”Yhtäkkiä mulla oli vittu pakkaset täynnä piriä ja peukkua. Ja mä myin niitä. Mikään ei ollut tärkeää, paitsi huumeet.
Yritin peitellä sitä kaikkea merkkivaatteilla ja hienoilla autoilla. Ne oli hommattu väärällä rahalla, rikoksilla ja kaikella sillä, mitä siellä maailmassa tapahtuu.
En ollut mikään kaupasta varastelija vaan tein varkauksia, joita piti suunnitella.
Lopulta en enää kyennyt sellaiseen. Olin jo niin sekaisin, enkä voinut enää peitellä sitä.”
Kahvinkeittimessä on vielä vankilan teippien jäämät
Joanna Janhonen tulee alaovelle vastaan hymyillen.
On vuoden 2026 toukokuu. Tapaamme Janhosen kodissa. Pienessä vaaleaksi ja kauniiksi sisustetussa yksiössä.
Oman kodin löytäminen ei ollut helppoa.
Kukaan ei halunnut vuokrata asuntoa juuri vankilasta vapautuneelle naiselle, jonka rikosrekisteri on pitkä ja huumetausta vuosien mittainen.
Vuokra-asunto löytyi lopulta RETSin eli Rikoksettoman elämän tukisäätiön kautta, Janhonen kertoo ja alkaa keittää kahvia.
– Tässä kahvinkeittimessä on muuten vielä teippien jäämät, hän nauraa ja osoittaa sinisistä teipeistä jääneitä liimapintoja kahvinkeittimessä.
Janhonen osti kahvinkeittimen ollessaan Turun vankilassa. Siellä keitin ei kuulu sellivarustukseen vaan se pitää itse hankkia kanttiinista.
Vankilassa keitin teipattiin, ettei sinne voinut piilottaa teräaseita tai vaikkapa huumeita.
Teipit ovat niin tymäkkää tavaraa, ettei Janhonen saanut niitä irti vankilasta vapauduttuaan.
Päihdetyön asiantuntija: ”Ennen päihdemaailmassa oli enemmän moraalia ja sääntöjä”
A-klinikkasäätiön kohtaavan päihdetyön asiantuntija Pihla Valkeala on huomannut saman työssään.
Pahoinpitelyt ja ryöstetyksi joutuminen ovat lisääntyneet myös päihdemaailmassa.
Pienistäkin asioista tehdään ihan kauheita asioita toisille.
Kohtaavan päihdetyön asiantuntija Pihla Valkeala
Valkeala kertoo esimerkiksi Alfa PVP:n eli peukun muuttaneen pelikentän täysin.
Ennen päihdemaailmassa oli enemmän moraalia ja sääntöjä. Nyt ihmisten käytös on muuttunut paljon arvaamattomammaksi.
– Pienistäkin asioista tehdään ihan kauheita asioita toisille.
Näiden ihmisten kokemat rikokset eivät edes näy noissa tilastoissa, Valkeala arvelee.
Huumeet olivat tie rikollisuuteen myös Joanna Janhosella
Janhonen kaivaa vaatekaapistaan muovipussin, jonka sisällä on Rikosseuraamuslaitoksen asiapapereita.
Niistä selviää rikokset, joista hän sai pisimmän tuomionsa.
Rikoksia on monta sivullista.
Huumausainerikoksia, moottorikulkuneuvon käyttövarkauksia, kunnianloukkaus, tuottamuksellinen rahanpesu, lievä ampuma-aserikos, pahoinpitely. Ja paljon muuta.
Kaikkia rikoksiaan Janhonen ei edes muista. Niitä on niin paljon, hän toteaa.
– Ja kaikista en ole jäänyt kiinni.
Jokaisen rikoksen hän kertoo tehneensä omasta vapaasta tahdostaan.
Rivien välistä hän antaa ymmärtää rikollisen maailman raakuuden.
Se joka jää kiinni, kantaa myös vastuun.
Janhonen karkasi vankilasta vetämään huumeita viikko ennen toisen lapsensa tapaamisia
Janhonen istuu kotisohvallaan ja hörppii kahvia.
Hänellä on takanaan kymmenen vuoden huume-elämä.
Vankilassa hän on ollut useampaan otteeseen. Ensin lyhyempiä pätkiä tutkintavankeuksissa ja lopulta istumassa pisimmän viiden vuoden tuomionsa.
Tuona aikana Janhoselle tuli tutuksi niin Turun kuin Hämeenlinnan vankilat sekä Vanajan avovankila.
Pitkän tuomion ensimmäinen vuosi oli vaikea.
Kun Janhonen pääsi Hämeenlinnan vankilasta Vanajalle avovankilaan, hän karkasi vain viikko ennen kuin hänellä olisi alkanut toisen lapsensa tapaamiset.
Hän päätyi samoihin porukoihin kuin ennenkin.
Jalka oli Janhosen mukaan vielä sen verran kentällä, että hän vain odotti, milloin pääsisi vetämään.
– Kusin asiani ja ensimmäistä kertaa se harmitti minua oikeasti.
Videolla Joanna Janhonen kertoo hatkareissustaan, jonka jälkeen hän lopetti huumeiden käytön.
Janhonen tuotti lapsilleen pettymyksiä, ihan kuin oma isänsä
Janhonen asui lapsuutensa äidin kanssa. Isän luona hän vieraili viikonloppuisin.
Isän kanssa elämä oli toisenlaista. Oli huumeita, isän vankilakavereita ja tyhjiä lupauksia.
– Olin lopulta ihan kuin edesmennyt isäni.
Janhonen on kahden lapsen äiti.
Hän sai ensimmäisen lapsensa parikymppisenä. Vanhempi lapsi asuu isänsä luona.
Nuorempi lapsi asuu Janhosen äidin luona.
Videolla Janhonen kertoo, miksi hän ei enää pystynyt olemaan yhteydessä lapsiinsa.
Joanna Janhonen: ”Äiti on hoitanut mun lapsen eikä hylännyt mua”
Janhosen tukipilari on hänen äitinsä.
Äidille on voinut aina soittaa. Äiti oli myös se ihminen, jonka luokse Janhosen nuorin lapsi sijoitettiin yhden vuoden ikäisenä.
Päihdeläheisen rooli ei ole helppo.
Janhosen äidille, Jaana Jurvaselle, se tarkoitti oman lapsen sulkemista ulkopuolelle useaksi vuodeksi.
Kotiin ei voinut tulla eikä rahaa voinut enää lainata.
– Rajojen asettaminen tuntui välillä vaikealta, mutta se oli välttämätöntä, Jurvanen sanoo.
Ei ollut kenenkään etu nähdä Joannaa sellaisessa kunnossa.
Jaana Jurvanen
Kun Jurvanen lopulta tajusi tyttärensä päihdeongelman vakavuuden, tunsi hän lamaantuvansa täysin.
Pelko, pettymys ja viha vuorottelivat.
Jurvanen joutui tekemään valinnan oman tyttärensä ja lapsenlapsensa välillä.
– Ei ollut kenenkään etu, varsinkaan lapsen, nähdä Joannaa sellaisessa kunnossa.
Videolla Janhonen kertoo, millainen kohtaaminen äitinsä kanssa hänellä on jäänyt mieleen.
Äiti pelkäsi tyttärensä kuolemaa
Kolmeen vuoteen äiti ja tytär eivät nähneet juuri ollenkaan.
Kahvilatreffit joulun alla olivat ainoita kertoja, kun he kohtasivat. Äiti tarjosi lapselleen kahvit ja toi jotain pientä joululahjaksi.
– Muistan aina yhden kerran, kun halasin Joannaa. Hän oli niin pieni, että pelkäsin hajottavani hänet. Samalla ajattelin, että se halaus voi olla viimeinen kerta, Jurvanen muistelee.
Jos tytär hävisi somesta pidemmäksi aikaa, pelkäsi Jurvanen tyttärelleen tapahtuneen jotain pahaa. Tai sitten hän olisi poliisien hallussa.
Vankilatuomiot ja oman lapsen tekemät rikokset toivat mukanaan häpeää, mutta myös helpotusta. Ainakin tytär oli turvassa.
Nyt Jurvanen on luottavainen tyttärensä uuteen suuntaan. Välit ovat avoimet.
Ilo on palannut suhteeseen.
Menetettyjä vuosia ei saa takaisin, mutta niitä tekee mieli ottaa kiinni. Nyt he tekevät yhdessä sellaisia asioita, joita äidit ja tyttäret yleensä tekevät.
Sovinto on mahdollista, Jurvanen sanoo ja antaa neuvon muille päihdeläheisille:
– Hakekaa itsellenne apua, älkääkä syyttäkö itseänne liikaa. Ja olkaa siellä taustalla läsnä, kannattelemassa.
Vankila pelasti Janhosen huumeilta
Joanna Janhonen pääsi ehdonalaiseen kesällä 2025.
Syyskuussa hänelle asetettu ehdonalaisen vapauden valvonta lopetettiin elämäntilanteen vakautumisen ja päihteettömyyteen sitoutumisen takia.
Pitkä tuomio oli Janhoselle lopulta tie kohti päihteettömyyttä.
– Tein vankilassa joka päivä valinnan, että ainakin tänään pysyn raittiina, Janhonen sanoo.
A-klinikkasäätiön Pihla Valkeala tunnistaa tilanteen.
Tarpeeksi pitkä tuomio, vankilassa saatu tuki sekä oma halu ovat mahdollisuus päihteettömään elämään.
Valkeala toivoo, ettei sen tarvitsisi mennä niin.
– Olisipa yhteiskunnalla mahdollisuus tarjota tehokkaita ja tarpeeksi pitkiä päihdehoitojaksoja myös ilman vankilaa.
Janhonen vaihtoi puhelinnumeron, muutti toiselle paikkakunnalle ja katkaisi välit vanhoihin kavereihin
Janhonen on katkaissut välit entiseen maailmaan.
Muuttanut paikkakuntaa ja puhelinnumeroa sekä jättänyt vanhat kaveripiirit.
Hän on rakentanut vajaassa kahdessa vuodessa elämänsä ja identiteettinsä uusiksi.
Hiljalleen arki alkaa tuntua mukavalta.
Janhonen opiskelee nyt merkonomiksi ja pystyy viettämään aikaa kahden lapsensa kanssa, joiden etävanhempi hän on.
Opiskelu, salitreenit ja Nimettömät Narkomaanit -vertaistukiryhmän tapaamiset tuovat rutiinia päiviin.
Dopamiinihakuisena Janhosen on täytynyt opetella kestämään tylsyyttä.
– Olen oppinut nauttimaan tavallisesta arjesta.
Janhonen arvelee, että hänen helposti addiktoituva luonteensa on ainakin osittain geneettistä.
Hänellä on myös todettu ADHD.
Amfetamiinitaustansa vuoksi Janhonen ei uskalla aloittaa ADHD-lääkitystä. Ainakaan vielä.
Päihdesairaus nostaa mieleen vain mukavat hetket
Moni huumeriippuvainen kokee menettäneensä ihmisarvonsa, Pihla Valkeala A-klinikkasäätiöstä muistuttaa.
Silloin päihteettömään maailmaan on vaikea ponnistaa. Varsinkaan yksin.
– Tarvitaan hyvä tukiverkosto, hyvää hoitoa ja vielä senkin jälkeen todella pitkään tukea ja kannattelua, Valkeala sanoo.
Myös Joanna Janhonen tiedostaa olevansa ikuisesti addikti.
– En voi leikkiä tällä asialla, hän sanoo.
Janhonen tunnistaa jo tilanteet, kuten juhlapäivät tai lämpimät kesäillat, joissa mieleen pompsahtelee hyviä muistoja menneiltä ajoilta. Kultareunuksisissa muistoissa mieli unohtaa kaiken epämiellyttävän.
Niiden ajatusten pitää vain malttaa antaa mennä ohi.
Enemmän Janhonen joutuu omien sanojensa mukaan tekemään töitä pysyäkseen poissa rikoksista kuin huumeiden käytöstä.
Opintotuen varassa elävä Janhonen tietää, miten voisi tehdä rahaa nopeastikin. Hän kuitenkin tietää myös seuraukset.
Videolla Janhonen kertoo, mitä hän ajattelee päihde-elämään menetetyistä vuosistaan nyt.
Juttua muokattu to 11.6. klo 13:44
Alkuperäinen teksti: Joanna Janhonen pääsi koevapauteen kesällä 2025. Syyskuussa hänen koevapautensa lopetettiin hyvän käytöksen takia. Muutettu muotoon: Joanna Janhonen pääsi ehdonalaiseen kesällä 2025. Syyskuussa hänelle asetettu ehdonalaisen vapauden valvonta lopetettiin elämäntilanteen vakautumisen ja päihteettömyyteen sitoutumisen takia.