Suomen hiihtoliitto kertoi 7. toukokuuta palkanneensa maajoukkuevalmentajaksi norjalaisen Hans Kristian Stadheimin. Sisään käveli samalla CV, jonka kaltaista ei koskaan hiihtomaajoukkueen historiassa ole nähty.
Stadheim, 40, väitteli 10 vuotta sitten Oslon urheilukorkeakoulusta fysiologian tohtoriksi. Hän on valmentanut Simen Hegstad Krügeristä olympiavoittajan ja Hans Christer Holundista maailmanmestarin ja tehnyt lähes tyhjästä oslolaisesta Lyn Skistä Norjan johtavan junioriseuran.
Hän on testannut lukemattomia kovan tason kestävyysurheilijoita työskennellessään korkeakoulun ja sen naapurin, tarunhohtoisen Olympiatoppenin testilaboratoriossa.
Hän on toiminut Britannian maajoukkueen päävalmentajana, kun Andrew Musgrave nousi maailman eliittiin. Hän oli päävalmentaja yksityisrahoitteisessa Team Aker Dähliessä, jonka kautta esimerkiksi Astrid Öyre Slind, Silje Theodorsen, Thomas Maloney Westgård ja Sophie Laukli nousivat huipulle.
Tohtorin taustat ovat absoluuttisen huippu-urheilun ja tieteen näkökulmasta niin ällistyttävät, että kun Yle Urheilu tiistaina tavoitti Stadheimin Oslosta haastatteluun, ensimmäistä kysymystä ei tarvinnut kauan miettiä. Miten ihmeessä tällainen kaveri saatiin naarattua Suomeen ja miten on mahdollista, ettei Norja rekrytoinut häntä maajoukkuevalmentajaksi?
Mielenkiintoa viidestä maasta
Stadheim kertoo, että häneen kohdistui mielenkiintoa yhteensä viidestä hiihtoliitosta, joista Suomen tarjous osoittautui kiinnostavimmaksi.
– Norjan hiihtoliiton työpaikoista en ole ollut kiinnostunut 5–6 vuoteen. Olen erittäin suora ja rehellinen ihminen, ja kun esität Norjan hiihtoliitossa täysin perusteltuja kysymyksiä ylemmille tahoille, saat vaikean ihmisen maineen. En halua työympäristöön, jossa politiikka ja erilaiset henkilösuhteet näyttelevät niin suurta roolia, sanoo Stadheim, joka nimitysuutisensa julkistuksen alla lomaili Las Vegasissa.
Toinen syy on Stadheimin mukaan puhtaasti urheilullinen. Vaikka Norja haravoi Milano-Cortinan olympiakisoissa, toki pääasiassa Johannes Hösflot Kläbon ansiosta, seitsemän hiihtokultaa 12:sta, totuus ei Hiihtoliiton maajoukkueiden kannalta ollut kaunis.
Peräti 10 hiihtäjää 16:sta näki nimittäin mielekkäämmäksi valmistautua olympiakauteen kokonaan tai vähintään pitkiä aikoja A-maajoukkuetoiminnan ulkopuolella.
Ei halua täyttää juomapulloja
– Minua kiinnostaa valmentaminen itsessään. En halua olla tekninen johtaja, joka täyttää juomapulloja ja pyörittää logistiikkaa. Tämänkin takia ”Jocken” (ruotsalainen päävalmentaja Joakim Abrahamsson) ei ollut vaikea saada minua syttymään. Työ Suomessa alkoi heti tuntua merkitykselliseltä.
Valmennuksesta Stadheim myöntää hakevansa myös erittäin vahvoja tunne-elämyksiä. Nekin olisivat kisoja järjestään voittavassa Norjan joukkueessa tiukassa. Suomen joukkueessa ei ole vaaraa, että huippumenestys koskaan maistuisi arjen ruisleivältä.
Stadheim myöntää suoraan, että Norjan dominointia voi pitää maastohiihdolle huippu-urheiluna jopa eksistentiaalisena uhkana.
Tähänastiselta valmennusuraltaan Stadheim nostaa esiin kaksi kilpailua, jotka heittivät hänet erityisen huikeisiin tunnetiloihin. Toinen käytiin 11. helmikuuta 2018 Etelä-Korean Pyeongchangissa. Omat valmennettavat Krüger ja Holund ottivat skiathlonissa olympiakultaa ja -pronssia.
Ensin mainittua Stadheim valmensi 14-vuotiaasta saakka. Jälkimmäisen hän silloisen valmentajaparinsa Eirik Myhr Nossumin kanssa ylipuhui 2011 yrittämään vielä kerran, kun Holund oli vain kaksikymppisenä jo lopettanut uransa.
– Samanlaisen euforisen tunnetilan koin, kun Simen (Hegstad Krüger) voitti aikanaan ensimmäisen kerran Norjan nuorten mestaruuskisoissa. Sellaisten tunteiden takia rakastan tätä työtä.
Hurjat tavoitteet MM-kisoihin 2029
Vaikka Stadheim tuntee sekä norjalaisen että suomalaisen maastohiihdon realiteetit, hän saapuu ensimmäiselle maajoukkueleirille Vuokattiin toukokuun lopussa kuvia kumartelematta.
– Mentaliteetti on se, että suomalaiset hiihtäjät eivät lähde arvokisoihin tavoittelemaan sijoja 5–6, vaan mitaleita ja voittoja. Lahden MM-kisoissa 2029 tavoite on voittaa viestikultaa sekä miehissä että naisissa. Asenne on, että me omistamme kisa-areenan, naimisissa oleva kahden päiväkoti-ikäisen lapsen isä sanoo.
– Uskon, että urheilijat ovat uteliaan kiinnostuneita, pystymmekö tarjoamaan heille jotain aivan uutta ja stimuloivaa. Meidän työmme on vastata siihen huutoon ja auttaa heitä saamaan potentiaalistaan kaikki irti. Uskon valmennusryhmämme dynamiikkaan ja osaamiseen kuin vuoreen, Stadheim kuvaa tiimiä, johon kuuluvat myös valmentaja Matias Strandvall ja Hiihtoliiton huippu-urheilujohtaja Petter Kukkonen.
Kovassa juoksukunnossa
Stadheim on nelikymppisenäkin kovassa juoksukunnossa. 3 000 metriä kulki viime kerralla ajassa 9.22, ja mies lupaa juosta urheilijoidensa kanssa hyvää ravia pitkätkin maastolenkit.
– Rullahiihtolenkit seuraan pyörän satulasta tai autonratista.
Keskinorjalaisella maatilalla varttunut Stadheim alkoi 14-vuotiaana jalkapallon ohella hiihtää kilpaa, mutta saman piirin ikätoverin Petter Northugin ylivoima vei uskon omiin mahdollisuuksiin. Urheilukorkeakoulussa lääkärinopinnoista haaveillut Stadheim syttyi fysiologian, biomekaniikan ja biologian saloista täysillä.
– Päätin, että minusta tulee tieteellisesti pätevin norjalainen kestävyysurheiluvalmentaja.
Loistavasti menneiden maisteriopintojen jälkeen syntyi kofeiinin ja huippu-urheilusuorituksen korrelaatioon pureutunut väitöskirja. Stadheim korostaa useaan otteeseen, ettei saavu Suomen maajoukkuekokoontumisiin besserwisserinä takki auki, vaan nöyränä, ennakkoluulottomana ja täynnä auttamisen halua.
– Urheilijat ovat tietenkin toiminnan kuuma ydin. Eivät heitä auttavat valmentajat.
Iivo Niskasen, 34, paluu A-maajoukkueen vahvuuteen ilahdutti myös Stadheimia.
– Kun Iivo on huippukunnossa, kukaan ei hiihdä perinteistä paremmin. Ja tarkoitan tätä kirjaimellisesti. Hänessä nuoremmilla on upea esimerkki menestykseen johtavasta toimintamallista. Maltillisin harjoittelun hienosäädöin Iivolla on vielä 3–4 huimaa kautta edessä.
Suomi ei ainoa syntinen
Suomi on norjalaiselle hiihtomiehelle tietenkin tuttu maa, mutta esimerkiksi Vuokattiin Stadheim tutustuu nyt ensimmäistä kertaa. Kun Suomen huippuhiihto syöksyi mustaan dopingaukkoon MM-Lahdessa 2001, Stadheim seurasi uutisointia 15-vuotiaana hiihtojuniorina ja Mika Myllylän suurena ihailijana.
Ajan kanssa itseään tiukaksi antidopingihmiseksi luonnehtiva Stadheim on omaksunut ajatusmallin, joka Norjassa on ollut varsin harvinainen.
– Suomalaiset sortuivat silloisessa järjestelmässä dopingin käyttöön, se on kiistatonta. Mutta itse en usko, että useat muutkaan maat olivat silloin sen puhtaampia. Suomalaiset vain jäivät kiinni, erittäin monet muut samalla lailla toimineet hyvin todennäköisesti eivät.
Juttua muutettu kello 20.24. Stadheim halusi muuttaa lausuntoaan koskien vuoden 2001 dopinginkäyttöä. Hän korostaa, ettei usko suomalaisten olleen läheskään ainoita dopingia käyttäneitä hiihtäjiä Lahden MM-kisoissa 2001, mutta hän halusi viitata suoraan Norjan sijasta ”useisiin muihinkin maihin kuin Suomeen”.