Aliisa Soini, 19, ei vielä käännä uteliaiden katseita turkulaisessa Samppalinnan maauimalassa, mutta muutaman vuoden päästä tilanne voi olla toinen.
Raumalaislähtöinen urheilulukiolainen läpäisi tiukan seulan, kun Suomen Olympiakomitea valitsi toukokuussa ensimmäisen yritysrahoitteisen Next Generation -tiiminsä (Seuraava sukupolvi).
Mukaan pääsi tässä vaiheessa 21 urheilijaa laajalla lajiskaalalla, jossa Soinin päälaji perhosuinti edustaa globaalisti kilpailluimpiin ja fyysisesti brutaaleimpiin kuuluvia yksilöurheilun muotoja.
– Aliisa on huipulle tähtäävä urheilija 25 tuntia vuorokaudessa. Hän nauttii erittäin kovista harjoituksista eikä pelkää lausua kunnianhimoisia tavoitteitaan ääneen. Ja kun laji on uinti, jokainen tajuaa, ettei hän hae helpoimman kautta mitään, kehaisee valmentaja Henri Kyynäräinen.
139 urheilijaa vertailussa
Olympiakomitean data-asiantuntijat karsivat kutsupohjalta kootun tiimin kasaan tarkasteltuaan yhteensä 139:n nuoren urheilijan potentiaalia ja kehityskäyrää. Niitä on verrattu heidän lähtötilanteestaan todistetusti huipulle nousseiden urheilijoiden menestystiehen.
Soini löytyi vertailussa janalta, jolta huipun tavoittaminen on täyttä realismia, samoin olympiapaikka kivikovista aikarajoista huolimatta jo Los Angelesiin 2028.
Ohjelmaa Olympiakomiteassa vetävä Mika Noronen on erittäin tyytyväinen data-asiantuntijoiden eli Ilkka Palomäen sekä Topias Koukkulan työhön ja valittuihin urheilijoihin, mutta ennen kaikkea siihen, että NG-ohjelma on ensimmäisiä systeemitasoisia yrityksiä ikuisen valuvian korjaamiseksi.
– Suomalainen järjestelmä on ollut hyvä tukemaan jo menestyneitä urheilijoita, mutta huonompi tukemaan potentiaalisia, huipulle vasta yrittäviä lahjakkuuksia. Se on yksi syy esimerkiksi hyvin tunnistettuun ongelmaan, että Suomen menestyminen ikäluokka-arvokisoissa ei korreloi menestymiseen aikuisten arvokisoissa.
10 000 euron arvoinen tuki
NG-tiimiä kasvatetaan sitä mukaa kuin Olympiakomitea pystyy keräämään lisää yritysrahoitusta. Kullekin 15-22-vuotiaalle talentille luvataan NG-ohjelman kautta 10 000 euron arvoinen tuki vuodessa.
– Seuraava harjoitusleirini on seuran (Uinti Turku) leiri, mutta jatkossa haluan käyttää tätä tukea esimerkiksi juuri laadukkaisiin leireihin, sanoo Soini, joka 2. kesäkuuta matkusti Italiaan yli kahden viikon ja noin 25 lajiharjoituksen leirille.
– Leirit ovat esimerkillistä NG-resurssien käyttöä. Samoin esimerkiksi erilaiset asiantuntijapalvelut tai välinehankinnat, Mika Noronen sanoo.
Esimerkin Noronen kertoo hiihtäjälupaus Anton Kempistä, joka haluaa Vuokatissa säännönmukaisesti käydä testaamassa suorituskykyään testimatolla valmentaja-tohtori Olli Ohtosen silmien alla. Testi on tietysti maksullinen.
– Me maksamme nyt Antonin mattokäynnit.
Suurelle yleisölle tutuimpia tiiminimiä ovat esimerkiksi taitoluistelija Iida Karhunen, korkeushyppääjä Ella Mikkola, yhdistetyn urheilija Heta Hirvonen, aitajuoksija Antti Sainio tai avovesiuimari Louna Kasvio. Valituista neljä talviurheilijaa sai viime talvena Milano-Cortinassa jo olympiatulikasteensa.
Kaikki kriteerit täyttävistä puuttuu esimerkiksi painonnostaja Janette Ylisoini. Se johtuu siitä, että hän saa maksimaaliset järjestelmätuet jo muista lähteistä.
Ohjelmajohtaja Norosen mukaan yritysmaailmassa NG-tiimi on saanut myönteisen vastaanoton. Intensiivinen dataseuranta on koko ajan käynnissä juuri siksi, että tiimiä voidaan kasvattaa nopeasti aina uusien sponsorien tullessa mukaan.
– Tätä on onnistuneesti myyty myös vastuullisuustekona, sillä kyse on nuorista unelmiaan tavoittelevista ihmisistä, ja mukaan pääsee varsin maltillisilla summilla, Noronen sanoo.
Dataan nojaavien ennusteiden tarkkuudesta Noronen antaa kuvaavan esimerkin:
– Suvi Minkkinen (ampumahiihdon olympia- ja MM-mitalisti) on harvoja ohituskaistaa tulleita, sillä suurin osa suomalaisista olympia- ja MM-mitalisteista on ollut lähellä aikuisten maailman kärkeä jo nuorten sarjoista poistuessaan. Suvi on harvinainen esimerkki toisesta reitistä huipulle.
Tämän vuoksi NG-valinnoissa haettiin myös niin sanottuja X-tekijöitä: jotain, millä urheilija erottautui, vaikka se ei vielä ollut näkynyt konkretiana tuloksissa.
– Niitä tuli esiin keskusteluissa. Keskustelut olivat kuitenkin luonteeltaan henkilökohtaisia, enkä avaa niitä julkisesti.
Jos tämänkaltaista tiimiä olisi koottu 1990-luvulla, Noronen nostaisi esiin kaksi erikoistapausta.
– Arsi Harju (kuulantyönnön olympiavoittaja) nosti 15-vuotiaana penkistä 150 kiloa. Annemari Sandell (maastojuoksun MM-mitalisti) juoksi samassa iässä cooperissa 4 000 metriä.
Aliisa Soinin X-tekijä
Yle Urheilun uintiasiantuntija Ville Kallinen uskoo, että Soinin X-tekijä oli kehityskäyrien lisäksi perhosuinnissa välttämätön ominaisuus:
– Aliisa osaa uida perhosta kovaa, mutta taloudellisesti. Hän on siis teknisesti hyvin lahjakas, ja antropometrinen ruumiinrakenne on erinomainen. Perhosuinti on niin armottoman raskas laji, että ilman tuota ominaisuutta homma leviää käsiin.
Keväällä 2027 Kerttulin lukiosta valmistuva Soini on tullut pitkälle siitä, kun vanhemmat veivät hänet pikkutyttönä Raumalla uimakouluun. Lasten piti oppia uimataito, koska perhe asui meren rannalla. Pitkällä hän on toki vielä myös idolinsa, ruotsalaisen Sarah Sjöströmin saavutuksista.
– Pidän siitä, että haaste on kova. Perhosuinti kulki aina parhaiten, ja siitä tuli lemppari, sanoo Soini, jolle erilaista liikuntaa ja harjoittelua kertyy viikossa pitkälti yli 30 tuntia.
Next Generation -jäsenyys oli urheilijalle ja ammattivalmentajalle erittäin myönteinen uutinen.
– On upeaa, että tukea nyt annetaan jo matkalla siihen pisteeseen, johon meidän halutaan kehittyvän. Vaikeaa se olisi, jos kaikki pitäisi itse rahoittaa, Turkuun 16-vuotiaana omilleen muuttanut Soini toteaa.
Kun lukio ensi keväänä päättyy, hän haluaa mitata rajansa ja urheilla ammattimaisesti ennen jatko-opintoja. Siinä vaiheessa myös rahoitustarve luonnollisesti kasvaa.
– Jokainen NG-urheilija saa aivan vapaasti hankkia myös muuta rahoitusta ja sponsoreita, ja pidämme sellaista aktiivisuutta hyvin kannatettavana. Tiimijäsenyyteen kuuluu koulutuksia, joista yksi liittyy juuri urheilemisen ammattimaistamiseen ja varainhankintaan. Kenenkään urheilijan manageri Olympiakomitea ei kuitenkaan voi olla, Mika Noronen sanoo.