Tappara on jälleen Suomen mestari. Tamperelaisten paluu valtaistuimelle ratkesi keskiviikkona, kun kirvesrinnat voittivat Kouvolan KooKoon äärimmäisen tasaisen finaalisarjan seitsemännessä ja ratkaisevassa ottelussa.
Samalla päättyy Tapparan ruotsalaispäävalmentaja Rikard Grönborgin kolmen kauden jakso Tampereella. Keväällä 2023 alkanut aikakausi toi kaksi Suomen mestaruutta, vuosina 2024 ja 2026.
Tappara voitti myös tämän kauden runkosarjan ja teki siinä eniten maaleja. Aivan kuten Grönborgin ensimmäisellä kaudellakin. Tämän kauden Tappara oli täynnä taitoa sekä fyysisempiä roolipelaajia. Miehistöllä oli kyky mukautua vastustajan vaatimaan pelityyliin.
Kyseessä oli Grönborgin aikakauden huipentuma, eikä mitään ollut jätetty sattuman varaan. Ykköstorjuntavastuun kantoi triplamestaruusputken (22–24) tavoin Christian Heljanko.
Grönborgin kolmivuotisjaksosta tekee poikkeuksellisen se, että sen aikana haettiin menestyksen ohella myös tyylipisteitä.
Grönborg saapui Tapparaan aikana, jona taktiikkaorientoituneessa suomalaisessa kiekkokeskustelussa träpistä ja viivelähdöistä oli tullut kirosanoja. Peli SM-liigassa oli kauttaaltaan taktisesti korkeatasoista, mutta ajoin niin seisahtunutta, että katsomossa katseet nousivat puhelinten näytöltä lähinnä ylivoimien aikana.
Tre Kronorin kahteen MM-kultaan aiemmin urallaan luotsannut Grönborg otti vastaan pestin, joka vaikutti paperilla ”itsemurhatehtävältä”. Olihan Tappara juuri Grönborgin saapuessa voittanut Jussi Tapolan valmennuksessa kaksi Suomen mestaruutta putkeen ja CHL:n.
Tappara oli jo valmiiksi kaikilla urheilullisilla mittareilla huippuiskussa, Suomessa jopa ylivoimainen.
Seura halusi haastaa itseään ja tämän työn kippariksi valittiin Grönborg, jonka missioksi ei tullut ainoastaan voittaa, vaan voittaa tietyllä tyylillä. Tämä nosti tehtävän vaikeuskertoimen uudelle tasolle.
Tappara halusi muuttaa pelitapansa suoraviivaisemmaksi, nopeammaksi ja aggressiivisemmaksi. Uuden pelitavan haluttiin auttavan pelaajia kehittymään ja tekemään itsenäisesti nopeita ratkaisuja.
Uuden ajatuksen myyminen kaiken vanhalla tyylillä voittaneille pelaajille vaati yli 30 vuotta valmentaneelta sekä johtamisen ja viestinnän yliopistotutkinnot suorittaneelta Grönborgiltakin tämän kaiken osaamisen.
Kaupat kuitenkin tehtiin ja lopputulema oli, että tiiviin viisikkopelin, kurinalaisuuden ja muiden Suomi-kiekon hyveiden mallioppilaana tunnettu Tappara oli muuttunut hetkessä hurjasti luistelevaksi ja arvaamattomaksi liigan vastavirtaan kulkijaksi.
Vaikka kauden 2023–24 pudotuspeleissä Tappara palautti voittamiseen vaadittavaa malttia ja rytmejä peliinsä, oli uudistuminen jo mielikuvien tasolla onnistunut: Tappara oli brändännyt itsensä yhdessä kaudessa pelillisesti uudistuneeksi.
Tämä oli välttämätöntä, sillä joulukuussa 2021 uuteen Tampereen areenaan muuttaneella joukkueella ei ollut kirjaimellisesti varaa tulla epäkiinnostavaksi. Areenan korkeat menot oli katettava ja väkeä saatava halliin myös areenan uutuuden viehätyksen hälvettyä.
Myös junioreille luotiin Grönborgin aikana suora reitti Tapparan liigajoukkueeseen.
Päättyneellä kaudella seuran piste-ennätyksen runkosarjassa tehnyt ja pistepörssin 77 pisteellään voittanut Benjamin Rautiainen sekä Grönborgin ensimmäisellä kaudella läpimurtonsa tehnyt ja pian NHL-sopimuksen saanut Oiva Keskinen ovat tällä kaudella läpi lyöneiden 17-vuotiaiden Oliver Suvannon ja Juho Piiparisen tavoin esimerkkejä hyvin tehdystä työstä.
Viimeksi mainituista on ennakoitu jopa ensi kesän NHL-varaustilaisuuden 1. kierroksen varauksia. Näille pelaajille annettiin mahdollisuus oppia, virheidenkin kautta.
Tapparan rohkea irtiotto
Grönborg, joka on Yhdysvaltain ja Ruotsin kaksoiskansalainen, oli ensimmäinen ulkomaalaispäävalmentaja SM-liigassa 14 vuoteen ja keväällä 2024 hänestä tuli ensimmäinen ulkomaalainen mestaripäävalmentaja 27 vuoteen, heti ensimmäisellä liigakaudellaan.
Voittajan tyyliä kopioidaan aina, oli kyse sitten NHL:stä tai mistä tahansa sarjasta. Grönborgin ensimmäisen kauden menestys ja lopulta mestaruus resonoivat SM-liigassa laajemminkin.
KooKoo palkkasi keväällä 2024 päävalmentajakseen Jouko Myrrän ja SaiPa antoi puolestaan vastuun hurjaa luistelukiekkoa valmentavalle Raimo Helmiselle, tunnetuin seurauksin.
Tappara ja Grönborg eivät tietenkään keksineet pystysuunnan pelitapaa. Jouko Myrrä oli peluuttanut Ilveksessä raikasta pystysuunnan kiekkoa jo ennen Grönborgin Suomeen saapumista. Myrrälle potkut syksyllä 2022 antanut Ilves ei kuitenkaan uskonut omaa polkuaan kulkevaan valmentajaan, vaan palkkasi tilalle kesken kaiken Antti Pennasen.
KooKoon, SaiPan ja Tapparan pelitavat eivät ole olleet identtisiä, mutta ne kaikki poikkeavat huomattavasti kolmen vuoden takaisen SM-liigan valtavirrasta. Päättyneellä kaudella Tappara voitti, KooKoo oli toinen ja SaiPa kolmas. Niin runkosarjassa kuin lopullisissa sijoituksissakin.
Tapparan esimerkki todisti muille seuroille, että rohkea irtiotto valtavirrasta voi tuoda huomioarvon lisäksi myös menestystä.
Ei pelkkää voittokulkua
Grönborgilla oli Tapparassa täysi seuran tuki, jota myös tarvittiin. Erityisesti Tapparan ”katastrofikaudella” 2024–25, jolloin seura jäi ensimmäistä kertaa 12 vuoteen mitalipelien ulkopuolelle ollen lopulta seitsemäs. Tuolla kaudella poikkeuksellisten sairasteluidenkin riivaama joukkue ei löytänyt yhteistä säveltä myöskään pelitavallisesti.
Grönborgin aika ei ollut pelkkää ruusuilla tanssia. Tapparassa tärkeänä pidetyssä CHL:ssä ei Grönborgin aikaan onnistuttu lainkaan ja keskimmäinen liigakausi oli tuloksellisesti nyky-Tapparan huonoin.
Tre Kronorin peräsimeen palaavan luotsin Suomen-kausi alkoi mestaruudella ja päättyi toiseen kultaan.
57-vuotias päävalmentaja sai täksi kaudeksi kahdella maanmiehellään Peter Popovicilla ja Anders Karlssonilla täydentyneen valmennusryhmänsä kanssa tähtisikermästä irti sen, mikä heidän tapauksessaan oli tapparalaiseen tyyliin minimitavoite, Suomen mestaruus. Koko Grönborgin ajan valmennusryhmässä toimineella Juha Juujärvellä ja maalivahtivalmentaja Aki Näykillä on myös menestyksessä merkittävä rooli.
Tapparan mestaruus ei ole Suomi-kiekon kipeimmin kaipaama tarina, mutta mestaruuden arkkitehtien kädenjälki tuntuu eteenpäin työntävänä voimana suomalaisessa jääkiekossa vielä pitkään.