KIOVA Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, lähetti bioteknikko ja kirjojen kääntäjä Volodymyr Tšernyšenko vaimonsa ja 10-vuotiaan poikansa ulkomaille. Hän jäi yksin Kiovan alueella sijainneeseen kotiinsa, joka muuttui täysin hiljaiseksi. Vain tykistön jylinä rikkoi hiljaisuuden.
Juuri ennen sotaa hän oli alkanut kääntää amerikkalaisia lastenkirjoja, jotka kertoivat kaupunkia rakentavista työkoneista. Yhtäkkiä hän sai ajatuksen.
– Entäs jos näihin pieniin autoihin hyökättäisiin raketinheittimillä, panssarivaunuilla ja tankeilla? Jotenkin itsestään, sana sanalta, alkoi syntyä tarina ukrainalaisista työkoneista, jotka rakensivat kaunista kaupunkiaan, Tšernyšenko kertoo Ylelle.
Näin Tšernyšenko tuli lastenkirjailija.
Kirjan sankariksi nousi ukrainalainen hävittäjälentäjä, joka pelastaa työkoneet vihollisen sotakoneilta.
Hahmo pohjautuu Ukrainassa sodan alussa syntyneeseen legendaan ”Kiovan haamusta”, hävittäjä-ässästä, joka suojeli Kiovaa ilmataisteluissa.
Tarinoita toivosta keskellä kauhua
Ukrainassa on julkaistu viime vuosina kymmeniä sotaa käsitteleviä lastenkirjoja. Aiheet vaihtelevat kodin menetyksestä läheisten kuolemaan. Yhteistä kirjoille on, että ne antavat toivoa paremmasta.
Tšernyšenko luki kirjaansa Ylelle ja kertoi, miksi sotakirjat ovat tärkeitä:
Esimerkiksi Ukrainan armeijan 3. rynnäkköprikaati on julkaissut viime vuonna lastenkirjasarjan, joka perustuu perinteisiin ukrainalaisiin satuihin. Esikoulu- ja alakouluikäisille suunnatut teokset kuvaavat nykyistä sotaa saduista tuttujen vertauskuvien avulla ja pyrkivät vahvistamaan kansallista identiteettiä.
– Sota on tietysti kauheaa ja traumaattinen kokemus lapsille. Mutta he tarvitsevat myös tarinoita voitosta, siitä, miten me lopulta voitamme tämän vihollisen, Tšernyšenko sanoo.
Kirjailija kertoo, että palaute on ollut pääsääntöisesti myönteistä, mutta jotkut psykologit sanoivat, että lapsille pitäisi tarjota kirjoja, jotka vievät ajatuksia pois sodasta.
– Jokaisella lapsella on omat tarpeensa. Tarvitaan myös kirjoja, jotka auttavat puhumaan sodasta. Aiheesta ei voi tehdä tabua, Tšernyšenko sanoo.
Tšernyšenkon kirjojen kustantaja Marija Kurotškina myöntää, että sotakirjan julkaiseminen lapsille oli iso päätös. Kustantamo kysyi neuvoja psykologeilta ja julkaisi kirjan ensiksi kokonaan netissä saadakseen palautetta ennen painetun version ilmestymistä.
– Lastenkirjat eivät saa pahentaa lasten mahdollisia sotatraumoja, Kurotškina sanoo.
Tšernyšenkon kirjojen kustantaja herkistyy muistellessaan kirjan syntyä:
Kustantajan varovaisuus on ymmärrettävää – pian täysimittaisen sodan alkamisen jälkeen Ukrainassa julkaistiin lastenkirja, joka kertoi 13:sta Venäjän hyökkäyksessä kuolleesta lapsesta. Ukrainan kansallinen psykologiyhdistys suhtautui kirjaan kielteisesti ja varoitti lukemasta sitä lapsille.
Vanhemmat kehuivat, mutta eivät ostaneet
Yle haastatteli vanhempia ja aikuisia Kiovan kirjakaupoissa lasten sotakirjoista. Kaikki pitivät niitä tervetulleina.
– Se on oivallinen väline kertoa sodasta kuvien ja tekstin kautta, jotka on suunnattu lapsille, neljävuotiaan tyttärensä kanssa kirjakauppaan tullut Karina Katšurovska kertoo.
Siitä huolimatta harva oli ostanut itse näitä kirjoja. Moni pohdiskeli sopivaa ikää alkaa lukea lapsille sodasta, vaikka kaikki kertoivat kotona keskustelevansa siitä lasten kanssa jatkuvasti.
Sankarivainajan saattue hiljentää koko kirjakaupan kesken haastattelun:
Viereisen Bukva-kirjakaupan myyjä Natalija Kovalets vahvistaa, etteivät lasten sotakirjat oikein käy kaupaksi. Kaikkein suosituimpia ovat ne sotakirjat, jotka ovat mahdollisimman positiivisia.
Heikko suosio näkyi myös konkreettisesti: kaupan hyllyssä oli listattu tämän hetken viisikymmentä suosituinta lastenkirjaa. Ensimmäinen sotaa käsittelevä kirja oli sijalla 45.
– Monille vanhemmille aihe on sen verran kipeä, että he vain ohittavat tämän nurkkauksen, Kovalets sanoo.
Se saattaakin olla iso syy, mikseivät kirjat käy kaupaksi, vaikka ajatuksen tasolla niitä pidetään hyvinä. Tämä käy ilmi myös kirjailija Tšernyšenkon haastattelussa.
– Ongelma kirjoissani on, että jostain syystä vanhemmat alkavat itkeä joka kerta kun lukevat niitä. Usein vanhempi valittaa, että lapsi pyytää lukemaan kirjaa kymmenennen kerran, mutta en voi, koska ääni tukahtuu itkuun, Tšernyšenko kertoo.
Kustantaja Kurotškinan mukaan sota on romahduttanut lastenkirjojen menekin muutenkin, sillä yli kolmannes Ukrainan lapsista on joutunut pakenemaan sotaa kotiseudultaan. Heistä melkein kaksi miljoonaa on muuttanut ulkomaille.
– Ennen täysimittaista sotaa myimme kirjoja äideille, jotka ostivat kokonaisia kokoelmia, täyttivät suoraan kokonaisia hyllyjä lastenkirjoilla. Nyt harvat vanhemmat tekevät sellaista, koska kaikki ymmärtävät, että jossain vaiheessa täytyy vain ottaa matkalaukku ja lähteä kotoa.
”Ero on siinä, että me puolustaudumme”
Tšernyšenko on kirjoittanut tähän mennessä kolme lastenkirjaa sodan aikana.
Viimeisin Tšernyšenkon kirja kertoo Oljasta, naisesta, joka palvelee Ukrainan armeijassa ja suojelee eläintarhaa Venäjän ilmahyökkäyksiltä.
– Kerran kun luin kirjasta lapsille kohtaa, jossa viholliskone tuhoutui riekaleiksi, kaikki lapset huusivat ”hurraa”! Silloin tiesin, että kirja on kirjoitettu oikein, Tšernyšenko sanoo.
Venäjä militarisoi lapsia järjestelmällisesti erityisesti miehitetyillä alueilla ja kasvattaa heitä vihaamaan maanmiehiään.
Voivatko ukrainalaiset sotakirjat johtaa samaan?
Tšernyšenkon mielestä ei.
– Ukraina puolustautuu, emmekä ole omasta tahdosta joutuneet näihin olosuhteisiin. Lapset eivät itse taistele kirjoissani, vaan ne kertovat aikuisista, jotka suojelevat heitä, Tšernyšenko kertoo.
Tšernyšenkon toinen kirja kertoi pienestä veturista, joka evakuoi lapsia piiritetystä kaupungista. Kirjan julkaisun alla Tšernyšenko sai suruviestin: hänen veljensä oli kaatunut rintamalla.
– Se oli hyvin vaikeaa. Mutta onneksi ehdimme lisätä hänelle omistuksen: 'Veljelleni, joka suistui raiteilta 24. joulukuuta 2024.'
Tšernyšenko haluaa jatkaa lastenkirjojen kirjoittamista. Hänen toiveenaan on kuitenkin, että seuraava kirja ei käsittelisi sotaa.
– Toivon, että sota loppuu ja lapset voivat taas kasvaa normaalissa ympäristössä. Ja että minun ei tarvitse enää kirjoittaa tällaisia kirjoja.
Volodymyr Tšernyšenkon kirjojen kuvitus: Tetjana Kopytova