Suomi juhli salibandyn alle 19-vuotiaiden naisten maailmanmestaruutta Italiassa sunnuntaina. Suomi kaatoi jatkoajalle venyneessä finaalissa Ruotsin dramaattisesti maalein 4–3.
– Ei sitä oikein edes tajua kunnolla vielä, että voitimme. Olemme tehneet todella paljon töitä tämän eteen, joten tuntuu tietysti todella hyvältä, kertoi Vilja Kuutniemi Helsinki-Vantaan lentokentällä.
Suomi johti ottelua kahden erän jälkeen 2–1, mutta kolmannessa erässä Ruotsi meni 3–2-johtoon.
Suomi lähti hakemaan tasoitusta ilman maalivahtia ja onnistui siinä vasta varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla. Vilja Kuutniemi vei pelin jatkoajalle.
Mestaruusjuhlat saivat lopulta alkunsa, kun joukkueen kapteeni Jenna Potinoja tuikkasi pelivälineen maalinsuulta sisään.
– En aluksi edes tajunnut, että se meni minun lavastani. Oli kuitenkin hienoa, että pystyi luomaan jengille tuollaisen elämyksen. Tärkeä hetki myös itselleni, Potinoja kuvaili ratkaisevaa maaliaan.
Yhteishenki avain voittoon
Potinojan mielestä oli hienoa, miten Suomen joukkue keräsi itsensä kolmannessa erässä menetetystä johdosta huolimatta.
– Tulimme tasoihin, eikä usko loppunut vieläkään, ja jatkoajalla pystyimme pelaamaan niin rohkeasti, että saimme laitettua pallon verkkoon ensimmäisenä. On se aika hienoa ja aika uskomatonta.
MM-turnauksen tähdistökentälliseen nimetty kaksikko kokee, että juurikin joukkueen henkinen vahvuus ratkaisi Suomelle sen kolmannen maailmanmestaruuden alle 19-vuotiaiden naisten ikäluokassa.
– Se meidän henkinen puoli on niin hyvä. Porukasta huomasi, että vaikka olimme tappioasemassa, niin se usko ja rohkeus ei vain lopu.
Myös päävalmentaja Jarkko Rinne pysyi ratkaisun hetkillä rauhallisena.
– Minulla kävi siten jännästi, että en ikinä ole ollut noin rauhallinen. Se tuli ehkä siitä, että pystyi luottamaan niin sataprosenttisesti kaikkiin. Onhan se upea tarina, että se kääntyi näin.
Kesällä 2024 pestissä aloittanut Rinne sanoo, että joukkueen yhtenäisyys oli avain mestaruuteen. Luottamusta pelaajien ja henkilökunnan välillä hän kuvailee valtavaksi.
– Illalla vähän mietiskelin, että kumpi on opettanut enemmän: pelaajat minua vai minä pelaajia. On ollut hieno matka, eikä tulos sitä määrää. Olisi ollut huonollakin tuloksella yhtä mahtava matka.
”Aika karu paluu arkeen”
Maailmanmestaruutta juhlittiin Italiassa myös asiaan kuuluvalla tavalla.
– Omasta puolestani voin sanoa, että yö oli lyhyt ja herätys oli aikaisin. Siitä voi päätellä loput, sanoi Potinoja.
Ja jatkuvatko juhlat vielä tästä?
– Otetaan powernapit ja katsotaan, mitä tehdään. Maailma on auki, kapteeni lisää.
Päävalmentaja Rinne, jonka tytär Neea Rinne pelasi myös kultajoukkueessa, joutuu kuitenkin jättämään mahdolliset jatkosuunnitelmat väliin.
– Minun juhlani taitavat alkaa kello viideltä työmaalla Lempäälässä, kun muu perhe suuntaa Turkuun. Aika karu paluu arkeen. En tiedä, minkälainen määrä hommia on rästissä. Eilen sai onneksi vähän nauttia vähemmillä yöunilla, valmentaja pyörittelee.
Kaikkiaan kyse on kuitenkin ikimuistoisesta matkasta, josta pelaajat voivat nauttia yhdessä vielä pitkään. Tulevaisuus näyttää Rinteen mielestä myös valoisalta.
– Pelit yleensä unohtaa jossain kohtaa, mutta tästä varmasti jää ystävyystarinoita ja pelikavereita moniksi vuosiksi. Olen varma, että joukossa on useita tulevia naisten maajoukkuepelaajia, Rinne päättää.