Yhä useampi koiranomistaja suojaa lemmikkinsä punkeilta, vaikka se voi olla ympäristölle haitallista.
Jyväskyläläinen eläinlääkäri Marjut Jormakka arvioi, että jo suurimmalla osalla suomalaisista koirista on käytössä jonkinlainen punkkikarkote.
Punkkikarkotteen voi antaa koiralle joko tablettina, liuoksena tai injektiona. Lisäksi on punkkipantoja ja -huiveja.
Karkotteiden suosio kasvaa, koska punkkien ja niiden levittämien tautien määrä on lisääntynyt.
Punkkikarkotteiden sisältämä myrkky on vaarallista myös hyönteisille ja pesiville linnuille. Myrkkyä voi levitä luontoon esimerkiksi koiran kakan tai karvan mukana.
Punkkikarkotteiden ympäristövaikutuksista keskusteltiin Ylen Luontoillassa maalis-huhtikuussa. Aihe on puhuttanut myös sosiaalisessa mediassa.
Kuuntele katkelma Ylen Luontoillasta:
Koiranomistajia huolettaa oma ja koirien terveys
Jyväskyläläiset koiraharrastajat Annemari Lindholm, Pipsa Ylönen ja Emmi Salenius ovat antaneet koirilleen tänä keväänä tablettimuotoisen punkkikarkotteen.
– Pesen koirat säännöllisesti, joten liuosmuotoiset karkotteet eivät toimi meillä. Koirat myös nukkuvat sängyssä, enkä halua, että karkotetta pääsee iholleni, Lindholm perustelee.
Ylönen suojaa koiransa punkeilta, jotta koira ei toisi niitä sisälle.
– Eniten pelottaa, että saisin itse jonkin punkkivälitteisen taudin.
Kolmikko on törmännyt punkkikarkotteiden ympäristövaikutuksia koskevaan keskusteluun sosiaalisessa mediassa.
He ovat oppineet, että tablettina tai injektiona annettavista punkkikarkotteista voi jäädä jäämiä koiran ulosteeseen. Karkotteen sisältämää myrkkyä voi olla kakassa jopa kolme kuukautta kuurin jälkeen.
– Olen aiemmin miettinyt lähinnä liuoksen vaikutuksia vesistöille. Nyt aloin miettiä myös tablettimuotoisen lääkkeen mahdollisia haittoja luonnolle, Salenius kertoo.
Marjut Jormakan mukaan koiranomistajien yleisimmät kysymykset liittyvät siihen, miten punkkikarkotteet vaikuttavat koiran tai ihmisen terveyteen.
Punkkikarkotteiden ympäristövaikutuksista ei juurikaan kysytä. Jormakka mielestä se johtuu siitä, että ympäristövaikutuksista ei puhuta tarpeeksi.
Hänen mukaansa niistä tarvittaisiin lisää tutkimustietoa myös eläinlääkäreiden käyttöön.