on vanha itämerensuomalainen sana. Suomen kielessä kun ovat sanat viuhtoa ja vihtoa.
Itämerensuomalaisilla kielillä tarkoitetaan suomensukuisia kieliä, joita puhutaan pääasiassa Itämeren ympäristössä. Näitä ovat suomen lisäksi esimerkiksi viro, vepsä, vatja ja karjala.
Vihta onkin voinut saada nimityksensä siitä, että sillä viuhtoessa siitä tulee ikään kuin viuh-ääni eli sana olisi syntynyt viuhtomisesta lähtevän äänen perusteella.
– En pitäisi mahdottomana sitäkään, että sekä sanoilla vasta että vihta on yhteisen merkityksen lisäksi myös yhteinen alkuperä.
Toisaalta sanoilla voi myös olla eri alkuperät. Ne ovat kuitenkin saattaneet äänteellisesti vaikuttaa toisiinsa pitkän rinnakkaiselonsa aikana, koska ne merkitsevät samaa.
Omituisuus jatkuu
On hyvin epäloogista, että ilmeisen venäläisperäinen vihta-sana on käytössä Länsi-Suomessa. Sen sijaan skandinaavisperäinen vasta on käytössä idässä. Loogisesti niiden kuuluisi olevan juuri päinvastoin.
– On tutkijalle kiehtovaa, että sanat näyttävät olevan ovat suomessa ”väärinpäin”.
Dosentti Mikko K. Heikkilän mukaan sekä vihta että vasta ovat hyvin sitkeitä säilymään. Kuuntele tästä, miten Heikkilä ennustaa sanojen tulevaisuuden.
Syrjäyttääkö toinen sana toisen?
Korjaus 22.6.2026 klo 10.45. Jutussa oleva vuoden 1932 kartta on vaihdettu vastaamaan vuoden 1932 Suomen valtionrajoja. Aiemmin kartan rajat olivat nykyisen Suomen rajojen muotoinen.