Nora Lindahl otti riskin Suomen vuoksi

Nora Lindahl, 21, otti riskin, joka olisi voinut maksaa hänelle yhden uran päätavoitteista.

Yleisurheilijalupaus kohahdutti alkuvuodesta, kun hän ilmoitti vaihtavansa Ruotsin maajoukkueasun Suomen sinivalkoiseen.

Yleisurheilussa edustusoikeuden vaihtaminen tarkoittaa normaalisti kolmen vuoden karenssia, jolloin urheilija ei saa edustaa kumpaakaan maata maaotteluissa tai kansainvälisissä arvokisoissa.

Niin pitkä karenssi olisi tarkoittanut, että Lindahl ei olisi voinut osallistua Los Angelesin olympialaisiin vuonna 2028. Silti hän päätti edustaa Suomea.

– Näin sen sijoituksena tulevaisuuteeni. Suomessa minulla on parhaat mahdollisuudet päästä maailman huipulle, Lindahl sanoo Ylen Sportliv-ohjelmassa.

Tässä jutussa Lindahl kertoo, mikä Suomessa on niin paljon paremmin kuin Ruotsissa, että hän oli valmis ottamaan valtavan riskin.

Suomalainen järjestelmä parempi kuin Ruotsissa

Jo juniorina Nora Lindahl joutui valitsemaan kahden kotimaansa välillä.

Hänellä on kaksoiskansalaisuus: isä Markus on suomalainen, äiti Frida ruotsalainen. Ruotsin edustaminen juniorina tuntui luonnolliselta, koska perhe asui silloin siellä.

Perheessä ei oltu täysin yksimielisiä. Äiti Frida oli ehkä hieman yllättäen se, joka ehdotti Suomea.

– Valinta osui Ruotsiin lähinnä mukavuussyistä. Asuimme siellä, Nora kävi koulua ja hänen kaverinsa olivat siellä, sanoo äiti Frida Lindahl.

Ruotsin maajoukkueessa Lindahl voitti muun muassa nuorten EM-kultaa 200 metrillä vuonna 2023. Hän pääsi mukaan Ruotsin olympiajoukkueeseen Pariisiin 2024.

Olympialaisten jälkeen hän alkoi kuitenkin pohtia, olisiko mahdollista edustaa tulevaisuudessa Suomea.

Nora selvitti, mitä edustusoikeuden vaihto tarkoittaisi ja olisiko se ylipäätään mahdollista. Kansainvälisten sääntöjen mukaan vaihtoon liittyy yleensä kolmen vuoden karenssi, jolloin urheilija ei saa edustaa kumpaakaan maata arvokisoissa tai maaotteluissa. Siitä huolimatta edut painoivat enemmän kuin haitat.

– Suomen järjestelmä sopii minulle paremmin. On selvempää, mitä urheilijalta vaaditaan, jotta pääsee harjoitusryhmiin tai valitaan arvokisoihin. Myös harjoitusolosuhteet ovat täällä paremmat.

Lindahl mainitsee Urhean (Helsingin urheiluakatemian ja Olympiakomitean harjoituskeskus) testilaboratorion, korkeapaikkahuoneen ja palautumisjärjestelmien olevan suuria etuja. Ruotsissa hänellä ei ollut samanlaisia resursseja käytettävissään.

Selkeys ja läpinäkyvyys suomalaisessa järjestelmässä painoivat kenties eniten.

Ennen Pariisin olympialaisia Lindahl kuului niihin Ruotsin urheilijoihin, jotka joutuivat odottamaan paikkaa joukkueessa, vaikka tulosrajat oli saavutettu. Sen hän koki pettymyksenä, joka haittasi valmistautumista.

– Ruotsin systeemi on vähän epämääräinen. Tapa, jolla minut otettiin Pariisin olympialaisiin mukaan, ei ollut miellyttävä. Suomessa on selvät säännöt ja se antaa urheilijalle rauhan.

Vaihto herätti paljon reaktioita

Nora Lindahl valmistautuu päivän intervalliharjoitukseen Urhea-hallin radalla Helsingissä.

Aamun harjoitus pitää sisällään 40:n, 50:n ja 60:n metrin spurtteja kolmen sarjoissa. Jokaisen vedon välissä mitataan laktaatit. Tällaista mahdollisuutta testauksiin ei ollut käytettävissä Ruotsissa.

Päätös vaihtaa edustusmaata herätti keskustelua sekä Suomessa että Ruotsissa. Lindahl yllättyi siitä, että Ruotsissa asia herätti enemmän huomiota kuin Suomessa.

– Tiesin, että ihmiset reagoisivat, mutta en arvannut, että se paisuisi niin isoksi Ruotsissa. Osa ymmärsi tilanteeni, osa taas ei ollenkaan – reaktiot ovat olleet hyvin vaihtelevia.

Kolmen vuoden karenssi lyheni kahteen

Edustusoikeuden vaihtoon liittyvä kolmen vuoden karenssi olisi tarkoittanut, että Lindahl olisi jäänyt ilman mahdollisuutta kilpailla Los Angelesin olympialaisissa 2028.

Suomen yleisurheiluliitto haki kansainväliseltä lajiliitolta WA:lta karenssin lyhentämistä, ja maaliskuun lopulla tuli päätös: karenssi lyheni kahteen vuoteen ja päättyy 31.12.2027. Näin ollen Lindahlilla on mahdollisuus kilpailla Suomen väreissä jo vuoden 2028 olympialaisissa.

– Olin varautunut kolmen vuoden karenssiin, mutta kun se lyheni kahteen, se oli suuri helpotus. Odotus seuraaviin olympialaisiin olisi ollut todella pitkä, mutta olin valmis ottamaan riskin.

Kilpaileminen olympialaisissa Suomen väreissä oli Lindahlin unelma jo ennen edustusoikeuden vaihtoa.

Nyt siitä voi tulla totta odotettua aiemmin. Vuonna 2028 kilpailuohjelmassa ovat MM-hallikilpailut, EM-kisat ja olympialaiset – joten edustusoikeuden tauko loppuu sopivasti yleisurheilun huippuvuoteen.

– Jään paitsi yksistä EM- ja MM-kilpailuista, mutta nyt voin rakentaa nämä kaksi seuraavaa kautta juuri niin kuin haluan.

Perheen projekti

Juoksuharjoituksen jälkeen Lindahl siirtyy pituushyppypaikalle. Siellä hän hyppää yhdessä belgialaisen pikajuoksijan Simon Verherstraetenin kanssa. Verherstraeten pitää hallussaan Belgian ennätystä 60:llä ja 200:lla metrillä.

Ulkomaisten urheilijoiden kutsuminen harjoituksiin ja uusien vaikutteiden hakeminen on Lindahleille tärkeää. Noran urheilu-ura on todellinen perheprojekti.

Äiti Frida on ollut valmentaja alusta asti ja vastaa harjoittelun suunnittelusta ja toteutuksesta. Isä Markus toimii apumiehenä ja virallisesti kilpailuagenttina. Molemmat vanhemmat ovat mukana harjoituksissa ja kilpailuissa.

Isä Markuksella on SM-mitaleja HIFK:n paidassa ja useita maajoukkue-edustuksia 90-luvulta. Hän osallistui muun muassa EM-kisoihin Helsingissä 1994.

Tyttären harjoitteluun hän ei puutu.

– Frida on pomo. Neljä vihaista silmää tuijottaa, jos menen liian lähelle, Markus naurahtaa.

– Minun tehtäväni on tukea ja hoitaa kaikki muu, myös talouspuoli.

Valmentajaäiti Frida katsoo, että tärkeintä on edetä rauhallisesti: maailman huipulle pääseminen on pitkä projekti.

– Meidän ei tarvitse olla parhaimmillamme juuri nyt, vaan vasta muutaman vuoden päästä. Ei saa kiirehtiä. Pariisin olympialaiset eivät olleet edes suunnitelmissa – tähtäimessä ovat vasta seuraavat kahdet olympialaiset.

Tällä hetkellä keskitytään nopeuteen, mutta suunnitelmissa on siirtyä 100:lta ja 200:lta metriltä pidemmille matkoille, kuten 400:lle metrille. Noran 200:n metrin ennätys on nyt 22,88 ja sillä oltiin Euroopan tilastoissa 30:n parhaan joukossa vuonna 2025.

– Voimme rauhassa rakentaa harjoittelua seuraavat kaksi vuotta haluttuun suuntaan, kun suuret kilpailut eivät määrää aikataulua. Tavoitteena on päästä olympialaisiin ja siellä finaaliin – viimeistään Brisbanessa 2032, Frida summaa.

Tulevaisuus

Nora Lindahl päättää päivän harjoituksen pituuspaikalla vauhdittomaan viisiloikkaan. Isä Markus merkkaa loikan pituuden.

– Seuraavalla sitten pidemmälle, isä kannustaa.

Nora odottaa innolla tulevaa kilpailukautta Suomessa. Nyt hän tuntee olevansa enemmän suomalainen kuin koskaan, kun edustusoikeuden vaihto on tehty.

Kahden vuoden päästä Nora Lindahl voi osallistua olympialaisiin Suomen asussa. Ajatus siitä, että saa pukea ylleen sinivalkoiset värit ja edustaa toista kotimaataan, tuntuu erityiseltä.

– Olisi hienoa päästä olympiafinaaliin Suomen paidassa.

Matkan varrella hän tulee kohtaamaan monta vanhaa joukkuekaveriaan – erityisesti silloin, kun ohjelmassa on Ruotsi–Suomi-maaottelu.

– En ajattele sitä niin. Yleisurheilu on yksilölaji ja kilpailemme aina myös kavereitamme vastaan, olivat he sitten samassa maajoukkueessa tai eivät. Ei sillä ole väliä, minkä värinen edustuspaita minulla on päällä.

Yle Urheilun henkilökuva julkaistaan sunnuntaisin. Lue tästä viime viikon henkilökuva: Teinitytöt kiljahtelevat ja pikkupojat häkeltyvät, kun ”Suomen Messi” villitsee Saksassa