Avun saaminen lähisuhdeväkivaltaan on kiinni asuinpaikasta. Yksinkertaistettu syy on se, ettei laissa määritellä yhtenäistä linjaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ajaa asiaa hallitusohjelmaan. Kehittämispäällikkö Jenni Raitasen mukaan lainsäädäntö varmistaisi avun niin uhrille kuin tekijälle.
– Väkivalta ei lopu pelkästään uhreja auttamalla.
Lähisuhdeväkivalta voi olla fyysistä, henkistä, taloudellista tai seksuaalista väkivaltaa tai sen uhkaa, joka kohdistuu kumppaniin tai muuhun läheiseen.
Jenni Raitanen kehittää väkivallan vastaista työtä väkivallan tekijöille ja koordinoi lähisuhdeväkivallan uhrien auttamiseen kehitettyä MARAK-menetelmää.
Uhrit saavat paremmin apua
Rikoksen tekijät saavat apua vankilassa. Jos he ovat vapaalla jalalla, on asuinpaikasta kiinni, saako tukea. Järjestöillä ei ole rahaa toimia laajoilla alueilla. Esimerkiksi Miessakit ry:n Lyömätön linja toimii pääkaupunkiseudulla ja Kuopiossa sekä verkossa.
Uhrit saavat apua helpommin. Esimerkiksi Rikosuhripäivystyksellä on palvelupisteitä ympäri Suomen, ja Poliisihallituskin velvoitti viime syksynä poliisilaitoksia panostamaan lähisuhdeväkivallan torjumiseen.
Vakavissa tapauksissa apuna on suuressa osassa Suomea moniammatillinen MARAK-ryhmä. Siinä järjestöjen, poliisin, sosiaalipalveluiden, terveyspalvelujen ja esimerkiksi lastensuojelun ammattilaiset käyvät läpi asiakkaan tilannetta. Hänelle tehdään oma turvasuunnitelma ja ammattilaisille puolestaan oma toimenpidelista.
Ongelma on, että toimintatapa ei kata koko Suomea. Lapissa ja Länsi-Uudellamaalla on MARAK-työryhmät, mutta ne eivät palvele koko hyvinvointialueen asukkaita. Helsingissä ja Kanta-Hämeessä puolestaan menetelmä ei ole käytössä, vaan heillä on oma toimintatapa.
– Lähtökohtana tietysti pitäisi olla, että kaikilla asukkailla olisi yhdenmukainen pääsy, sanoo Jenni Raitanen THL:stä.
Siinä auttaisi laki, joka määrittelisi, miten ja millaista apua väkivallasta kärsiville tulisi antaa. Laissa olisi tärkeä määritellä palvelut myös väkivallan tekijälle.
Ammattilaisten yhteistyö on tehokas keino auttaa
Suomessa viranomaisilla on velvollisuus arvioida vakavan lähisuhdeväkivallan ja kuoleman vaaran riskiä. Tähän on MARAK-työryhmissä olemassa oma lomakkeensa, jonka perusteella lasketaan riskipisteet.
Jos ne ovat koholla, ihmisen kotiosoitteeseen on tullut vuodessa kolme kotihälytystä tai enemmän tai ammattilainen arvioi väkivallan riskin korkeaksi, saa ihminen apua MARAK-työryhmältä. Pienemmässä riskissä oleville tulisi tarjota muuta apua.
THL:n vuonna 2024 työryhmien ammattilaisille tekemän kyselyn mukaan valtaosan mielestä MARAK-toiminta pystyy auttamaan uhreja. Ongelmana on, ettei ihmistä päästä auttamaan riittävän aikaisin. Usein hänet lähetetään työryhmän pariin vasta turvakodista.
Väkivalta voisi tulla esiin jo neuvolassa, terveydenhoitajan vastaanotolla tai vaikka passia hakiessa.
– On tärkeää, että ammattilaiset saavat riittävästi koulutusta ymmärtääkseen, mistä lähisuhdeväkivallassa on kyse ja miten se voi ilmetä. Heidän pitää myös osata ja uskaltaa ottaa asia puheeksi, Jenni Raitanen sanoo.
Asiakkaiden palaute pääosin positiivista
MARAK-toimintaan ohjattujen ihmisten palaute on ollut vuoden 2024 kyselyn perusteella pääosin hyvää. Turvallisuus ja turvallisuuden tunne ovat parantuneet.
Apua on saanut yhdestä paikasta, minkä lisäksi ammattilaiset eivät ole tehneet keskenään päällekkäistä työtä.
Ammattilaisten havaintojen mukaan mukana olleet ihmiset ovat itsekin voimaantuneet ja alkaneet edistää omaa tilannettaan.