Mika Hoffrén tuijotti lapsena Vectrex-pelikonsolia kuopiolaisen Lelukauppa Partasen näyteikkunan läpi silmät kiiluen. Vuosi oli 1983 ja hän olisi halunnut erikoisen vektorigrafiikkaan perustuvan pelikoneen, mutta toive ei toteutunut.
Hän ei päässyt pelaamaan sitä edes kaupassa, koska isot pojat olivat aina varanneet laitteen.
– Nuorena minulla ei ollut varaa ostaa pelejä ja laitteita. Haaveilin aina, että ostan joku päivä vanhat laitteet ja pelit itselleni ja pelaan niitä, kun pääsen eläkkeelle, kertoo Hoffrén.
Noin 40 vuotta näyteikkunahetkeä myöhemmin Hoffrén sai viimein omistukseensa yhdysvaltalaisen Vectrexin. Se on harvinainen, koska laite oli myynnissä vain vuosina 1982–1984. Nyt Hoffrénin kokoelmassa on yhteensä viisi Vectrexiä ja luonnollisesti myös kaikki sille valmistetut pelit.
Tältä vektorigrafiikka näyttää:
Hoffrénin kokoelmaan kuuluu tällä hetkellä noin 13 000 videopeliä koteloissaan pelien historiasta tähän hetkeen saakka. Kyseessä on Suomen suurin ja maailman neljänneksi suurin luetteloitu pelikokoelma.
Peleistä jokainen on kuvattu ja listattu I collect -tietokantaan, jonka tekijät ovat vahvistaneet keräilijälle, että hän on neljännellä sijalla. Yle on nähnyt kuvakaappauksen viestistä ja hyllymetreittäin pelejä.
Suomessa on Hoffrénin mukaan satoja keräilijöitä, mutta alle kymmenellä heistä on hallussaan tuhansia pelejä.
Pelikonsoli, joka hävisi Atarille ja Commodore 64:lle
Kokoelman kaikille peleille löytyy laite, jolla niitä voi pelata. Yleisimmät Atarit, Commodore 64:t, Nintendot ja Playstationit ovat peruskauraa kokoelmassa, mutta joukossa on Vectrexin lisäksi toinenkin harvinainen pelikonsoli.
Colecovision julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1982. Suomessakin sitä myytiin, mutta se jäi edullisimpien tietokoneiden jalkoihin – Commodore 64 ja Atari olivat puolet halvempia kuin Colecovision.
Mika Hoffrén ei valmistele museota yksin, hänen poikansa Samu Hoffrén järjestelee ja luetteloi pelejä. Hänen vastuulleen kuuluu myös laitteiden testaaminen.
Colecovision on Samu Hoffrénin mukaan pelikonsoleiden Mercedes-Benz:
Pelikoneelta kuhmolaiseen luontoon
Viisi vuotta sitten kuhmolaistunut pelikeräilijä kuvailee itseään vanhan liiton ATK-nörtiksi. Pelikoneista Hoffrén kiinnostui 1970-luvulla ja jo 1980-luvulla hän ohjelmoi pelejä itse.
Pelaaminen ei ole enää Hoffrénin ensimmäinen tavoite. Sen sijaan hän keskittyy pelimatkailun kehittämiseen.
Digitaalisen kulttuuriperinnön taltioiminen seuraaville sukupolville on Mika Hoffrénille tärkeää. Pelikeräilijä aikoo avata parin vuoden kuluessa kokoelmansa Kuhmoon museona, jonka nimi on Retro Game House.
– Kipinä peleihin tuli jo nuorena, että vau, nämä ovat hienoja. Fyysinen peli on niin kaunis, kun sitä pystyy koskettamaan, ja näkee myös sen oheismateriaalin, kuvailee Hoffrén.
Museon esikuvina ovat Alankomaiden Helmondissa sijaitseva Home Computer Museum, jossa kävijät voivat pelata vanhoilla koneilla, sekä Computerspielemuseum Berliinissä.
Vierailtuaan kummassakin Hoffrén ajatteli, että paremmaksi pitää päästä ja Kainuun pitää hyötyä hänen museostaan.
Myös Hoffrénin museossa on mahdollisuus pelata, ja se on osa matkailuelämystä. Hän aikoo profiloida matkailijat selvittämällä etukäteen heidän harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa.
– Valitsemme heille pelit ja laitteet pelattavaksi näiden tietojen mukaan. Teemme jokaisen matkan sellaiseksi kuin matkailija haluaa, kertoo Hoffrén.
Keräilijän ajatus on viedä matkailijat luontoon, koska hänen mielestään Kuhmo on maailman kaunein paikka. Juuri luonto sai Hoffrénin muuttamaan paikkakunnalle.
– Kohderyhmäämme ovat ulkomaiset premium-asiakkaat, joilla on varaa käyttää rahaa. Tuomme matkailijat tänne viihtymään ja nauttimaan myös luonnosta eli kansallisaarteestamme.
Retro Game House aikoo olla näkyvillä kainuulaisillekin esimerkiksi järjestämissään pelitapahtumissa, joissa osa kokoelmasta on nähtävillä ja testattavana.
Simo Häyhälle omistettu Commodore ja nimikirjoituksia
Keräilijät ostavat vanhoja pelejä ja niihin liittyviä esineitä alan messuilta, huutokaupoista tai toisiltaan.
Hoffrénin laitteisiin kuuluu muun muassa tarkka-ampuja Simo Häyhän kunniaksi tehty Commodore 64:n pelikone ja näppäimistö, jotka ovat puolalaisen taitelija Darth Skalmarin käsialaa.
– Ostin sen suomalaiselta keräilijältä, joka oli ostanut sen Darth Skalmarilta. Totesimme, että meidän koti on paras paikka tälle.
Voit katsoa näppäimistön etu- ja takapuolta kuvaa liu'uttamalla.
Osa peleistä on uniikkikappaleita, joita on vain yksi tai kaksi maailmassa. Pelistä tekee uniikin esimerkiksi se, että siitä on tekijän oma versio tai digitaalisesta pelistä on vain yksi fyysinen kappale.
Myös pelin tekijän nimikirjoitus tekee pelistä uniikin. Hoffrénilla on niitä satoja. Nimikirjoitus nostaa pelin keräilyarvoa.
”To Mika all my best, Al Lowe”, lukee kulttimaineeseen nousseen K18-pelin Leisure Suit Larry 1:n kannessa. 1987 julkaistussa pelissä pelaajan tehtävänä on saada pelihahmo Larry pääsemään eroon neitsyydestään.
Pelikokoelma kasvaa Hoffrénin mukaan päivittäin. Keräilyvauhti on ollut hurjaa, sillä tosikeräilyn hän aloitti vasta neljä vuotta sitten. Tuolloin pelejä oli vain noin 500.
Hoffrén tavoittelee luetteloidulla kokoelmallaan maailman ykkössijaa. Tärkeintä hänelle ovat kuitenkin tulevien matkailijoiden kokemat elämykset, joiden hän toivoo olevan mullistavia.
Pelit ja niiden keräily on Hoffrénille rakas harrastus. Hän ei ole laskenut, kuinka paljon rahaa hän on harrastukseensa käyttänyt.
– Tunnearvoa ei voi rahassa mitata.
Alla olevasta kuvagalleriasta näet yksityiskohtia kokoelmasta. Kuvatekstit saa auki kuvia klikkaamalla.
