Eliise Kõiva tiesi Lappiin muuttaessaan, että hän haluaa antaa kodin entiselle rekikoiralle.
– Olin valmistautunut antamaan husky-papalle eläkekodin ja rauhalliset loppuvuodet.
Helmikuussa 2025 Kõiva otti yhteyttä erääseen rekikoirayritykseen ja pääsi kesäkuussa tapaamaan koiria. Vanhan huskyn sijasta hänelle esiteltiin kaksivuotias sekarotuinen Nio.
Koira oli laiha, pelokas ja arka. Hermostunut ja hankalana pidetty Nio ei sopeutunut reen eteen, ja tilalla mietittiin sen lopettamista. Koira annettiin kuitenkin Eliise Kõivan lemmikiksi.
Ensitöikseen hän vaihtoi koiran nimen antaakseen sille aidosti uuden alun.
Yle julkaisi huhtikuun lopussa jutun rekikoirien huonosta kohtelusta. Lukuisat entiset rekikoiratarhojen työntekijät ja asiakkaat ovat lähettäneet SEYlle kuvia ja videoita alan varjopuolesta. Myös Eliise Kõiva tunnisti rakkaan Nionsa Ylen jutun kuvista.
– Nyt vanhoja kuvia katsellessani ihmettelen, kuinka edes uskalsin tuoda sen kotiin. Näytti siltä, ettei se edes osannut olla koira.
Tässä jutussa alan yrittäjät kertovat, kuinka koirien hyvinvointi voitaisiin toiminnassa varmistaa vielä nykyistä paremmin.
Koira ei ole ensisijaisesti työväline
Rovaniemellä Apukan tiloilla koirasafareita järjestävällä Windy ears -kennelillä koiria on noin 150. Niistä reilut 30 on ostettu rescue-koirina toiselta tilalta.
– Ne olivat huonosti treenattuja ja ylipainoisia. Käytöstavoissa ja rauhoittumisessa on edelleen hakemista, mutta koirat sopeutuivat muuten nopeasti, yrittäjä ja koirien omistaja Timo Rautiainen kertoo.
Koirien saaminen pois huonoista oloista on vain yksi ratkaisu alan ongelmiin. Rautiainen uskoo, että olennaisinta olisi saada työhön malttia.
– Jokaista asiakasta ei tarvitse ottaa ja koiria ylikuormittaa. Lepo on tärkeää, mutta toisaalta pitäisi muistaa pitää koirat aktiivisena myös kesällä sesongin ulkopuolella.
Pitkään koirien kanssa työskennellyt Timo Rautiainen tietää, kuinka rekikoira-ala voi toimia eettisesti:
Suomen koiravaljakkoyrittäjät ryn hallituksessa istuva Pauliina Mäki uskoo eettisen rekikoiratoiminnan pohjautuvan siihen, että koiria ei nähdä työvälineinä. Toimintaa tulisi rakentaa koirien hyvinvoinnista eikä asiakasmyynnistä.
– Tämä tarkoittaa pieniä ryhmäkokoja, riittäviä lepopäiviä, koirien terveyden seurantaa ja sitä, että toiminta mitoitetaan koirien jaksamisen mukaan, Mäki sanoo.
Mäki toimii myös ivalolaisen Happy Huskiesin yrittäjänä. Hänen mielestään alan muutoksien pitää näkyä myös ajattelutavassa. Lapin vetovoima ei saa perustua siihen, että eläimet joutuvat jatkuvasti venymään äärirajoille.
– Kaikki eläimillä tehty matkailutyö on luksustuote, eikä asiakaskokemusta tai halvempia hintoja saa toteuttaa eläinten kustannuksella.
Pauliina Mäen mukaan hyvin hoidetulle rekikoiralle työt ja vapaa-aika ovat yhtä hauskoja. Töiden ulkopuolellakin koiralle tulisi tarjota riittävästi virikkeitä sekä lajityypillistä ja sosiaalista tekemistä.
– Minulle tärkein ajatus on, että hyvinvoiva koira ei ole vain osa vastuullista yritystä, vaan koko toiminnan perusta, Mäki toteaa.
Arasta koirasta rakkaaksi lemmikiksi
Eliise Kõivan ja Nion yhteinen matka on kestänyt pian vuoden. Pelko on edelleen osa arkea, mutta se on hiipunut paljon. Luottamuksen rakentaminen vei aikaa, mutta oli Kõivan mukaan palkitsevaa takapakeista huolimatta.
Eliise Kõiva kertoo, että häneltä kysellään paljon esimerkiksi siitä, miksi Nio kulkee ulkona niin pitkässä hihnassa, on tavallista laihempi tai ei osaa temppuja. Kõiva sanoo, ettei ole kertaakaan katunut sitä, että toi koiran kotiinsa.
– Nio on iso poika, joka haluaa vain rakkautta ja ruokaa sekä oppia maailmasta. Sekin elää vasta ensimmäistä elämäänsä, joten on ok olla välillä tunteellinen ja pelokas, Kõiva sanoo.
SEY:n tietojen mukaan Nion sisarukset asuvat edelleen koiratilalla.