Tampereen Tappara on jälleen Suomen mestari. Mestaruus on Tapparalle seurahistorian 21:s ja neljäs viiteen vuoteen.
Tamperelaisten huima dynastia sai jatkoa, kun Tappara kaatoi keskiviikkoiltana Kouvolan KooKoon lukemin 2–1 finaalisarjan seitsemännessä ottelussa. Mestaruus Tapparalle voitoin 4–3.
Kyseessä oli liigahistorian neljäs seiskafinaali. Aiemmin Tappara oli kokenut sellaisen kahdesti ja hävinnyt molemmat, Kärpille 2014 ja 2015.
Tappara lähti kauteen liigan suurimmalla pelaajabudjetilla. Se oli Tapparan oman ilmoituksen mukaan 3,5 miljoonaa euroa.
Tappara oli kauden ehdoton ennakkosuosikki ja vahvisti asemaansa runkosarjan ykkössijalla.
Mestaruus irtosi kuitenkin vasta eriskummallistenkin vaiheiden jälkeen. Tapparalla oli pudotuspeleissä ongelmansa jopa HPK:ta, mutta etenkin Ilvestä ja KooKoota vastaan.
Esimerkiksi Tapparan hyökkääjätähtien tehottomuus, puolustuspään yllättävät virheet ja vaisu ylivoima puhuttivat. Tapparalle sattui kevään mittaan erikoisia ”ohipelejä”, joissa se oli todella saamaton.
Silti Tappara on jälleen Suomen paras. Yle Urheilun asiantuntija Karri Rämö tekee kolme nostoa, miksi.
Mestaruusmagneetti Christian Heljanko
– Usein sanotaan, että maalivahti on puoli joukkuetta. Sitä tosiaan Christian Heljanko oli tällä kaudella, ja etenkin pudotuspeleissä, korostaa ex-maalivahti Rämö.
Silloin kun Tappara ei saanut maaleja aikaiseksi, Heljanko piti omalta osaltaan huolen, että Tapparalla on silti mahdollisuus.
Ennen viimeistä finaalia Heljangon pudotuspelien torjuntaprosentti oli huima 94,36. Vertailun vuoksi, vuosi sitten Stefanos Lekkas torjui KalPalle SM-kultaa prosentilla 91,8.
Heljanko, 29, torjui Tapparalle kolme peräkkäistä mestaruutta 2022–24.
Sen jälkeen hän lähti ensi kertaa ulkomaille, mutta kaudesta tuli synkeä. Heljanko ei onnistunut SHL:ssä Linköpingissä ja pelasi kauden lopun Saksassa Ingolstadtissa.
Yksi kausi riitti. Heljanko palasi kotiin. Hän hehkutti aiemmin finaalisarjan aikana, kuinka rakastaa pelata Tapparassa, vaikka pudotuspelien painekattilassa nauttiminen onkin vaikeaa.
– Tämä mestaruus on luultavasti Heljangolle sellainen, että se jää mieleen vaikeimpana. Hän on noussut vaikean viime kauden jälkeen takaisin parrasvaloihin ja liigan parhaaksi veskariksi, Rämö pohtii.
– Nyt Heljangolla ei ollut edessään sellaista joukkuetta, tai niin hyvin pelannutta joukkuetta, kuin aiemmilla kausilla.
Henkinen kantti
Tapparan henkistä kanttia ja paineensietoa on ihailtava.
Kevään pudotuspeleissä Tappara voitti vain yhden kuudesta, kun katsotaan ottelusarjojen kahta ensimmäistä peliä. Se oli HPK-sarjassa. Tappara hävisi kaksi ensimmäistä kohtaamista Ilvekselle välierissä sekä KooKoolle finaaleissa.
Sarjojen 3. otteluista alkaen Tapparan voittosaldo oli 11/12.
– Osoittaa menestyskokemusta, mutta myös henkistä lujuutta, Rämö summaa.
Rämö pohtii, että ehkä ulkoapäin odotukset olivat liiankin kovat sille, miten Tappara vain porskuttaisi eteenpäin.
– Kaikki pelaajat eivät pystyneet vastaamaan odotuksiin, mutta vaikka oli vaikeita aikoja, aina löytyi kuitenkin keinoja voittaa.
Tappara pystyi reagoimaan riittävästi. Se esimerkiksi varioi karvauspelaamistaan KooKoon hirmuisen nopean hyökkäysuhan hyydyttämiseksi.
– Kyllä Tappara muutti pelaamistaan aika paljonkin pudotuspelien aikana.
Toisin kuin runkosarjassa, pudotuspeleissä ylivoima ei taannut Tapparalle johtoasemia otteluissa.
– Tappara kehitti vielä finaalienkin aikana sitä, miten oman pään täyttöä tehdään. Lisäksi puolustus muuttui aggressiivisemmaksi ja nopeammaksi.
Kokoonpanon laatu ja laajuus
Benjamin Rautiainen, 20, takoi runkosarjassa seurahistorian piste-ennätyksen 25+52=77. Joachim Blichfeld oli runkosarjan pistekakkonen ja Kristian Tanus viides.
Vaikka ilotulitus jäi runkosarjaan, Tapparan isot tähdet nousivat esiin riittävän usein. Esimerkiksi Tanus, Blichfeld ja Oiva Keskinen iskivät kovia ratkaisumaaleja.
– Oli riittävästi laatua voittoihin. Oli paljon ylivoimaa, mutta se sakkasi. Silti isot pelaajat löysivät keinoja maaleihin.
Kun tähän lisätään jo mainittu Heljanko ja puolustuspäässä etenkin Joni Tuulolan huikea playoff-tasonnosto, vähempikin maalimäärä riitti.
Tapparalla yksinkertaisesti oli liigan laadukkain ja laajin materiaali – kiitos toki myös ylivertaisten resurssien.
Osuvasti seiskafinaalin avausmaalin keskiviikkona veivasi nelosketjun Ondřej Pavel. Sitten 2–0-maalin värkkäsivät runkosarjan supertykit Rautiainen ja Blichfeld.
Voitiin puhua jopa ”ylikylän joukkueesta”.
– Ei tämä Tapparan mestaruus niin helpolla tullut kuin kokoonpanon puolesta olisi voinut tulla.
Samalla tulee muistaa, miten upean kauden etenkin KooKoo pelasi. Oli KooKoon erinomaisuutta, että ylivertainen suosikki joutui näin tiukoille.
Tähän myös päättyi Rikard Grönborgin kolmen kauden Tappara-projekti. Hän palaa Ruotsin maajoukkueen leipiin.
– Jättäähän hän ison jäljen Tapparaan, kun voitti kaksi mestaruutta kolmeen vuoteen. Ei toki voi sanoa, että hän oli käänteentekevä, koska mestaruuksia tuli jo aiemmin.
Grönborg sai kaikesta huolimatta paljon kritiikkiä suomalaismediassa. Rämö näkee, että paljon johtui hänen käytöksestään.
Arrogantti Grönborg aiheutti kohuja muun muassa raivokohtauksillaan tuomareille ja otteluvalvojille.
Tappara palkkasi Grönborgin nimenomaan ravistelemaan organisaatiota ja pelitapaa.
– Hän muutti Tapparan pelaamista ja toi uusia asioita, jotka voivat auttaa tulevaisuudessa. Hän uskoi juttuunsa, ja luottamuksesta pitää antaa kehut Tapparan johdollekin.
– Grönborg toi Suomen jääkiekkoon positiivisia juttuja, uusia ajattelutapoja ja vivahteita. Ehkä jotain sellaista, miten tulevaisuudessa voitaisiin saada ihmisiä enemmän halleihin.