Pikkulintu lennähtää hakkuuaukolle Petäjävedellä. Jyväskylän yliopiston väitöstutkija Pia Asikainen kertoo, että siellä on sen laulupuu.
– Sen laulu kuulostaa aivan laser-aseelta, Asikainen sanoo.
Hakkuuaukko näyttää erilaiselta kuin avohakkuut yleensä.
Pystyssä on tavallista enemmän sekä eläviä säästöpuita että tekopökkelöiksi katkaistuja runkoja. Risuja on kerätty pieniksi kasoiksi eikä maassa näy suuria mylläyksen jälkiä.
Tältä näyttää metsäyhtiö Metsä Groupin niin kutsutun uudistavan metsätalouden avohakkuu. Asikainen ryhtyy tutkimaan, miten menetelmä toimii luonnon kannalta.
Hakkuualue tutkitaan maasta taivaaseen
Nelivuotisessa väitöstutkimuksessaan Asikainen selvittää luonnon monimuotoisuutta Metsä Groupin Plus -mallin avohakkuilla, perinteisillä avohakkuilla sekä käsittelemättömissä metsissä.
Hän kerää tietoa linnuista, hyönteisistä, maaperän eliöistä ja sienistä kymmeniltä alueilta. Ihmistyönä näin laajan aineiston kerääminen olisi työlästä ja vaatisi useita tutkijoita.
Avukseen Asikainen on saanut Muuttolintujen kevät -sovelluksen kehittäjät akatemiaprofessori Otso Ovaskaisen tutkimusryhmästä. Ryhmä testaa ja kehittää uutta teknologiaa luonnon monimuotoisuuden tutkimiseen.
Videolla Ovaskainen kertoo, miten droonilla tehty laserkeilaus hyödyttää tutkimusta:
Lintuja kuunnellaan vuorokauden ympäri automaattisella laitteistolla. Se paikantaa puolen metrin tarkkuudella, laulaako lintu avohakkuulla vai sen viereisessä metsässä. Tekoäly tunnistaa lintulajit niiden lauluista.
– Selvitän mitkä toimenpiteet maastossa vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen ja miten. Tavoitteena on saada tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi, Asikainen kertoo.
Asikainen on ekologi, mutta myös taloustieteilijä. Monimuotoisuuden lisäksi hän tutkii sitä, miten uudistavan metsätalouden malli luo arvoa metsäyhtiölle ja metsänomistajille.
Maanomistajalle bonusta
Petäjävedellä tutkittavana olevan metsämaan omistaa Finsilva, joka on Suomen suurimpia metsänomistajia.
Finsilvan metsä- ja ympäristöpäällikkö Markus Nissinen kertoo, että yhtiön kaikki 130 000 talousmetsähehtaaria käsitellään Metsä Groupin Plus -mallin mukaan.
– Siinä metsään jätetään eläviä puita, lahopuuta ja muita luontoarvoja selvästi enemmän kuin perinteisessä metsätaloudessa, Nissinen sanoo.
Malli on vapaaehtoinen ja kauppakohtainen eli jokaisen puukaupan yhteydessä metsänomistaja voi päättää, haluaako käyttää sitä.
Hakkuutulon lisäksi metsänomistaja saa maksun luontoarvojen tavallista voimakkaammasta huomioimisesta.
– Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen on meille maanomistajana myös taloudellisesti järkevää, Nissinen sanoo.
Kestävyyttä etsimässä
Tänä vuonna noin viidennes yhtiön puukaupoista on tehty Plus-mallilla.
Metsä Groupin metsäluonnonhoidon asiantuntija Jussi Myllys sanoo, että yhtiö näkee toiminnan pitkän aikavälin sijoituksena.
– Kun asiakkaiden metsät ovat entistä elinvoimaisempia ja monimuotoisempia, ne kestävät paremmin ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä, kuten myrskyjä, kuivuutta ja tuholaisia.
Suomalaista metsäluontoa on hävitetty vuosikymmeniä puunkasvatuksen nimissä. Reilusti yli puolet metsien luontotyypeistä on uhanalaistunut. Vanhojen metsien ja kuolleen puun määrä on vähentynyt.
Metsäteollisuus on herännyt etsimään kestäviä keinoja talousmetsien hyödyntämiseen, sillä teollisuuden puunsaanti halutaan turvata myös tulevaisuudessa.
Metsä Group puhuu uudistavasta metsätaloudesta, UPM puolestaan nettopositiivisesta vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen. Myös Stora Ensolla on metsänomistajille oma monimuotoisuuskauppa-mallinsa.
Tutkimus varmistaa toimivuuden
Jyväskylän yliopisto solmi viime vuonna kumppanuussopimuksen Metsä Groupin kanssa. Asikaisen väitöstutkimus on kumppanuuden ensimmäinen hanke.
Tutkimusta johtaa soveltavan ekologian professori Mikko Mönkkönen. Hän kertoo, että Asikaisen väitöstutkimus on osa suurempaa kokonaisuutta.
– Haluamme selvittää, miten tällainen uudenlainen metsänkäsittely vaikuttaa, jos sitä ryhdytään käyttämään laajemmin, esimerkiksi kokonaisella valuma-alueella.
Tavoitteena on löytää parhaat mahdolliset työkalut tehokkaaseen puun tuottamiseen siten, ettei luonnon monimuotoisuus ja hiilensidonta kärsi.