Eduskuntapuolueet pohtivat parhaillaan Suomen puolustusmenojen lisäämistä miljardeilla samalla, kun julkiseen talouteen pitää ensi vaalikaudella tehdä velkajarrun edellyttämät, noin 8–11 miljardin euron säästöt.
Yhtälö on vaikea.
Osa taloustieteilijöistä on sitä mieltä, että puolustusmenojen betonoimisesta tiettyyn osuuteen bruttokansantuotteesta kannattaisi vaikean taloustilanteen takia luopua.
Näin sanoo esimerkiksi Helsingin yliopiston julkistalouden professori Roope Uusitalo.
– Perussyy on se, että tarve leikata julkisia menoja tai korottaa veroja on niin valtava, että minkä tahansa menoerän lukitseminen tiettyyn miljardiluokkaan, tai tiettyyn prosenttiin BKT:stä niin, ettei siitä saa leikata ollenkaan, vaikeuttaa säästöurakkaa, Uusitalo sanoo.
Suomi sitoutui viime kesän Nato-huippukokouksessa nostamaan puolustusmenonsa viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta (bkt) 2030-luvun alkupuoliskolla.
Varsinaisten sotilasmenojen osuus nousisi 3,5 prosenttiin, ja puolustusta väljemmin tukevat menot 1,5 prosenttiin bkt:stä.
Sopimus oli vastaus Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin vaatimuksiin siitä, että Euroopan Nato-maat ottavat enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan.
Kehysriihessä hallitus päätti miljardiluokan lisäyksestä maanpuolustukseen. Rahaa ohjattiin muun muassa droonien torjuntaan.
– Suomella epäilemättä on tarvetta hoitaa droonipuolustus kuntoon, vahvistaa ilmapuolustusta tai varautumista kyberhyökkäyksiin, Uusitalo vahvistaa.
Kyse onkin siitä, kuinka läpinäkyvästi talouskasvuun sidottujen menojen tarpeellisuutta voidaan arvioida.
– Kun puhutaan todella suurista menoista, näitä tarpeita (pitää) voida verrata muihin tarpeisiin, eikä siihen että ne täyttävät jonkin nimelliseen osuuden bkt:stä.
Samasta syystä Uusitalo on ehdottanut muun muassa tutkimus- ja kehitysrahoituksen irrottamista bkt:stä. Lausunnosta on kirjoittanut Suomen Kuvalehti.
Puolustuksen tarve ei kasva talouden kasvaessa
Suomen Pankin neuvonantajan Jarkko Kivistön mukaan bkt:hen kytkemisen riskinä on se, että rahankäytöstä tulee tehottomampaa.
– Yleensä kaikki budjetoitu raha tulee käytettyä, ja jossain vaiheessa jokainen lisäeuro tuottaa aiempaa vähemmän hyötyä, Kivistö sanoo.
Yksi prosentti bruttokansantuotteesta vastaa nyt noin kolmea miljardia euroa, mistä voi laskea että 3,5 prosenttia tarkoittaa yli kymmentä ja viisi prosenttia noin 15:ttä miljardia euroa.
Kun talous eli bruttokansantuote kasvaa, mekanismi nostaa menoja automaattisesti.
– Puolustuksen tarve ei kasva talouden kasvaessa, Kivistö huomauttaa.
Suhdeluku ei kerro siitäkään, käyttääkö jokin muu Nato-maa rahat puolustuksen kannalta hyödyllisesti.
Esimerkiksi Slovakia luokittelee kaksi uutta sairaalaa puolustusmenoihin, jotta maa yltäisi Naton aiempaan, kahden prosentin bkt-tavoitteeseen.
Samat pelisäännöt
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus on säästänyt julkisesta taloudesta miljardeja. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) on kiteyttänyt, että käytännössä kaikesta on leikattu – puolustus pois lukien.
llman puolustus- ja korkomenojen kasvua Suomen julkinen talous olisi huomattavasti paremmalla tolalla.
Puolustuksen sitominen bkt-tavoitteeseen vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen.
Suomen Pankin Kivistön mukaan kasvavat puolustusmenot pitää kilpailuttaa mahdollisesti yhdessä muiden maiden kanssa. Ne tulisi kustantaa pääsääntöisesti leikkaamalla muita menoja ja korottamalla veroja – ei siis velalla.
– Puolustukseen tehtyjen panostusten on syytä kilpailla niukoista julkisista varoista muiden menokohteiden rinnalla. Kivistö sanoo.
Se mihin rahaa päätetään käyttää, on poliittinen arvovalinta.
– Ja jos puolustus arvioidaan riittämättömäksi, lisäeurojen sijoittaminen puolustukseen voi olla järkevää yhteiskunnan hyvinvoinnin näkökulmasta, Kivistö sanoo.
Puolustus on siinä mielessä poikkeuksellinen hyödyke, että rauhan aikana on vaikea sanoa, milloin sitä on liikaa tai liian vähän.
Jarkko Kivistö, Suomen Pankki
Kopra: Sovitusta ei livetä
Parlamentaarisen puolustustyöryhmän puheenjohtaja Jukka Kopra (kok.) tunnistaa prosenttimatematiikan haasteet.
Kokonaan toinen kysymys on Nato-maiden poliittinen sopimus viiden prosentin menotasosta: siitä lipeäminen ei ole Suomelle vaihtoehto.
Naton itärajamaana Suomi on Kopran mukaan Nato-velvoitteiden noudattamisen suunnannäyttäjä.
– Jos Suomessa ei panosteta siihen Naton minimivaatimukseen, niin ei sitä kyllä sitten tehdä muissakaan Nato-maissa.
– Eli Suomi ei voi tästä velvoitteesta tai sopimuksesta tinkiä, Kopra sanoo.
Ekonomistit ovat huolissaan julkisen talouden kestokyvystä, mutta kysymyksen voi kääntää toisin päin: miten käy puolustuksen, jos talous lähtee luisuun?
– Jos bkt muuttuu, se vaikuttaisi suoraan puolustuksen euromäärään, mikä ei ole oikein. Meillä on tietyt tarpeet ja hankinnat, joilla on tietty hintalappu, ja niihin tarvitaan rahaa eikä niitä prosentteja, Kopra sanoo.
– Siksi olisi parempi puhua euroista.
”Maata ei puolusteta prosenteilla”
Puolustusministeriön kansliapäällikkö Janne Kuusela tyrmää huolen siitä, että sopimus johtaisi tehottomaan rahankäyttöön.
– Ihan kärkeen on todettava, että yhteinen bkt-tavoite ei tuo mitään avointa shekkiä.
Puolustuksen kulukuri pysyy Kuuselan mukaan tiukkana viiden prosentin tavoitetasosta huolimatta.
– Eihän maata millään prosenttiosuuksilla puolusteta. Jokainen meno harkitaan loppuun saakka, ja päätökset tehdään kansallisen tarpeen ja uhkanäkymän perusteella.
Kuusela muistuttaa, minkä takia Suomi nosti puolustusmenoja jo aiemmin – ei Trumpin vaan Venäjän hyökkäyssodan ja sotilaallisen uhkan takia.
– Tilanne on hyvin epävakaa. Kukaan ei tiedä, milloin ja kuinka sota päättyy, ja mikä uhkanäkymä on sen jälkeen.
Ministeriön mukaan 3,5 on minimi
Nato-sitoumus ei kuitenkaan perustu uhka-arvioon, vaan se on poliittinen sopimus Euroopan yhteisen puolustuksen parantamisesta.
Puolustusministeriön Kuusela painottaa, että tarkasti puolustusmenoihin rajattu 3,5 prosenttia ei ole Suomen tarpeisiin nähden ylimitoitettu, pikemminkin päinvastoin.
– Todellinen tarve on Suomessa ja useimmissa muissa Nato-maissa enemmän kuin 3,5 prosenttia BKT:stä.
Ruotsi, Norja ja Tanska käyttävät paremman taloustilanteensa ansiosta puolustukseen selvästi Suomea enemmän rahaa. Jos Suomen talous kasvaa, prosenttiosuus olisi siinä tilanteessa Kuuselan mukaan pieni päänvaiva.
– Se olisi valtavan hienoa. Silloin saataisiin todellakin puolustus kuntoon. Kuten sanoin, se 3,5 prosenttia on vähimmäistavoite, joka ainakin pitäisi käyttää.
Houkutus ujuttaa menoja puolustukseen
Kun rahasta on pulaa, voi syntyä houkutus laskea puolustusta tukeviksi menoiksi kaikenlaista. Esimerkiksi sotilasmenoja täydentävään 1,5 prosentin osuuteen luetaan esimerkiksi väylien parannushankkeita.
Valtiovarainministeriön (VM) kansliapäällikkö Juha Majanen on ehdottanut kasvavien puolustusmenojen ohjaamista tutkimus- ja kehitysrahoitukseen.
VM:n budjettipäällikön Mika Niemelän mukaan Nato-sitoumuksen 1,5 prosentin osuus pyritään täyttämään olemassa olevista menoista niin, ettei lisäkuluja tule.
Puolustusministeriön Janne Kuusela sanoo, ettei 1,5 prosentin saavuttaminen ei ole vaikeaa Suomen kaltaisessa maassa, joka nojaa kokonaismaanpuolustukseen. Suomessa ei esimerkiksi ole erikseen sotilassairaaloita, vaan sotatilanteessa julkinen terveydenhuolto huolehtii haavoittuneista.
– Uskon, että meillä se lukema on jo merkittävästi yli 1,5 prosenttia.
– Luku ohjaa enemmän niitä maita, joilla tämmöistä ajattelua ei aikaisemmin ole ollut.
Puhetta jännitteisestä aiheesta
Puolustus on erityinen menokohde. Varaudutaan tilanteeseen, jonka ei haluta koskaan tapahtuvan.
Silti puolustusrahojen käyttöä pitäisi voida arvioida avoimesti, kuten muitakin menoja.
Niiden läpivalaisua haittaa Uusitalon mukaan se, ettei keskustelua käydä aina julkisesti.
– Siinä mielessä puolustusvoimat on ehkä päässyt menojen perustelemisessaan pikkuisen helpolla, Uusitalo sanoo.
Jos puolustus pettää, rahasta puhuminen on myöhäistä.
– Puolustus on siinä mielessä poikkeuksellinen hyödyke, että rauhan aikana on vaikea sanoa, milloin sitä on liikaa tai liian vähän, Suomen Pankin Kivistö summaa.